Mikähän työtä vailla olevia ihmisiä riivaa?
Osaako kukaan sanoa, mikä on vialla kun henkilökohtaisia avustajia on vaikea saada?
Työttömiä on muka pilvin pimein, jokapuolella valitetaan ettei mitään työtä löydy jne.
Kuitenkin totuus on, ettei ihmisiä kiinnosta työnteko?
Avustajan palkkaa haukutaan pieneksi, toki voihan se sitä olla, itse en niin koe- koska jokapäiväiseen elämiseeni jää vajaa 300e pikkuisesta työkyvyttömyys eläkkeestäni. Siihen verrattuna mielestäni, avustajan 1450e/kk on valtava raha ,vaikka veroa menisikin paljon.
Toki itse mieluummin tekisin työtä ja ansaitsisin elantoni, kun olisin työtön ja sossujen luukuilla. Näin olen terveenä ollessani tehnyt ja kokenut työn teon tarpeelliseksi asiaksi.
Työ ja työajat voivat olla vaikeita mutta selvällä järjellä ja halulla avustajana pärjää.
Tänään avustaja jäi sairaslomalle ja soiteltuani useille " avustaja välityksen" sekä työpaikkaa hakeneiden numeroihin, ketän ei kiinnostanut 10päivän keikan tekeminen.
Onneksi sain kotihoidosta apua, mutta käsittääkseni on melko usein niin ,että kotihoitokaan ei tarpeeksi nopeasti pääse.
Työnvälitykseen soittaessa, virkailija vain totesi,että lyhyt kestoiseen, vuorotyöhön on vaikeaa ketään ohjata.
Aivan sama ongelma on ollut silloin kun olen hakenut 40t/viikko vakituista avustajaa.
Hakijoita on ollut muutama, mutta kovaa kiinnostusta ei ole vaikka esim.työnantajana itse olsin joustanut työ ajoissa, tehtävissä jne. Onpa ollut hakijoita jotka ilmoittavat suoraan,että viikonloppu työ ei kiinnosta, iltaisin ei työtä haluta tehdä ja hullu olisi jos duuniin aamulla lähtisi kun rahaa saa kai kotona makaamallakin!
Kuinkahan moni vammainen jolle on avustajaa myönnetty, joutuu menemään palvelutaloon, siksi kun avustajia ei saa.. Itselläni on onneksi myös tytär joka käy 140km päästä tarvittaessa auttamassa ,mutta kaikillahan ei omaisia ole.
Työ ei kelpaa
Ihmettelen sitä kovasti
6430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olen joskus ollut muutamaan otteeseen henkilökohtaisena avustajana. Tuossa tehtävässä henkilökemia on tärkeä asia. Ymmärrän kyllä että on vaikeaa ja joskus ahdistavaa joutua olemaan avustettavana mutta silti en halua olla likasanko johon puretaan pahantuulen puuskat.
Eräs avustettava nalkutti koko päivän kun myöhästyin aamulla 5 min. Avustettava pystyi liikkumaan kotona sauvojen avulla ja hän asui miehensä kanssa. Loppujen lopuksi hän myönsi kohdelleensa minua huonosti sen takia koska oli katkera sen takia kun edellinen avustaja lähti pois! Minulla huudettiin mm. kun en tajunnut tiskatessa kiillottaa kattilan pohjaa peilinkirkkaaksi!!! Kovin kauan en noita huutoja kuunnellut.
Eräs toinen avustettava oli nuuka ja pelkäsi että tuhlaan suojakäsineitä ja wc-paperia kun pyyhin häntä. Oikein huolehti että älä niin paljon sitä paperia ota. En kuitenkaan halunnut että sormeni likaantuvat. Lähdin koeajalla tuoltakin. Työnantaja yritti estää minua saamasta palkkaani mutta onneksi palkanlaskija maksoi minulle palkkani - oli kai jo ennestään tuttua tuo työntekijöiden suuri vaihtuvuus!
Toki minulla on ollut pari mukavampaakin autettavaa mutta kun ei sitä aina arvaa töitä hakiessa millainen ihminen siellä lopulta on.
Moni avustettava on haikaillut sitä että kun joku heitä nostelisi ja kantaisi! (vaikka olisi nostolaitekin) Itse en mielelläni lähde aikuista ihmistä kantamaan koska kuka minun selkäni korvaa jos se menee?
