Mun elämä hajos eilen täysin.Tyttis tahtoo erota ja vähän hätäseen.Meillä on mennyt mun mielestä vain vähän aikaa huonosti.Tyttiksen mielestä liian kauan ja mitään ei ole korjattavissa:(
Riideltiin ihan karmee riita viikonloppuna kavereiden edessä(tuntemattomatkin joutu ikävä kyllä näkemään sen.)kuvioissa alkoholi,kuinkas muuten.
Se oli mulle ihan liikaa miten se käyttäytyi mua kohtaan ja mä annoin palaa takaisin vastoin mun luonnetta.Kauhistuin itekkin omia sanojani ja käytöstäni,mitään fyysistä ei kuitenkaan tapahtunut!
Nyt tyttis ilmoitti eilen että saan pakata kamani vähän hätäseen ja häipyä sen elämästä lopullisesti.
Me ollaan oltu reilu vuosi yhdessä ja muutin sen luo puoli vuotta sitten.Se muutti tähän puoli vuotta ennen mua.
Yritin lepytellä sitä että jos vielä katsottaisiin jos saataisiin välit korjattua.En usko että sen tunteet mua kohtaan olisi kuitenkaan kadonneet,se on vaan niin hemskutin tulinen ja vois katua jälkeenpäin kun asiat järjestyisikin.
Kuitenkin se sanoi että jos en ole silloin ja siihen mennessä mitä se sanoo,muuttanut pois.Niin se heittää mun kamat pihalle.
Sanoin että ei se voi niin tehdä,koska mä oon kirjoilla täs asunnossa,eli tää on munkin koti.
Kuitenkin se väittää että sillä on siihen oikeus,koska on ekana tähän muuttanut!
Onko näin että mun on lähdettävä jos tyttöystävä vaatii?
Eikö mulla ole mitään oikeuksia?
Sanoin sille että se saa muuttaa koska haluaa erotakkin,mä en lähde mihinkään koska en ole lähdössäkään tästä suhteesta.
Tää voi kuullostaa lapselliselta,no ollaan kyllä kovin nuoria.Mua ahdistaa tää asia pirusti,siks siis purkasin tän tänne.Mistä mä ees saisin kämpän tähän hätään... ;(
Riideltiin ihan karmee riita viikonloppuna kavereiden edessä(tuntemattomatkin joutu ikävä kyllä näkemään sen.)kuvioissa alkoholi,kuinkas muuten.
Se oli mulle ihan liikaa miten se käyttäytyi mua kohtaan ja mä annoin palaa takaisin vastoin mun luonnetta.Kauhistuin itekkin omia sanojani ja käytöstäni,mitään fyysistä ei kuitenkaan tapahtunut!
Nyt tyttis ilmoitti eilen että saan pakata kamani vähän hätäseen ja häipyä sen elämästä lopullisesti.
Me ollaan oltu reilu vuosi yhdessä ja muutin sen luo puoli vuotta sitten.Se muutti tähän puoli vuotta ennen mua.
Yritin lepytellä sitä että jos vielä katsottaisiin jos saataisiin välit korjattua.En usko että sen tunteet mua kohtaan olisi kuitenkaan kadonneet,se on vaan niin hemskutin tulinen ja vois katua jälkeenpäin kun asiat järjestyisikin.
Kuitenkin se sanoi että jos en ole silloin ja siihen mennessä mitä se sanoo,muuttanut pois.Niin se heittää mun kamat pihalle.
Sanoin että ei se voi niin tehdä,koska mä oon kirjoilla täs asunnossa,eli tää on munkin koti.
Kuitenkin se väittää että sillä on siihen oikeus,koska on ekana tähän muuttanut!
Onko näin että mun on lähdettävä jos tyttöystävä vaatii?
Eikö mulla ole mitään oikeuksia?
Sanoin sille että se saa muuttaa koska haluaa erotakkin,mä en lähde mihinkään koska en ole lähdössäkään tästä suhteesta.
