Like on tuommoisen opuksen julkaissut, pokkari kait. Loppuunmyyty jo ajat sitten.
Että mikäs se semmoinen oikein on? Jotain tosi törkeetä ja likasta? Vai jotai filosofisempaa? Löytyykö mistään?
Tietääkö kukaan asiasta mitään?
Likaista ihmistä sisälläni kiinnostaa... lukea... eheh... :)
Että mikäs se semmoinen oikein on? Jotain tosi törkeetä ja likasta? Vai jotai filosofisempaa? Löytyykö mistään?
Tietääkö kukaan asiasta mitään?
Likaista ihmistä sisälläni kiinnostaa... lukea... eheh... :)
Vastaukset 17
Vanhimmat
Leffa tuli katsottua, onhan siinä "mielenkiintoisia" kohtauksia, kirjassa varmaan vielä enemmän törkyä. Fetissinsä kullakin... Ja tässä tapauksessa myös fasisminsa.
http://www.film-o-holic.com/1998-2003/arvostelut/ensi_illat/st/salo_o_le_120_giornate_di_sodoma.htm
Elokuvahan on, kuten ylläolevan linkin sivulla mainitaan, kuvaus vallan käytöstä.
Ei siis vain mikään perverssi teos sairaiden kohtauksiensa vuoksi, vaan todella
mahtava teos.
Enpä nyt tosta tiedä, leffa täynnä paskansyöntiä ja kidutusta yms sairasta.
Sodoman 120 päivää on markiisi Donatien Alphonse Francois de Saden 1700-luvulla kirjoittama teos, jossa pari linnanherraa alistaa palvelijoitaan, sekä miehiä että naisia. Kirjan kuvaukset ovat todennäköisesti aika pitkälti tämän sadismille nimensä antaneen markiisin omaelämäkerrallisia.
Pier Paolo Pasolini ohjasi 1970-luvun puolessavälissä viimeiseksi jääneen elokuvansa Salo-Sodoman 120 päivää. Nimi (ja leffan perusidea) perustuu siihen, että pohjois-Italiassa sijaitsevassa Salo-nimisessä kaupungissa vallitsi fasistien kukistuessa ja Mussolinin kuoltua 120 päivän ajan mielivaltaisen fasisitiklikin orgiavaihe. En ole nähnyt elokuvaa, mutta ne, jotka ovat, ovat pitäneet sitä äärimmäisen ahdistavana kokemuksena.
Sadehan ei tiettävästi tehnyt itse mitään sairaampaa, kuin petti vaimoaan pari kertaa.
Kirjoitustensa takia joutui vankilaan. Mielenkiintoinen kirjoittaja. Justine on hämmentävää luettavaa, en tiedä pitäiskö ottaa komediana, draamana, pornona vai mitä.
Se Liken julkaisema versio on ainoastaan esipuhe De Saden kirjaan. Onhan sekin aikamoista tekstiä toki, vaikka kirjassa vasta valmistellaan tulevia hirveyksiä. Nämä ylimykset järjestävät eränlaisia valintatilaisuuksia nuorille ja kauniille miehille ja naisille, myös valitaan mahdollisimman rumia ja luotaantyöntäviä huoria.
Tänään ei oikein tahdo lauserakenteet onnistua.
Mutta kipaisepa kirjastosta De Saden "Justine". Siinä on irstailua sen verran kuin kasvava nuori tarvitsee. Muita "alan" kirjoja ovat mm. Guillaume Apollinairen "Hirveä Hospidar" ja jonkun tyypin "Herra Jackin ihmeellinen huone". En ole noista nimistä nyt ihan varma, tuonne päin kuitenkin.
Virikkeellisiä lukuhetkiä!
ITse luin tuon liken julkaiseman johdanto osan, ja tuli vain mieleen että onko sitten "varsinaista" Sodoman 120 Päivää kirjaa julkaistu suomeksi?
Sade ei muistaakseni saanut sitä kirjoitettua pidemmälle, tai sitten kaikki muu tuhoutui palossa (muttei tullut valmiiksi)
En nyt muista tarkemmin, kumminkaan se ei koskaan tullut valmiiksi ja jäi Saden viimeiseksi teokseksi.
Sade tekstit ovat myös huumoria parhaimmillaan ja olen nauranut usein hänen teoksiaan lukiessa. Lisäksi Saden ajatukset naisten oikeudesta omaan vartaloonsa ovat mielenkiintoisia ja aikaansa edellä.
