oletteko huomannu

Nykyisin,isoissa Yliopistollisissa Sairaaloissa tutkittavana olevaa potilasta, ei vaivaa mikään,Lääkärin mielestä,jos tauti ei näy päälle, tai ei näy tietokoneen näyttöpäätteen ruudussa.
Nämä "lekurit" eivät nykyisin kättään potilaaseen sotke. Ainakaan-jos potilas on- ei aktiiviseen väestöryhmään kuuluva. Toisin sanoen, eläkeläinen tai muu jouterolli.
Terve-, ei kun arvauskeskuksissa saattaa vielä olla joku vanha lääkäri,joka tutkiikin potilaan. Hän voi löytää kipuihin muunkin syyn kuin korvien välin. Kipuihin saattaa olla jopa oikea lääkekin,eikä vain rauhoittavat "pamit". Itse olen työterveys-etuoikeutettuihin kuuluva henkilö. Vaimoni on eläkeläinen. Hoitomme tasossa on ero kuin yöllä ja päivällä. Minä pääsen hoitoon silloin kun haluan ja saan oiken laatuisen hoidon. Vaimoni pääsee hoitoon kuukauden jonotuksen jälkeen,jos sattuu.

Tässäpä edelleen ajakohtaista asiaa,
voi jäädä ilman hoitoa jos itse ei ole opiskellu lääketidettä,
eikä tiedä mitä sairautta sairastaa,
tai ei muista omaa sairaus historiaa kertoa lääkärille heti,
nyky lääkärissä käynti vaatii lääketieteelistä koulutusta potillata että uskaltaamennä hakemaan hoitoja vaivaansa,

ennen oli toisin kuten alotuksesta kävi ilmi,
lääkäri otti selvää mikä potilasta vaivaa,

Nykypäivänä ihmisen pitää olla tietoinen ja osata vaatia. Varsinkin silloin, jos vaiva ei näy ulkokuoresta ja / tai -muodosta. Lääkärit ovat myös väsyneet turhan valittajiin, ts. jos ei itse osaa hoitaa omaa terveyttään eli pitää huolta perusjutuista, niin miksi lääkärin pitäisi vaivautua opettamaan. Varsinkaan kun hänkään ei välttämättä ole perusjuttuja hiffannut vaan on opiskellut alalle paksun palkkapussin vuoksi, ei kansanterveyden.

Ennenkin lääkärit tekivät vääriä diagnooseja ja potilas kuoli suolitukokseen, kun haudottiin lämpimillä kääreillä. Nuori nainen lähetettiin mielisairaalaan kauas toiseen pitäjään, kun tällä oli aivokalvontulehdus. Onneksi nuoren naisen vanhemmat olivat tomeria ja hakivat tyttärensä pois ja veivät toiseen lääkäriin. Tytär parani ja hänestä tuli onnellinen aviovaimo ja monen lapsen äiti.
Sen myönnän, että työssä käyvät saavat paremman hoidon kuin eläkeläiset yms. roskaväki.
Keskussairaalassa poliklinikalla käydessäni on minua hoitamaan tullut nuori lääkäri, joka on kysynyt neuvoa hoitoratkaisuihin kokeneelta erikoislääkäriltä. Näin on tapahtunut joka kerta, vaikka on ollut eri vaiva. Tosin kovin vähän olen vaivannut lääkäreitä.
Omassa terveyskeskuksessa on oikein hyvä ja kokenut lääkäri, joka osaa kyllä työnsä.
Huonompaa se oli ennen lääkärien hoito. Joka muuta väittää, on menettänyt muistinsa.
Että pysytäänpäs totuudessa.

Suurin osa laboratoriokokeista hoituu julkisella puolella. Osa on teetätettävä yksityisellä.
Julkinen sektori hoitaa meidän kummankin syöpäseurannat mutta todellisessa tarpeessa käännymme yksityisklinikan puoleen.
Julkinen on tehnyt kohdallani muutaman pahanlaatuisen mokan. Niistä yksi oli todella vaarallinen. Toinen oli mittasuhteiltaan giganttinen ja minulle kallis.
Muut ovat olleet jotenkin siedettäviä eivätkä niin pahasti terveyden eikä lompakon päälle käyviä.