Tää voi kuullostaa lapselliselta,no ollaan kyllä kovin nuoria.Mua ahdistaa tää asia pirusti,siks siis purkasin tän tänne.Mistä mä ees saisin kämpän tähän hätään... ;(
Vastaukset 24
Vanhimmat
sua pihalle, jos olet siellä kirjoilla, eli asunnon asukas. ihan sama kumpi muutti asuntoon ekana. pidä puolesi. toisen pitää tajuta ettei voi heittää sua kadulle. ja alat nyt HETI etsiin asuntoa. unohda lepyttely.
jos ilmoitat vuokratoimistoon, että eron vuoksi joudut asunnottomaksi, saatat päästä jonon ohi. kyl sä pärjäät. menet omassa elämässä eteenpäin. muista, että positiivisuus tuo positiivisuutta. älä lannistu, vaikka epätoivoiselta asuntotilanne tuntuukin. ja teidän suhde ei selkeästi ole/ollut vakaalla pohjalla, kun toisen pystyy noin vaan heittään pihalle. ihan sama onko temperamenttinen vai ei...
Niin, olet siis pelkästään asukkaana ko. asunnossa. Tyttöystäväsi on päävuokralainen (eli ainoa joka on ko. asunnon vuokrannut) eikä teillä taida olla alivuokralaisuus -suhdettakaan.
Eli, tyttöystäväsi on vuokralaisena asunnossanne ja sinä asukkaana, joten sulla ei ole mitään juridisia oikeuksia enää asua hänen vuokraamassaan asunnossa.
Toivottavasti saatte sovittua asiat, jotta et joudu kadulle. Tsemppiä!
Jos olet Helsingissä, voit tulla minun nurkkiini asumaan kunnes löydät itsellesi asunnon.
Bittikin varmaan ainakin silloin tällöin sun asunnossa.
Bit on tätä nykyä käymässä vähän liiankin harvoin minun luonani. Hänellä on vientiä.
Kiitos catsy "auttavan käden" ojennuksesta!Ilahduttavaa että vielä on ihmisiä jotka haluaa tarjota apua:)
Olen joo pääkapunkiseudulla.Olen muualta muuttanut duunin(paska duuni) ja tyttöystävän(paska tyttöystävä) perässä.Anteeksi kielenkäyttöni.
Hirvittää joutua "heitteille",on vähän orpo ja hylätty olo.On niinku kesäkissalla syksyllä fiilarit,minne se tuttu turvallinen ihminen katos ja minne seuraavaksi menis.
Juu-u.Ei auta kuin aamusta marssia pistämään asuntohakemus paprut vetämään.En ole jäänyt "tuleen makaamaan" sormia pyöritellen.Ensi järkytyksen jälkeen,oon tässä vähän järkkäillyt asioitani.Ihan senkin takia että tyttiksen aikaraja on varsin kohtuuttoman lyhyt:( Semmoinen uho on nyt päällänsä etten aio anella armoa!Prkl,semmoinen tyttö oon että en ryhdy leikkimään.Erotaan sitten jos niin toinen haluaa.Kyllä sen pitäisi jo tietää ettei tää voi olla aina ruusuilla tanssimista,mutten enää sen pillin mukaan tanssi muutenkaan.
Soitin kotiinkin vanhemmille,josko saisin viedä väliaikaisesti tavaroitani niiden varastoon.
Mä pääsen punkkaamaan sukulaisen luo joksikin aikaa,äiti järkkäs.Hah,eikö olekkin naurettavaa touhua...ÄITI JÄRKKÄS:O
Kiitos silti sulle tarjouksesta,olisin ottanut tarjouksen mielelläni vastaan jos niikseen olisi käynyt.
Tosiaan ku tyttis on tehnyt vuokrasopimuksen ja mun nimeä ei näy siinä,niin lähtö tulee jos hän niin käskee.Aika paska juttu,pitäis laatii uusi vuokrasopimus kun muuttaa yhteen,niin että molemmat on allekirjoittanut sen.Sitten toinen ei voi mieleivaltaisesti heittää kadulle!
