jälki

Jälkeähän on eri tyyppisiä, ensimmäinen kuvaamasi tapa on metsäjälki (palveluskoirakoe) ja toinen verijälki. Haukuttaminen jäljellä ei ainakaan palveluskoirapuolella jäljelle kuulu. Itse harrastan peltojälkeä (monet metsäjälkiharrastajatkin tekevät pohjatyön pellolla, sillä niin saadaan koira jäljestämään tarkasti eikä vain ryntäämään esineeltä toiselle (kuten kertomassasi tavassa helposti käy), jolloin vaikeissa paikoissa tulee ongelmia).

Tietoa löytyy netistä monilta sivuilta (esim. http://www.olsa.info/jalki.htm) mutta tässä lyhyesti miten itse olen tehnyt. Peltojäljen alkuopetukseen soveltuu nurmikko. Mennään alkukohtaan seisomaan ja laitetaan vasemman jalan viereen paalu merkiksi jäljen alkamisesta. Laitetaan alkukohtaan (astutulle alueelle) hieman ruokaa, koiran normaali kuivanappula käy hyvin jos koira on ahne. Laitetaan joka askeleen kantapäähän ja kärkeen ruokapala ja tehdään suora jälki takatuulella. Jäljen loppuun pieni kasa ruokaa. Myöhemmin sitten jätetään ruokaa pois askeleilta, opetetaan kulmat, esineet, eri tuulensuunnat ja eri alustat.

Vaikea uskoa, että joku jäljen harrastaja pystyy neuvomaan noin päin mäntyjä.... Anteeksi vain.


Ensinnäkin nyt puhutaan kahdesta eri jäljestä:
1) PK-jälki
2) Verijälki eli MeJä


PK-jälki on ihmisen kävelystä jäävä hajujälki. Jalkoja ei siis mitenkään laahata vaan kävellään ihan normisti... Kyseessä on ihan virka-/pelastuskoirien perustaito jota hyödynnetään kadonneiden etsinnöissä. Jäljen haju muodostuu ensisijaisesti rikkoutuneesta maan pinnasta, kengän alla vaurioituneiden kasvejen ulos purskahtaneista solunesteistä sekä kengän pohjan läpi kulkeutuneista molekyyleistä (ihmisen ominaishaju, voihappo ja muut). Näin muodostunut hajujälki on siis koiralle TÄYSIN MERKITYKSETÖN. Koira ei luontaisesti lähde ajamaan tälläistä jälkeä. Ensin tästä hajusta on tehtävä koiralle merkityksellinen ja se on linkitettävä johonkin viettiin. Eli varsinaisen jäljen ajaminen vaatii jo paljon pohjakoulutusta. Pidemmälle edenneille koirille tiputetaan jäljelle lyhyitä puukeppejä jotka ovat olleet jonkin aikaa ihmisen taskussa. Tarkoitus on, että koira ILMAISEE ne puukepit ohjaajalleen (esim. menee maahan jäljellä olevan kepin eteen). Tällä pyritään kouluttamaan koira ilmaisemaan ihmiseltä mahdollisesti pudonneet vaatekappaleet yms. esineet.

MeJä eli verijälki on koiralle yleisesti ottaen paljon helpompi ja sitä on varmasti huomattavasti vaivattomampi "vain kokeilla". Koira aistiin veren hajun erityisen herkästi ja sen haju herättää koirassa luontaisia viettejä ja pistää sen ajamaan jäljen "ihan itsestään". Ei vaadi siis pohjakoulutusta vaan voidaan suoraan lähteä kokeilemaan. Verta EI pirskotella jäljelle vaan jälki tehdään vetämällä perässä vereen kastettua sientä. Pirskotellusta verestä jäisi aivan liian vahva hajujälki.

Molempia ei oikein voi treenata saman koiran kanssa, joten valitse toinen. MeJä on paljon helpompi sekä ohjaajalle että koiralle, joten sitä suosittelisin noin jos aktivointimielessä treenaa. Laitapa googleen "verijälki" niin jo löytyy.

Mahdolliset "emämunaukset" joita alkeisharjotuksissa voi päästä tapahtumaan, on että koira ajaa jäljen ilmavainulla ja/tai joutuu "hajutunneliin" (=liian nuori jälki, liikaa verta tms.) tai koira pääsee ottamaan jäljellä askelia väärään suuntaan ajaen siis jälkeä kohti alkupistettä. Koiraa ei myöskään saa jäljen jälkeen päästää vapaaksi itse pölhöilemään jäljelle vaan koira aina kytkettynä liinassa jäljellä.

Muista merkata jälki itsellesi jotenkin näkyvästi. Huomioi myös olosuhteiden vaikutus jälkeen. Vesisade on pahin vihollinen ja kova sivutuuli tekee sekundäärisen jäljen primäärisen viereen.