Päivät seuraa toisiaan, yksin olen yhä vaan. Ei saanut sua tää mielestään ja siksi on, yksin vaan. Nyt kuitenkin alkaa riittämään, yksinolo ja haaveilu, todellisuus odottais eikä kaipailu.
Läheisyyskin kelpaisi, hellittely ja kellittely. Jospa joku opettaa, miten kaikin tavoin voi rakastaa. Saisinko pääni painaa jonkun poveen, lämpimässä olla yön yli huomiseen.
En etsi yhden yön juttua, mutta tekis ykskin yö mulle nyt huttua. Onnelliseksi vähäksi aikaa, että se saisi paljon aikaan. Ei siinä ole mitään väärää, läheisyyttä pyytää vaan ei määrää.
En koskaan siitä maksaisi, koska aitoa se ei olisi. Vaan pitää mennä nukkumaan, että pysyy mukana tässä, ajatusköyhässä oravanpyörässä. Jospa unikin tulisi, unelmilla peittelisi.
Läheisyyskin kelpaisi, hellittely ja kellittely. Jospa joku opettaa, miten kaikin tavoin voi rakastaa. Saisinko pääni painaa jonkun poveen, lämpimässä olla yön yli huomiseen.
En etsi yhden yön juttua, mutta tekis ykskin yö mulle nyt huttua. Onnelliseksi vähäksi aikaa, että se saisi paljon aikaan. Ei siinä ole mitään väärää, läheisyyttä pyytää vaan ei määrää.
En koskaan siitä maksaisi, koska aitoa se ei olisi. Vaan pitää mennä nukkumaan, että pysyy mukana tässä, ajatusköyhässä oravanpyörässä. Jospa unikin tulisi, unelmilla peittelisi.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä oli outo.Ei oikein runoa mutta ei oikein proosaakaan.siis noin tavallisessa mielessä.Oli ilmeisesti tunteenpurkaus hämärtyvässä illassa.