Joo en mä lannistu.Kuuma kesä tulossa ja on yks vapaa hottis lisää stadissa;D
Kiitti kaikille empatiasta!
Pääkaupunkiseudulla on hirveästi tyhjää tilaa (lähinnä tosin toimistoja) ja kuitenkin hirveät vuokrat ja asunnot avaria yksin asuvalle, niin kuin minullakin ja Pieni Silkkinen II:lla on molemmilla 43 neliömetriä enkä minä mahdu kaikkineni hänen asuntoonsa (yksi huone on pelkästään äänilaitteita varten) joten minun kotini pääosin ammottaa tyhjyyttään, Pieni Silkkinen II:n luona minä kuitenkin nyhjään koko ajan.
Kun minulla on jotain ylimääräistä mitä tarjota, niin tarjoan, se tulee kuitenkin jossain vaiheessa takaisin. Kapitalistinen voitontavoittelu murenee kun ihmiset rupeavat ajattelemaan toisiaan sen sijaan että näkisivät muut ihmiset kilpailijoina.
"Olen joo pääkapunkiseudulla.Olen muualta muuttanut duunin(paska duuni) ja tyttöystävän(paska tyttöystävä) perässä.Anteeksi kielenkäyttöni."
Ei täällä kunnon töitä olekaan. En tiedä onko niitä enää missään.
"Hirvittää joutua "heitteille",on vähän orpo ja hylätty olo.On niinku kesäkissalla syksyllä fiilarit,minne se tuttu turvallinen ihminen katos ja minne seuraavaksi menis."
Tiedän. Olen kokenut tuon kahdessa maassa.
"Semmoinen uho on nyt päällänsä etten aio anella armoa!Prkl,semmoinen tyttö oon että en ryhdy leikkimään."
Oikea asenne, minusta!
"Mä pääsen punkkaamaan sukulaisen luo joksikin aikaa,äiti järkkäs.Hah,eikö olekkin naurettavaa touhua...ÄITI JÄRKKÄS:O "
Sinulla on kelpo äiti. Minun suhde omaani on kuin sinulla tyttikseen, mielummin nukun vaikka puiston penkillä kuin menen nöyränä anelemaan.
"Kiitos silti sulle tarjouksesta,olisin ottanut tarjouksen mielelläni vastaan jos niikseen olisi käynyt."
Eipä mitään! : )
"Kuuma kesä tulossa ja on yks vapaa hottis lisää stadissa;D "
Se meillä on yhteistä, että minä taas nieleskelen sydänsuruja. Eräs nainen heitti minulta polvet ihan veltoksi ja vaikka olen tehnyt koviakin aktioita selvin päin ja lonkalta, minun oli tavattoman vaikea mennä sille sopertamaan, että minä olen häneen ihan lätkässä. Hän oli ihan pahaa-aavistamaton vai pitäisikö sanoa hyvää-aavistamaton. No, rukkaset tuli sitten, sellaiset pehmoiset tosin. En minä mihinkään huonoon ihmiseen mene rakastumaan.
Paistelin pannulla naudan kieltä niin sen mutustelu toi ihan kielisuudelman mieleen. Huomenna syön kyllä sydäntä.
Miten sä uskallat ottaa asuntoos ihan ventovieraan ihmisen?
Sehän vois olla vaikka mikä psykopaatti tai rikollinen!
En mä vaan uskaltaisi,vaikka kyllä mäkin haluaisin auttaa tuolla tavalla kuin sinä!
Arvostan tuota piirettä sussa todella paljon.
Aina ei kyllä tule takaisin päin apua kun tarvitsisi tai ei enää edes ystävyyssuhdetta pidetä yllä kun ei enää sinua tarvita.Moni kyllä unohtaa melko nopeasti kun vaikeudet on takanapäin.
ps.Minä en kyllä suuhuni laita sellaista joka on ollut toisen suussa.Yök!