Muista lukea myös:
de Sade:Filosofia budoaarissa eli Epämoraaliset kasvattajat
Luin itsekin Justinen aikanaan, nähtyäni sitä ennen Kansallisteatterissa Yukio Mishiman näytelmän Markiisitar de Sade. Näytelmässähän uskollinen markiisitar odottaa miestään vapautuvaksi vankilasta antaakseen tälle lopulta rukkaset. Näytelmässä siteerataan myös Justinen tekstiä, jota markiisitar, kuten muutkin markiisin luona vankilassa vierailleet naiset, kuljettivat ulos rintojensa välissä.
Minusta Justine oli hyvin aistillinen ja omaa aikaansa kuvaava kirja. Kun markiisi de Sade vallankumouksen myötä vapautui (hän oli yksi niistä, jotka pääsivät ulos 14.7.1789 Bastiljin valtauksessa, josta jäi Ranskan edelleen voimassa oleva kansallispäivä), hänen ajatuksiaan naisenkin itsemääräämisoikeudesta omaan kehoonsa kenties kuunneltiin -mutta kaikki kiinnittivät huomiota vain irstailuihin, joten de Saden historiallinen henkilökuva yksipuolistui tarpeettomankin paljon...
Sain Juliettea luettua töin ja tuskin 50 sivua, ja sen perusteella Sade on lukukelvotonta moskaa. Sadistisia kohtauksia puuromaisella kerronnalla, ja välissä hämärän rajamailla liikkuvaa sekavaa filosofointia. Myös Timo Airaksisen kirja Saden filosofiasta on aivan paska. Pervotekstejä löytyy yllin kyllin netistä (täältäkin), yleinen taso on Saden luokkaa, ellei korkeampi.
Itse asiassa tuo sinun otsikkosi jo kertoo suurimman osan tarvittavasta tiedosta. Mikäli koet tarpeelliseksi arvostella ja arvioida kirjallisuutta sanalla "paska", luulisin että sinulle sopivaa pornokirjallisuutta löytyy lähinnä Bertin päiväkirjoista.
Saden kirjoitustyyli on aavistuksen raskastempoinen ja ei välttämättä pääse vajoamaan tuollaisten kovakalloisten kirjallisuudesta mitään ymmärtämättömien osalle. Mikäli sinusta perverssi kirjallisuus on sitä että molo seisoo otsassa asti, niin ei oikein muuta voi kuin suositella Jallun lukijafantasioita. Ihan tosissaan, Saden teos on alkuperäiskielellä merkittävästi mutkikkaampi tapaus, sillä kuten niin valitettavan usein, englanniksi käännetyssä teoksessa on hukattu suuri osa lauserakenteisiin suljetuista merkityksistä. Tästä syystä voi nyt mennä ihan sinne iltakursseille lukemaan kieltä ennenkuin alat avautua Saden ja suomi24.fi foorumin harrastelijapornografien samankaltaisuudesta.
De Saden kirjan johdanto-osan suomennos, noin 100 sivua,löytyy ainakin pääkaupunkiseudun kirjastoista, samoin kuin Pasolinon ohjaaman elokuvan dvd.
Kirjaa kokonaisuudessaa ei ole suomennettu, mutta Akateemisesta kirjakaupasta pitäisi tilaamalla löytyä englanninksi käännetty kokonaisuus, noin 800 sivua. Varmasti alkuperäinen ranskankielinenkin löytyisi, jos taito riittää lukea ranskaa.
De Saden kirjaa on kutsuttu "sadomasokismin mustaksi raamatuksi". En ole lukenut kirjaa, mutta johdanto osan olen lukenut ja elokuvankin nähnyt. Johdanto-osa on varsin tarkkaa kuvausta henkilöiden ominaisuuksista ja elokuvassa on parasta kauniiden ihmisvartaloiden huolellinen kuvaus. Elokuvan perusteella uskoisin kirjan olevan varsin sadistinen ja raaka. Elokuvassa ahdistavia kohtauksia on ajallisesti kuitenkin varsin vähän. Esim. Hurja joukko (Peckinpah) ja Passion of Christ (Gibson) ovat elokuvana paljon tätä Pasolinon elokuvaa ahdistavampia.
on vaan alkusanat. (ainaki mulla on sellanen "alkusanat ja papin ja kuolevan vuoropuhelu" -taimikälie)
En tiiä onko koko kirjaa ees julkastu suomeksi.
Ilmeisesti ei ole. Kyseinen teoshan käsittää reippaasti 700 sivua räävittömyyttä, ja todellakin ainakin Likelle tekemäni tiedustelun mukaan suomennos odottaa edelleen tekijäänsä. Harmi.
http://pervotekstit.freehostia.com/
Siinä sulle, oles hyvä.
Ei toimi enää. :(((