Olen hiljaisempi tyttö. Siis parhaiden kavereiden kanssa olen ihan yhtä puhelias kuin nekin ja myös jos olen kahdestaan jonkun kanssa, mutta isommassa porukassa en oikein osaa sanoa mitään vaan kuuntelen mitä muut juttelee. Jotenkin kai minusta tuntuu, että en löydä sanoja tai tuntuu, että se mitä minä sanon on jotain tylsää, joka ei kiinnosta ketään kuitenkaan tai että muut arvostelee ja tuomitsee. Tai kun meinaan sanoa jotain niin joku muu jo sanoo sen. Ja sen takia minusta tuntuu, että yleisesti ihmiset ajattelee, että oon hiljainen ja että se on paha asia.
Ja sitten oon yrittäny selitellä puheliaille ihmisille hiljaisuuttani, jota en itsekään oikein ymmärrä. Minä vain olen aina ollut sellainen, mutta ne saa minut tuntemaan itseni jotenkin huonommaksi (ei ne ehkä tarkoita sitä niin) ja minusta tuntuu, että minun pitäisi muuttua. Osata keskustella myös isossa ryhmässä ja sanoa jotain rakentavaa. Mutta itkin jo sitä, kun se on minulle niin vaikeaa, kun minä vain olen tällainen hiljainen ja kun minä en tiedä miksi se on väärin.
Kyllähän minä tiedän, että muut haluaa tietää mitä mulla on mielessä, mutta en minä aina osaa pukea sitä sanoiks. Ja joskus minulla vaan ei ole mitään sanottavaa siitä mistä milloinkin puhutaan. Ja enhän minä voi sanoa mitään, jos minulla ei ole mitään sanottavaa!! Kyllä kai mun pitäis opetella puheliaaksi, mutta kun se tuntuu niin vaikealta, kun minä oon aina ollu hiljainen isossa ryhmässä.
Itsetunnossakaan ei oo vikaa. Minulla on muutenkin hyvä olo, mutta se on vaan tämä asia, että ei ole mitään sanottavaa ryhmässä. Tai ei niinkuin jaksa puhua ryhmässä, vaan vain kuunnella.
Mitähän minä oikeastaan meinasin kysyä. Ehkä jollain on samoja kokemuksia tai osaa antaa kilttejä ja hyviä neuvoja.
Hiljainen
21v tyttö
5476
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta, ei minullakaan yleensä ole paljoa sanottavaa, etenkin jos on hieman tuntemattomampi porukka. Mutta eipä se mitään haittaa, koita pärjäillä, niin minäkin teen :)
itse oon kans tosi hiljanen isoissa porukoissa ja en myöskää keksi mtn sanottavaa ;s. Siks kaikki luulee mua tosi ujoks koska en puhu mtn ja siks en kanskaa puhu mtn koska mua pelottaa et mun bestat arvostelee sitä mitä mä sanon esm: pojille jtn nii sit ne on sillee et jos mä oisin sanonu "Kato tota kissaa" [nyt vaik nii] nii sit ne on heti sillee "Lol *****!Kato tota kissaaaahhh!!uuhhh!!mä yritän vähä iskeeh" ja kaikkee tollast sanoo nii se nyt taitaa olla ainaki yks syy et miks mä en puhu mtn ;"/!! ei oo kauhee kivaa kuunnella tollast ja sit ne itte koittaa olla jtn parhait ;//
Itsellänikin ollut hieman samaa ongelmaa. Mutta juuri parhaiden kaverien kanssa minäkin ihan yhtä puhelias, ellen peräti porukan puheliainki joskus :)
Isossa porukassa jossa ei tunne kaikkia kovin hyvin ja jutut lentelevät miten sattuu ja vähän millaisista aiheista sattuu, on tosi vaikea ainakin itselläni päästä juttuihin mukaan. Aluksi se häiritsi, mutta loppuenlopuksi olen tullut siihen tulokseen ettei minua oikeastaan monesti edes kiinnosta puhua niistä asioista mistä he puhuvat.
Ajattelen että minulla on oma porukka jossa osaan jutella ja olla oma itseni ja saan suuvuoron ja jossa oikeasti puhutaan asioista joihin minulla on mielipide ja jotka minua kiinnostavat tai jossa minua ei tuomita siksi ettei minulla olisi mielipidettä ^^ Kaikkien ihmisten kanssa on mahdoton tulla toimeen tai olla samalla aaltopituudella. Ei kannata ajatella liikaa sitä mitä muut sinusta ajattelevat. Eikä tarvitse puhua jos ei ole mitään kantaa tai sanottavaa. Toki se on ärsyttävää jos haluaa suunvuoron ja kukaan ei kuuntele tai noteeraa mitenkään sitä mitä sanot tai joku muu ehtii sanoa ensin sen mitä ajattelet. Itse kuitenkin yritän ajatella niin, että minulla on niitä ihania ystäviä jotka tietävät millainen olen oikeasti.
Ei tarvitse muuttua sellaiseksi millaiseksi muut haluavat sinun muuttuvan :/ Mielestäni on tyhmää aina vaatia mielipide ja perustelu sille miksi on jotakin mieltä jostakin. Ei kaikkea vain osaa eikä tarvitsekaan selittää. Ihmiset ovat erilaisia.
Yritä olla huolehtimatta niin kamalasti tuosta asiasta ^^ Se puheliaisuus ainakin itselläni on kiinni aika paljon vain siitä seurasta. Sitä on hankala selittää miksi se on niin, mutta kun se vaan menee niin. Joidenkin kanssa on niin helppoa olla ja jutella ja joidenkin kanssa ei toimi ollenkaan.
Voimia ja jaksamisia sinne :)
Hei, mulla on ihan sama! Mä mietin tota kerran paljonkin, mutta olen nyt tullut siihen tulokseen, että mä vain olen tällainen sivustaseurailija. Osa ihmisistä on sellaisia. Siinä ei ole mitään väärää tai huonoa, ihmiset vaan ovat erilaisia. Et varmaankaan ole ainoa, joka puhuu vähän kaveriporukassasi. Siellä on varmaan muitakin hiljaisempia. :) Älä yritä pakolla muuttaa itseäsi, jos vaan olet tuollainen luonteeltasi.
Kiitos teille ihanille ihmisille!! Helpottavia ja rohkaisevia nämä asiat mitä sanoitte. Ja minun on niin helppo ymmärtää mitä tarkoitatte, luulin jo että olen ainoa joka miettii näitä asioita. Suuret kiitokset! :)