Tarkoitan,en syö! :)
"Minä en
Kirjoittanut: uskaltais. / Tänään / klo 18:43
Miten sä uskallat ottaa asuntoos ihan ventovieraan ihmisen?
Sehän vois olla vaikka mikä psykopaatti tai rikollinen!"
Todennäköisesti on ihan OK ihminen ja jos on psykopaatti tai rikollinen niin sitten eletään sen tilanteen mukaan. Joskus voi palaa näpit, mutta elämässä on sellaisia riskejä otettava. Nyt sen sijaan olen tutustunut moneen ihmiseen ja heidän kauttaan vielä useampaan.
Itse asiassa minä uskon, että psykopaatit karttavat minua. Koska minulla on ollut narsistinen historia, minulla on tapana nähdä ihmisten läpi ja psykopaatti ei pidä sellaisesta, koska minä tietysti näen psykopaatin haurauden ja heikot kohdat. Ennen kaikkea he tietävät, että heidän on tultava minun kaltaisiksi eli avattava kova kuori ja päästettävä se herkkä sisin esille ja ulos silläkin uhalla että joku saattaisi sen murskata ja rusentaa. He ajattelevat, että kaikki ihmiset ovat sellaisia, mutta se on väärin. Kun he huomaavat, etteivät ihmiset kohtele heidän herkkää sisintään julmasti eikä väärin, heidät valtaa sietämätön suru sen suhteen kuinka heitä kohdeltiin lapsena. Sen jälkeen kyyneleet virtaavatkin vuolaasti, lapsuuden ja haaskatun elämän takia. Mutta ensin on pakko tehdä uskon hyppy. Toinen vaihtoehto on jatkaa entisellä tavalla ja haaskata elämää vielä lisää. Elämän vastakohta ei ole kuolema, vaan elämätön elämä.
Koska minulla on terävä katse, monet muutkin ihmiset vaivautuvat ja miettivät, mitä minä heissä oikein näen ja etsinkö minä heikkouksia heistä. Totta puhuen näen, että useimmat ihmiset ovat hyviä ja se tekee minusta onnellisen ja luottavaisen. Avoimuudella haluan murskata loputkin naurettavasta kuorestani ja elää ja rakastaa. Joku päivä nimittäin kuitenkin kuolen. Toiseksi pahinta mitä kriminaali voi minulle tehdä on tappaa minut. Olen ollut kuoleman kanssa vastatusten aiemminkin. Mutta pahinta on se, että pelkää kuolemaa ja kriminaaleja tai mitä tahansa, sillä jos on pelko, ei löydy totuutta ja jos ei ole totuutta, ei ole hyvettä ja ei löydy rakkautta ja koko elämä muuttuu pelkäksi konemaiseksi suorittamiseksi vailla tarkoitusta. Siksi on pakko uskaltaa, on pakko.
Siksi minä pistin sateenkaarilipunkin salkoon.
"En mä vaan uskaltaisi,vaikka kyllä mäkin haluaisin auttaa tuolla tavalla kuin sinä!
Arvostan tuota piirettä sussa todella paljon."
On muitakin tapoja auttaa, valitse sellainen mikä sinulle sopii ja on hauska. Älä luota järjestöihin tms. vaan tee kaikki spontaanisti ja itsestäsi ja omasta sydämestäsi lähtien. Ota valta itsellesi ja anna muiden ottaa niille kuuluva valta itselleen.
Ai niin, minä liimailen tarroja, tuli tuosta mieleen. Niissä lukee: "Meikki ja dieetti eivät tuo onnea, itsevarmuus tuo". Olen pistänyt niitä eri vessoihin ja vastaaviin paikkoihin.
"Aina ei kyllä tule takaisin päin apua kun tarvitsisi tai ei enää edes ystävyyssuhdetta pidetä yllä kun ei enää sinua tarvita.Moni kyllä unohtaa melko nopeasti kun vaikeudet on takanapäin."
Kiittämättömyys on maailman palkka, mutta ei pidä antaa itsensä kyynistyä.