Tunnen itseni.
Pää laesta varpaiden kärkiin saakka.
En halua rasittaa terveydenhuoltoa viemällä paikkaa luulotautisilta mummoilta ja papoilta, joille suurimmalle osalle määrätään täysin tarpeettomia lääkityksiä.
Toki siinä vaiheessa jos joudun turvautumaan lääketieteeseen, minut tullaan viemään normaali kokoisella ambulanssilla, jonne mahtuu lisäkseni vaikka viisi lääkäriä ja pari sirpsakkaa hoitajaa, sekä kuski, jolle saatan hihkaista, älä suotta käytä sireeniä, kuluu akku.

Hyvä aloitus olet 100% oikeassa.

Olen hyvin tyytyväinen hoitoon täällä Ruotsissa ja halpaa. Aloitukseen en juuri nyt jaksa vastata.

Niin se taitaa olla, että ikääntyvien ihmisten vaivoja vähätellään. Saattaa johtua siitäkin, että joukossamme on niitä jotka pikkuasian takia ramppaavat lääkärin pakeille.
Olen itsekin huomannut kylmäkiskoisuutta ja on pitänyt olla periksiantamaton, että on tullut kuulluksi.
En käy edes kerran vuodessa vaan sitten jos en osaa itse itseäni hoitaa.

Jep neljä vuotta ollut selkäkivuissa ja muissa vastaavissa joka kerta vähän erilailla sanottu eniten siis jotakin esim noista muista sairauksista yms. että ne muka selittäisivät (no eivät nyt kuitenkaan kaikkia oireita vaan selitä)Kaikenlaista kuvausta otettu esim selän alueelta mutta aina ne lausuttu jotenkin vähän ympäripyöreästi (eikä alku röntgenkuvaakaan ees näköjään käytetä vaikka olisi voinut olla hyväkin ottaa). Parempi olisi itse olla lääkäri niin pystyisi haluamansa testit, kuvaukset, yms muut vetämään läpi ja silloin olisi varaa lääkärinpalkalla käydä varmistamassa vaikka Saksassa vielä onko joku esim mahd veritesti tehty esim oikein vai oliko tullut näpäinvirhe ja katsottu eri potilaan tai eri rivin kohdalta tulos. No periaatteessa kyllä aika paljon luotan laboratorio tuloksiin (että sori) mutta ihmettelen silti paria niistä tuloksista, luottamuksesta huolimatta. Ja kerran kyllä esim yksityisen labran lausuntoa epäilin vähäsen kun käytti aika paljon samaa samanmuotoa kuin pyytävä lääkäri että jaahas no kun oli etukäteen jo lausuttu niin näköjään oli tosiaan sillä valmis. Että tiedä sitten tutkitaanko vaiko ei. Se yksi ala olikin sitten yllätykseksi Suomessa niin alas ajateltu että vain ulkomailla sen alan tärkeää kenttää jaksetaan tutkia ja ihmisiä siitä parantaa, no en ollut tarpeeksi lukenut muiden potilaiden sanomisia esim netistä niin ei olis maksanut Suomessa edes vaivaa käydä yrittää tutkituttamaan sitä tai kysymään siitä mitään kun ei sitä ko. sairautta arvosteta täällä kunnolla tutkimisen ja hoitamisen vertaa täällä.. ja käsitys sen mahdollisesta pituudestakin ja oireista yms on erilainen kuin taas hyvin monessa muussa maassa. Mut huh vaikeeta on.

Heh, olihan tuossa kokemusta myös kymmenen vuoden takaisesta hoitotilanteesta..)).Eka vastaus.

Huonompaan on taidettu mennä. Minä jonotin omalääkärille kolme kuukautta yhden sijaan...

Olipas yllätys, kun kävin äitini kanssa lääkärissä. Lääkäri oli tyypillinen tapaus, vähän ylimielinen ja muutenkin näitä keikkalääkäreitä. Yllätys oli siinä, että määräsi (taas) uuden kipulääkkeen, joka yllättäen näyttää sopivan ja entisen kovan lääkkeen pystyi jättämään pois. En olisi uskonut.

