Pidättekö vanhemmista?

Eikun me kaikki tykätään rypyistä ja lerpuista.

Mahtaa itse kullekin olla selvä, mitä nämä puppelit etsivät ja toisaalta mitä rusinat kaipaa. Eikä se meiltä pois ole, tehköön mitä itse haluavat, aikuisiahan molemmat ovat vaikka ehkä toinen hiukan naivi ja toinen jo seniili.

Oon mä kerran ollu itteeni 15 vuotta vanhemman tyypin kaa, mut se tyyppi ei ollu oikee valinta. Mut en mä sen kaa rahan takii ollu, vaan kyl mä siit välitin.

Mut en mä silti PELKÄSTÄÄN vanhemmist tykkään, vaan kyl omanikäset käy kans...

Kyse voi olla myös molemmista,vanhempi mies saa seuraa,ja tunteee,että joku välittää,ja viihtyy nuoremman seurassa,ja samalla tukee nuorta taloudellisesti,kun siihen on jo mahdollisuus.En usko,että varsinaisesti rakkaudesta on kysymys,siis jos ikäero on kymmeniä vuosia,niin naivi en usko kenenkään olevan. Hyötysuhde voi siis olla molemminpuolinen.

Monia viehättää miehessä miehekkyys ja tietty arvovalta ja kypsyys.

Ja kypsää herraa voi viehättää toisen nuoruus jotenkin vastakohtana, joka täydentää kuvion. Onko tässä kyseessä jotenkin fetisoitu statusero?

Molemmat voivat olla toisilleen eräänlainen trofee...

Onko siinä susta jokin ongelma? Itse olen kohta 50wee. Puolisoni on 25. Eipä ole tullut ajateltua olisko tästä löydettävissä jokin ongelma. Kumpikin käymme työssä ja elätämme itsemme, joten...

Taaksepäin ajateltuna olen ikävälillä n 20-50 pitänyt aina n 20-45-vuotiaista. Se ei ole muuttunut vuosien mittaan.

Paljon nähneenä voin olla helpottunut, että osaan relata monissa asioissa joissa nuorena kloppina tuli stressattua aivan turhaan.

Ja kyllä: meillä on mukava seksielämäkin. Niin että toivottavasti tämä vastaus auttoi "pulmassasi".

.,-.,