airedalenterrieri

tekis kyl mieli vähän tietää sun perusteluitakin noihin väitteisiin.
"On lällyjä perhekoiria ja hyvinkin aggressiivisia yksilöitä."
lällyjä oon itekin tavannut, mutta en aggressiivisia.
"Valitettavasti saattaa osua kohdalle airis, jota ei esim voi ikinä päästää vapaaksi. Joko se karkaa tai hyökkää muiden samaa sukupuolta olevien koirien kimppuun."
kiinni vain ja ainoastaan koulutuksesta. airis ei ole mikään helppo koulutettava, mutta ei todellakaan mahdoton. kyllä airiksen kuin airiksen voi opettaa luoksetulevaksi kunhan vain hommia tekee.
"Turkki on kätevä, jos trimmaa ei pyöri karvoja nurkissa."
totta ja todella hyvä puoli.
"Oma narttuni sairasti paljon, korva- silmä-kurkkutulehduksia. Lonkat oli huonot ja kuoli lopulta kohtutulehdukseen 10-vuotiaana. Luonne oli ok, mutta saalistusvietin takia ei voi pitää vapaana kuten muita rotuja. "
se on totta, että airiksissakin näitä sairauksia valitettavasti löytyy. juuri sen takia, katso tarkkaan mistä koirasi otat. vaadi lonkkakuvattuja vanhempia, joiden lonkat ovat terveet/suht terveet. itse en esim. ottaisi b- ja c-lonkkaisista vanhemmista (siis esim. emällä b ja isällä c lonkat). lonkat vaikuttavat airiksen kokoisella koiralla elämään hyvinkin paljon.
ja kyllä sitä saalistusviettiä löytyy monelta muultakin rodulta, ja kyllä niillekin voi opettaa luoksetulon, joten voi airiksellekin.
"Jos vähänkään olette helpon kotikoiran kannalla, älkää ottako airista. Mieluummin vaikka paimenkoiratyyppinen tai noutaja t.vast."
eri mieltä, koiran kuin koiran kanssa joutuu tekemään töitä, joten yhtä hyvin helpon kotikoiran saa vähän pehmeämmästä airiksesta, kuin paimenkoirasta tai noutajasta. jokaisessa on omat ongelmansa, ja jokaisesta niistä pääsee eroon koulutuksella.
ja toki se on kasvattajan vastuulla antaako kokemattomalle koiranostajalle vaikeampiluonteisen pennun vai ei. koska vaikka ulkonäköä ei näe, kyllä luonteen näkee jo pennusta. en itse antaisi ensimmäisen koiran ostajalle kovapäistä airista, vähän pehmeämmän kylläkin.

koiratyttönen kirjoitti:

tekis kyl mieli vähän tietää sun perusteluitakin noihin väitteisiin.
"On lällyjä perhekoiria ja hyvinkin aggressiivisia yksilöitä."
lällyjä oon itekin tavannut, mutta en aggressiivisia.
"Valitettavasti saattaa osua kohdalle airis, jota ei esim voi ikinä päästää vapaaksi. Joko se karkaa tai hyökkää muiden samaa sukupuolta olevien koirien kimppuun."
kiinni vain ja ainoastaan koulutuksesta. airis ei ole mikään helppo koulutettava, mutta ei todellakaan mahdoton. kyllä airiksen kuin airiksen voi opettaa luoksetulevaksi kunhan vain hommia tekee.
"Turkki on kätevä, jos trimmaa ei pyöri karvoja nurkissa."
totta ja todella hyvä puoli.
"Oma narttuni sairasti paljon, korva- silmä-kurkkutulehduksia. Lonkat oli huonot ja kuoli lopulta kohtutulehdukseen 10-vuotiaana. Luonne oli ok, mutta saalistusvietin takia ei voi pitää vapaana kuten muita rotuja. "
se on totta, että airiksissakin näitä sairauksia valitettavasti löytyy. juuri sen takia, katso tarkkaan mistä koirasi otat. vaadi lonkkakuvattuja vanhempia, joiden lonkat ovat terveet/suht terveet. itse en esim. ottaisi b- ja c-lonkkaisista vanhemmista (siis esim. emällä b ja isällä c lonkat). lonkat vaikuttavat airiksen kokoisella koiralla elämään hyvinkin paljon.
ja kyllä sitä saalistusviettiä löytyy monelta muultakin rodulta, ja kyllä niillekin voi opettaa luoksetulon, joten voi airiksellekin.
"Jos vähänkään olette helpon kotikoiran kannalla, älkää ottako airista. Mieluummin vaikka paimenkoiratyyppinen tai noutaja t.vast."
eri mieltä, koiran kuin koiran kanssa joutuu tekemään töitä, joten yhtä hyvin helpon kotikoiran saa vähän pehmeämmästä airiksesta, kuin paimenkoirasta tai noutajasta. jokaisessa on omat ongelmansa, ja jokaisesta niistä pääsee eroon koulutuksella.
ja toki se on kasvattajan vastuulla antaako kokemattomalle koiranostajalle vaikeampiluonteisen pennun vai ei. koska vaikka ulkonäköä ei näe, kyllä luonteen näkee jo pennusta. en itse antaisi ensimmäisen koiran ostajalle kovapäistä airista, vähän pehmeämmän kylläkin.

Lue lisää

Kokemukseni ovat 10 vuoden aktiiviajasta SATYssä, koiratapaamisista, pentutapaamisista, kesäleireiltä, näyttelytapaamisista ja Karvakuono-lehden artikkeleista.

Uroksia on lopetettu aggressiivisuuden takia, huonoluonteisia narttuja pennutettu, A-lonkkaisille tullut D-lonkkien pentuja ja koiria on karannut jopa kokeneempien tottelevaisuus, jälki, haku, viesti tai agilitytreeneistä.

Osa airisihmisistä käyttää koulutuksessa sähköpantaa, pakonko edessä, en osaa ottaa kantaa. Kyllä, tiedän, että se on laiton, mutta on osoittautunut kai tehokkaaksi toivottomimpien kanssa.

Keskimäärin airis on kiva perhekoira ja voi olla hyvä käyttökoirakin. Saalistusvietti kuuluu terrieriin, se on jalostettu niihin eikä sitä pysty kokonaan pois kitkemään. Jos näet airiksen, mikä pysyy 100% varmuudella aitaamattomassa pihassa tai kulkee ihmisen vierellä vaikka näkisi pupujussin tai toisen, kiinnostavan koiran ei sillä yksilöllä ole paljoa rodunomaista luonnetta. Tässä kohdin on joku paimenkoiratyyppinen paljon helpompi saada pysymään hallinnassa.

Koulutus on tärkeää, muttei tuota aina juuri haluttua tulosta.

Ei ole airiksesta kiinni,vaan omistajasta. Minulla on niitä neljä ollut ja mitään hihnaa ei ole tarvinnut. Parempi opettaa heti pentuna laumakäyttäytymiseen. Itse alfana. Airis joutuu miltei paniikkiin silloin jos se edes kuvittelee toimineensa alfan halujen vastaisesti
Edellyttää rakkautta ja luottamusta. Puolin ja toisin.
Ja selvyyden vuoksi sanon. En ole lyönyt,en edes kovin korottanut ääntä ikinä.

Minulla on ollut airis-narttu lähes 10 vuotta ja mukavaa sen kanssa on touhuta.
lisää juttua RIINA-koirastani:
http://members.surfeu.fi/jorma52/