..työttömiä kyllä varmasti piisaa, muttei heistä kaikista ollenkaan ole avustajan vaativaan tehtävään.
Me vammaiset toki tarvitsemme avustajamme ja on hyvä jos/kun se asia on kunnan/kaupungin puolelta kunnossa, muttei siitä ketään tulisi syyllistää jos ei löydä avustajaa.
Monesti tiedän kokemuksestaki vuosien varrelta, että avustajan paikkaa hakevistakaan eivät kaikki ole soveltuneet hommaan. Työnhakijoilla on ollut omia rajoituksiaan työn vastaanottamiseen mm. allergia, ruoanlaittotaidottomuus ja jyrkkä EI wc ja suihku-avustamisten suhteen.
Moni nuori kouluttamatonkin avustaja on kuitenkin hoitanut hommaansa tosi hyvin pitkiäkin aikoja työsuhteessa ollen.
En tiedä kummalle vastasit, aloituksen tehneelle vai minulle?
"Työnhakijoilla on ollut omia rajoituksiaan työn vastaanottamiseen mm. allergia, ruoanlaittotaidottomuus ja jyrkkä EI wc ja suihku-avustamisten suhteen".
Minulla ei ole allergioita, osaan laittaa ruokaa ja olen avustanut sekä suihku- että wc-asioissa, koulutustakin löytyy. Ihan nuori tosin en ole ja olen havainnut että moni ottaa mieluummin vähän nuoremman (jota on kai helpompaa pompottaa kuin aikuista ihmistä).
Valitettavasti joistakin avustettavista on tullut mieleen että pyörätuoli on heille valtaistuin ja avustettavaa saa kohdella miten vain mitä en itse suostu hyväksymään. Toki on myös poikkeustapauksia jotka ovat kohdelleet suht normaalisti.
Jos oikeat ihmiset kohtaavat niin uskon että henkilökohtaisen avustajan työ voi olla vaikka unelma-ammatti. :)
En halua olla ilkeä tai julma, mutta eivätkö nämä seikat päde vammaisen henkilökohtaisen avustajaan:
- pieni palkka
- epävarma työsuhde
- usein vaativat asiakkaat
- heikot / olemattomat työsuhde-edut
- heikot mahdollisuudet edetä "uralla" ja
. usein fyysisesti tai henkisesti rankka työ.
olla täyspäiväisesti henkilökohtaisena avustajana. Varsinkin jos työpaikka on pieni yksiö. Vois kuvitella, että monella vammaisella toi pomotus toimii liiankin hyvin, ja otetaan avustajasta kaikki irti. Jos työn kuvaa viel kuuluu koko paletti ja intiimi jutut ja kaikki, niin ihmettelen vaan mistä löytyy ensi syksynä kaikille avustajan tarpeessa oleville se avustaja. Ei mistään pitkäaikaistyöttömästä avustajaa tuu, moni niistä itsekin alkaa olla ainakin henkisen avuntarpeessa. Suomessahan nykyisin tai ainakin ennen nykyistä lamaa maahanmuuttajat hoitivat kaiken paska omat esim. metrojen siivoamiset. Onko kukaan niitä koittanut avustajiksi?
Jos avustajan palkka on about 9-10 € ja ammattimiehen alalla kun alalla on 20 euroa niin onhan siinä iso ero. Niin osa vammaisista kuvittelee, että avustaja on jokin kaveri ja pidetään yhteyttä työnajan ulkopuolella, ja jos nähdään kaupungilla niin avustettava on melkein lentoon lähdössä innostuksesta :)
Olin opiskeluiden väli vuonna kouluavustajana yhden kouluvuoden yläasteikäiselle pojalle, 8-luokkalainen eli kai 14-vuotias. Se oli kevyttä hommaa. Autoin tavaroiden kanssa, ruokalassa, jos piti liikkua koulun ulkopuolelle, korkealla olevien hyllyjen, kopiokoneiden kanssa, kirjastossa jne jne....
Voisin tehdä tuota hommaa vieläkin, mutta en tuolla palkalla kovin helposti. Ihan helposti ei yhtä huonosti palkattua hommaa löydä. Jos samaan rahaan pitäisi auttaa wc-hommissa, peseytymisessä jne jne, pitäisi palkan olla ihan toista luokkaa.