"ps.Minä en kyllä suuhuni laita sellaista joka on ollut toisen suussa.Yök!
Tarkoitan,en syö! :)"
Minulla on tämä homodieetti, jossa syödään sisäelimiä ja kananmunia.
Jos mä vetäisin sateenkaarilipun salkoon meijän taloyhtiön pihassa,ihmiset pitäisivät mua hullluna!
Tahtoisin minäkin olla avoimesti homoseksuaali,mutta hulluksi minut leimataan.Sitten ehkä se jälkeen lesboksi,taikka ehkä kuitenkin vain järkensä menettäneeksi sekopääksi.
**Minä en kyllä suuhuni laita sellaista joka on ollut toisen suussa.Yök!**
sanoo lespo,paatkai sä suuhun mitä on toisen alapäässäkkii,kai.
Minä en kauheasti välitä enää, minä ihmiset minua pitävät, se on porvarillista. Minulla jäi elämäni ensimmäiset vuosikymmenet elämättä kokonaan kun minulla oli sellainen suku missä mietittiin mitä ulkopuoliset siitä suvusta ajattelivat eikä kukaan uskaltanut elää.
Minulla on kaikki mahdolliset psykologiset diagnoosit jo, sinne letkan perään voi uusia heittää. Loppujen lopuksi psykologia mittaa vain sitä mitä me olemme tähän yhteiskuntaan nähden ja kun tämä yhteiskunta on luonteeltaan mielisairas, niin eikö huolestuttavaa olisi jos ihmiset pitäisivät sinua terveenä.
Voit lukea tämän kirjan, sen saa ilmaiseksi pdf:änä : http://www.daysofwarnightsoflove.com/
Minä en suosittele kaikkea mitä siinä kirjassa sanotaan, mutta se mitä siellä on ns. kollektiivisesta mielipiteestä kohdassa "Bourgeoisie" pitää kyllä paikkansa. Kirjan mukaan porvarit ovat maapallon viimeinen raakalaisheimo.
Erään toisen kirjan mukaan narsismi taas on tapa ihmisellä pinnistellä sitä vastaan, että oikeasti on hullu. Kaipa minä olen sitten hullu, mutta mielummin vinksahtanut kuin narsisti.
Ja mahdollisesti se toisen alapää on ollut jonkun muunkin suussa....
Mutta mutta,mitä tekemistä tällä on lehmän kielen kanssa?
*huonoa alapää huumoria*
Koettaisit itsenäistyä vähän hei!Että vielä äidille piti soittaa ja pyytää apua.Voi vitsi,taidat olla aika kakara vielä!
Ihan ekaks hankit oman asunnon ja sitten kun tulee aika muuttaa tyttöystävän kanssa yhteen,niin hankitte yhteisen asunnon!Ei niin että muutat suoraan jonkun luo,tai se sun luo.Sitten ei tarvii pelätä tälläisiä tilanteita mitä sulle tuli.Ehkä sitten ei edes toinen olisi eroamassa niin helposti kun teillä olisi jotain yhteistä!
Olisit vaan mennyt catsyn hoiviin.Mutta pitää varoa ettei se rakastu suhunkin!Catsy taitaa rakastuu heikoilla oleviin naisiin.Kai se kokee itsensä tarpeelliseksi ja tärkeeks ihmiseksi niin...
Catsy vois perustaa sinne Helsingiin *Särkyneiden sydämmien motellin*.
Mä uskon kanssa vahvasti siihen, että olemalla aidosti avoin ja rehellinen ja kohtelemalla muita ihmisiä hyvin sekä luottamalla, voi saavuttaa paljon. On mut kyllä jokusen kerran petettykin, mutta se on aika pieni hinta siitä, mitä kaikkea oon elämääni saanut :) Ja vaikka on olemassa ihmisiä, jotka käyttävät toisten apua ja hyväntahtoisuutta vain omaksi hyväkseen, ei se haittaa, koska on myös niitä, jotka todella osaavat arvostaa ystävyyttä ja ovat valmiita auttamaan, kun itse tarvitsee apua. Mulle ihmiset ja ystävät ovat tosi tärkeitä ja moni parhaista ystävistä on sellainen, joka on tarttunut matkaan ihan sattumalta ja avoimuuden ja suvaitsevaisuuden ansiosta.
