Osaatko elää

se takaraivossa aina mielessä, mutta ajatuksille ei saa antaa valtaa. :)
Olen aina elämässäni hyväksynyt faktat mitkä ne on kulloinkin olleet, eli en osaa murehtia sellaisia asioita joille en itse voi mitään.
Jos tätä tautia ajattelisi koko ajan niin pää sekoaisi, faktat on hyvä tiedostaa tietenkin, mutta elää pitää niinä hyvinä päivinä. :)

ja elämä on voittanut - pystyn jo elämään kuin ennen syöpää ja nyt kun kontrollissa oli kaikki hyvin,on tarkoitus jättää syöpä mielestä ainakin seuraavaan kontrolliin.

Joten jätän nämä syöpäpalstatkin - täällä käydessä se syöpä muistuu mieleen heti:)

Hyvää kesää kaikille ja eläkää ja nauttikaa elämästä syövän jälkeen:-)))

Syövän unohtaminen onnistui minulta oikeastaan helposti sen jälkeen,kun leikkaus oli ohi ja sain tiedon siitä,että kaikki oli saatu pois,mutta nyt se jälleen on jollakin tavalla kuvioissa,kun yritän toipua sädehoidoista ja sain nipun "sääntöjä"noudatettavaksi:auringon välttäminen kohteeseen ja syksyllä tuleva kontrollikäynti alustavine kokeineen.
Kun kolme kuukautta leikkauksen jälkeen oli sellaista "vapauden" aikaa,tuntuu taas,että olenkin orjuutettu näihin hoitosääntöihin ja ne jatkuvat ja jatkuvat...

sitä voi olla jopa viikonkin ajattelematta itse syytä, mutta kyllä sitä joka päivä tulee ajateltua ja törmättyä noihin "jälkioireisiin".
Päätin viime sairaala käynnin jälkeen, että kerran sitä täällä eletään, miksei siis ottaa siitä kaikkea iloa irti?!
....vielä kun oikeasti uskaltaisi ja osaisi iloita.....