pariisissa oltiin hostellissa
jonka seinät ne maalasi
samalla kolmen meistä reput
juotiin kadulla punkkuu
piileskeltiin pusikoissa
katsottiin mahdutaanko pahvilaatikkoon
yöllä kaupungin yläpuolella
juteltiin portailla, ehkä yritin pokailla
diskovalojen epilepsiaa
yhdet paikalliset treffit
ja jotenkin metrojen päältä
mun sydän heitettiin
kansainväliseen lentojenlähtökeskukseen
jonka seinät ne maalasi
samalla kolmen meistä reput
juotiin kadulla punkkuu
piileskeltiin pusikoissa
katsottiin mahdutaanko pahvilaatikkoon
yöllä kaupungin yläpuolella
juteltiin portailla, ehkä yritin pokailla
diskovalojen epilepsiaa
yhdet paikalliset treffit
ja jotenkin metrojen päältä
mun sydän heitettiin
kansainväliseen lentojenlähtökeskukseen
Vastaukset 1
Vanhimmat
kuka avasi meidän oven
kun me oltiin kiertelemässä kauheita serpenttiinisiä teitä
etittiin juomaakin tunteja kun oli niin kuuma
onneksi Anna-Maija muisti aurinkorasvan
se oli varmaan se isonenäinen kalju
joka siinä respan edessä norkoili olkapäät
punaisina hihattomassa Adidas- merkkisessä (varmaan väärennetyssä) paidassan, eikä
sillä olisi ollut mitään hajua, missä
on Knossoksen rauniot tai lähin apteekki, koska se oli juonut itsensä jo aamupäivällä
sellaiseen kuntoon, ettei se jaksanut muuta kuin kävellä
portaita ylös ja alas, ja rähistä vaimolleen, kaikkihan sen näki, että
sillä oli jo hirvee nälkä mutta eihän se muija sitä tajunnut emmekä mekään varmaan ellei
se ois huutanut sitä viisi kertaa maaten aulan sohvilla
siihen ammeelle mekin sitten retken jälkeen
väsähdettiin ihan totaalisesti ja voidaan kyllä ehdottomasti
suositella paikkaa kaikille tutuille, eihän
sitä joka paikassa parhaat ruokapaikat ole
ihan kivenheiton päässä niin, että lapsetkin jaksoivat tosi
kivasti kävellä vaikka tiet olivatkin paljon huonommat kuin meillä
Suomessa eikä tarjoilijat oikein ymmärtäneet mutta kaikilla oli
tosi hyvä palveluasenne josta iso plussa