Kertomalla nostalgiasta.
Vintillä on pari vanhaa, lyhyttä, mutta paikoitellen tiukantuntuista, kesämekkoa ja kummallinen kukkahattu, johon ei enää uskalla koskea, jokunen vanha virveli ja laatikollinen vieheitä, kummallinen kalahattu ja lahonneet shortsit.
Ja 50v., lahonut pariskunta.
Millä ilmeillä sitä pariskunta katsoo toisiaan, sanotaan, seuraavana aamuna, kahvin ääressä?
Uusiosinkut ja leskenlehdet saavat myös vastata, kuvittelemalla.
Vintillä on pari vanhaa, lyhyttä, mutta paikoitellen tiukantuntuista, kesämekkoa ja kummallinen kukkahattu, johon ei enää uskalla koskea, jokunen vanha virveli ja laatikollinen vieheitä, kummallinen kalahattu ja lahonneet shortsit.
Ja 50v., lahonut pariskunta.
Millä ilmeillä sitä pariskunta katsoo toisiaan, sanotaan, seuraavana aamuna, kahvin ääressä?
Uusiosinkut ja leskenlehdet saavat myös vastata, kuvittelemalla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
on remontoitu ja vintiltä minunkin *pikkumuistoni ovat poltettu roviolla.
Toinen pitkäaikainen kotini on *toisen hoteissa ja olen aivan varma, että kumikäsineet kädessä kaikki minusta muistuttava kärrätiin tuhon tielle.
Sinun ja minun osana ei ole miettiä aamukahvilla (vuosikymmenien jälkeen)
on tuossa jotain tuttua, vanhentunut ja hampaatkin löysät. Olishan se ollut jotenkin herttaista, ehkä............
ei ole kesämekkoja, kukkahattua, virveliä, kalahousuja eikä lahonneita shortseja.
Puhumattakaan lahonneesta pariskunnasta.
Joten en voi vastata tähän aloitukseen, sorry. :)
Sanoi mies: muistatko nuo mekot joita käytit silloin ensimmäisenä kesänä? Kummasti ne tisut tuplasivat kokonsa kun odotit esikoistamme. Nam.
Sanoi nainen: näpit irti, mokoma .. hih hih ... . Kas löysit siis lopulta saareen kadottamasi shortsit. Ovat kuin haperoa juustoa. Mitä ne täällä tekevät?
.
Muistan, miten raskasta, hyvin raskasta, oli mennä vintille mieheni kuoleman jälkeen. Siirsin sinne menoa parilla vuodella, mutta sitten tuli aika tyhjätä se kokonaan. Ja muuttaa koko talosta pois.
Siellä oli röykkiöittäin tavaraa. Mieheni oli tavaran kerääjä sanan varsinaisessa mielessä.
Paljon oli yhteisesti hankittuja ja jo unohtuneita tavaroita. Lasten leluja ja mainitsemiasi "lahonneita" vaatteita.
Jokainen tavara, vaate, kenkä, lelu toi muistoja mieleen. Löysin kirjeitä, joita olimme lähettäneet toisillemme. Itkin ja keräsin niitä kasaan, heitin vintin ikkunasta nurmikolle tavaraa. Kaikesta itkusta huolimatta, tuokin homma oli tehtävä.
.
.
Edellinen ei ollut kuviteltua, mutta nyt kuvittelen, miltä tuntuisi istua pöydän ääressä, aamukahvia juoden, kaksi lahonnutta ihmistä.
"Millä ilmeellä sitä pariskunta katsoo toisiaan, seuraavana aamuna, kahvin ääressä?" Kysyt.
.
Kuvittelen, että istuisin syvä rakkaus silmissä. Lahonnut pariskunta, vastakkain, niin paljon yhteisiä kokemuksia, yhteistä historiaa, yhteiset lapset, yhteinen koti. Yhteinen rakkaus. Niin paljon yhteistä. Syvä luottamus. Ja paljon muuta.
Ei ole vaikea kuvitella ilmeitä, molempien, aamukahvia juoden.
.
.
.
kuvitella tilanteen itsenikin kohdalla (35 yhteistä vuotta suvut, ystävät, lapset ym.) Sinun unelmasi vei kuolema ja minun sydämeni särki toinen nainen oikein kahdesti. En tiedä kunpi on pahempi.
elävöittää, nuuhkimalla pääsee pitkälle.
Ne tuoreentuvat.
saa pahoja oireita. :(
Sanoi ukkini. Kanttori.
ennenkin, niin tuntuu tutulta.
Kaipa sitä saatiin entisaikaan rokote allergioita vastaan, kun tosiaan apehdittiin joskus homeistakin sapuskaa.
Tiedä siitä äänestä. ;)
ei ole kuin... tekemätöntä työtä, ei ole isoisän olkihattua, ei kartanon kehräävää rukkia. No, on siellä röykkiö muuttotavaraa mutta siinä ei paljon nostalgiaa näe. Tiukantuntuista voi kyllä löytyä, paitsi, jos on minulle kuuluvaa, tekstiilitavara.
Ei tässä nyt vielä sentään lahoamassa olla. Ja sitten kun ollaan, ollaan pari kerrosta alempana ja vähän sivummalla.
Millä ilmeillä: Etkös jo pane toimeksi. On tässä vielä tärkeempääkin tekemistä, kädet täynnä.