Minulla sateenkaarevan elämäni alkutaival muistutti amok-juoksua. Se on omiaan herättämään epäluulon kaikkia enemmistöön kuuluvia kohtaan. Jos kulkisin loppuelämäni nyrkki pystyssä huutaen "alas hetero!" niin saisin ainakin ymmärtämystä, mutta elämä viholliskuvien kanssa on vähintään rajoittunutta.
Pitää oppia näkemään etteivät ihmiset ole mörköjä sittenkään. Ehkä jokin prosentti ihmisistä on ja suuressa kaupungissa se prosentti tietää hirveää laumaa ihmisiä. On pakko voittaa ihmispelko.
Itse asiassa aiemmin prostituutio ja nyttemmin sateenkaarilippujen nostamiset tankoon ja vastaava suora toiminta ovat olleet vain sen varmentamista, että suurin osa ihmisistä on ihan OK minun kanssani ja ne, jotka eivät ole, yleensä väistyvät kun puhuu vähän tiukkasävyisemmin.
Kun suuri junailtavissa olevien lauma on hallinnassa suoralla toiminnalla tai muulla selkärankaisuudella niin se patologinen prosentti ei uskalla enää minun kimppuuni kun ne tietää ettei yleinen mielipide ole heidän takanaan. Ne siirtyvät kiusaamaan jotakuta muuta, kuulen tästä jatkuvasti. Kun talolla kävi seksistisesti minä sanoin, miksei MINULLE tullut tekemään niin (juippi panoliikkeitä selän taakse). Eivät uskalla kun on niin vahva, on itsevarma, hehkuu sitä ympärilleen.
Tätä kai ulostulollakin ajetaan takaa. Oma ulostuloni kyllä epäonnistui eikä onnistunut antamaan itsevarmuutta.
Se on kuule catsy SALKO!
Minusta siinä ei ole mitään lapsellista, että on noin hyvissä ja läheisissä väleissä vanhempiensa kanssa.
Sen sijaan tuntemattomien arvostelu keskustelupalstalla on mielestäni aika lapsellista. (vaikka taidanpa tämän viestin lähettämällä itsekin sortua samaan lapsellisuuteen :)
Catsy, sinä vaikutat hienolta ja rohkealta ihmiseltä :). Sinusta voisi moni (ja minä itsekin) ottaa oppia.
katkeruutta ilmassa kun jollain on niin ihana äiti että auttaa tytärtään,ja sukulainenkin jeesaa.
Toivoisin että mullakin olisi,mutta tuskin apua heruisi vaikka pyytäisin.Mun vanhemmat kun ei hyväksy että olen lesbo.Jos olisi poikaystävä,voisin varmasti mennä hakemaan tukea ja sitä saisin.Joskus oikein kaipaa äidin olkapäätä johon itkeä sydänsuruja,mutta...
Muuten on ihana äiti.Oli ihana ja hyvä lapsuus ja nuoruus,mutta tämä yksi asia rikkoi kaiken.Harmi....äitikin menettää paljon!
Mulla on ihan sama tilanne :(
Muuten hajoaa pää. Pitää kerätä takaisin rohkeus olla ihmisten kanssa, sen heteroiden enemmistön, jolla on rasittavat mielipiteet. Pitää raivata oma tila olla maailmassa, muuten rutistuu muiden alle.
Mitä enemmän olen "julkea lesbo" niin kuin Johanna Korhonen taiteilee sanasta "julkilesbo", sitä enemmän minulla on tunteita.