Ennenvanhaa oli turvallista mennä lääkäriin,
eihän maalliko ihminen itse tienny mikä aiheuttaa sairauden tai vaivan,
lääkäri todellakin otti asioista selvää,
antoi hoto-ohjeet ja KUTSUI määrätyn ajan kuluttua tarkastukseen onko vaiva parantunu,
siis ennen oikeesti hoidettiin loppuunasti potilas,
-- nyt kaikki jää potilaan omaan varaan
jos jaksaa uudelleen mennä vaivaansa valittamaan,
usein ei enää kehtaa
vaan jää vaivojensa kanssa oman onnensa nojaan
jopa vuosiksi
ellei sitten taju mene että ambulanssilla joku kuskaa lääkäriin,
tai sitten kuolee pois,

minkälainen on nyky lääkärikoulutus, onko kaikki lääkärit todella päteviä tehtäväänsä,

vielä yli kymmen vuotta sitten sai todella ammattitaitoista hoitoa jopa kirurgisissa toimenpiteissä,
jäi hyvä mieli silloin hoidoista,


--
nyt tuntee ittensä typeräksi, kitisijäksi,
hyvä jos ei toimiteta huluujen huoneelle,
---
toisaaltaan potilaallehan tulee psyykkisiä oireita jopa epätoivo voi yllättää,
jos saa tunteen ettei tajuata mikä vaivaa,
eikä halua oikeesti hoitaa,
alkaa pelkäämään lääkärille menoa,
mieluummin kärsii vaivojaan
ja kuolee aikanaan pois vaivoineen,

Mikähän siinä on, ettei minua (kohta 70v) lääkärit kohtele ylimielisesti. Hirveän mukavia ovat kaikki olleet nyt, kun minä itse olen puhelias, vaativa, ylimielinen :D

Nuorempana sain ylimielistä kohtelua ja sairaalassa ollessani on ollut kolme kamalaa vanhapiikahoitajaa tiuskintoinen ynnä muine oireineen, yhdestä valitin potilasasiamiehelle. Nuoret hoitajat ovat olleet osaavia ja ihanan ystävällisiä sairaaloissakin.

Lääkkeitä otan vain vahvasti perustellusti. Minulla on vain yksi mieto reseptilääke.
Vaadin aina neuvoja, miten voin hoitaa tai lievittää vaivaani vaivautumalla tekemään jotain.
Koviakin vääntöjä olen käynyt lääkärin kanssa, kun meinaavat joskus vängällä reseptin kirjoittaa.
Jos on huono, keskustelu- ja yhteistyökyvytön lääkäri, niin menen toiselle lääkäriasemalle, jossa on omahoitoa suosiva ja lääkkeitä vain tarpeeseen määräävä lääkäri.

Yksityisen puolen hoitoa täällä näkyy jo joku kommentoija parempana julkista pitävän. Siitä esitän haisevan vastalauseeni.
Yksityisellä on vanhoja känkyröitä lääkäreitä ja siellä pitäydytään pitempään vanhoissa käytännöissä - tuottavat kai enemmän rahaa - kuin julkisella, keskussairaaloissa. Julkisella puolella otetaan nopeasti käytämtöön uusimmat tutkimustulokset ja näin potilas välttyy esim. leikkauksilta, joiden tulokset ovat huonommat kuin kuntouttavan hoidon.

Tuntuu kummalliselta että niin monet 80 -ihmiset kirjoittelevat tänne nuorenpien palstoille vaivoistaan.
Eihän näin nuorten palstalla vielä pelätä kuolemaa iki-vanhusten tavoin.
Meillähän useimmilla on vielä ihan toiset lääkkeet ja pillerit.
Kunhan maassamme vapautuu hashish ja Mari-juana, pääsemme tasa-arvoisesti tupakoimaankin taas.
Ah! Muistatteko vielä sen jumalaisen tuoksun?

H.

Vähän olen tarvinnut lääkärin palveluja, mutta kokemukseni ovat olleet hyviä.
Polveani, kun menin valittamaan, saman tien kuvattiin, saman tien myös lääkäri katsoi kuvan ja sain kaiken tarvitsemani hoidon ja ennusteen. (Muutama päivä vaan, kun sain ajan)
Toisen kerran, kun rinnan pää kutisi kolme kuukautta, menin lääkärille, saman tien otettiin koepala. Lääkäri soitti tuloksen heti, kun se tuli.