Narsisti pelkää tulevansa hulluksi koska sisälle patoutunut viha on niin suurta, minun vihani ei kohdistu keneenkään yksilönä, vaan tätä systeemiä, tätä väkivaltiota vastaan. Mitä enemmän kapinoin tämän valtion arvomaailmaa vastaan, sitä enemmän olen tasapainossa itseni kanssa. Väkivaltiota vastaan kapinoidaan parhaiten mielestäni kyseenalaistamalla kansalliset symbolit ja niiden valta.
Eilen Itse asiassa muistan varhaiset vihantunteeni väkivaltiota vastaan. Isäni oli jossain vaiheessa ihminen, mutta kun hän meni inttiin, hän muuttui. Hän rupesi juomaan ja käyttäytymään öykkärin tavoin. Lisäksi hän ihaili armeijan tapaa kasvattaa, joka on siellä olleen mielestä pikemminkin armeijan tapa murtaa ihminen. Hänestä tuli voiman, väkivallan ja siniristin ihailija.
En tiedä, miten oidipukset menevät, mutta eri sukupuolta olevaa vanhempaa rakastetaan ja kilpailijaa vihataan, no, tässä tapauksessa kilpailija minulle oli Suomen väkivaltio ja sen väkivaltakoneisto, joka pilaa ihmiset ja tekee niistä pelokkaita, auktoriteettiuskoisia öykkäreitä jotka hautautuvat yhtä passiivisesti ottamaan vastaan tuubaa töllöstä kuin rivissä otetaan käskyjä nippa nappa äänenmurroksen läpikäyneeltä alikersantilta. Lievmmässä määrin vihaan kaikkia muita väkivaltioita ja niiden sairasta isännänmaallisuutta.
Kun pistän sateenkaarilipun sinne, missä offensiivisen siniristilipun "kuuluisi" olla kyseenalaistan samalla sen, että lipputangot "kuuluvat" väkivaltiollisille symboleille, jotka edustavat passiivista alistumista ja väkivaltaa.
Kyseenalaistan kaikki muutkin väkivaltaiset käytännöt. Liimailen tarroja, jossa pienet autot kaluavat ihmistä luurangoksi ja toista missä jalankulkijat pistävät tien rullalle autojen edessä ja olen pistänyt niitä useaan sellaiseen paikkaan jossa joutuu nöyryytysnapin painamisen jälkeen odottamaan valojen vaihtumista liian pitkään tai jotka ovat muuten liikenteellisesti vilkkaita. Feministitarroja pistän vessoihin. Kaikella tavoin pyrin romuttamaan tämän yhteiskunnan normaaliutta, tunnetta siitä, että on business-as-usual, valkolaisten business. Me valkolaiset saamme kaupitella häiritsevästi, mutta mustalaiset eivät saa. On irvokasta, että kapitalistisessa yhteiskunnassa paskalakit puuttuvat sellaiseen kun liiallinen kaupittelu. No, se on mustalaisten ongelma ja minä olen valkolainen, mutta osoittaa kuinka tämä yhteiskunta on mätä ja kuinka tärkeää on romuttaa illuusio siihen, että orjuus ja alistuminen siniristille olisivat ainoat vaihtoehdot elämässä.
Mitä enemmän kapinoin ja vapaudun, sitä kuumemmilta suudelmat tuntuvat. Olisipa niitä nyt enemmän! Niin ja naiset näyttävät kauniimmilta ja hehkeämmiltä, etenkin vapaat naiset, auktoriteeteista vapaat naiset.
Kapinoin, koska haluan olla järjissäni.
Kiitos vaan neuvoista.Ei mun tapana ole muuttaa toiselta toiselle ja toisten nurkissa lojua.Asuin ensin kämppiksen kanssa ja sitten päätimme tyttöystävän kanssa että muutan sen luo.Taisi olla liian hätänen päätös.Mutta minkäs teet kun on rakastunut,tuskin moni muukaan kieltäytyy kun tyttöystävä haluaa sut luokseen asumaan.
Toisekseen en pyytänyt äidiltä apua asunnon löytymiseen,tavaroiden säilytykseen kylläkin.
Isä tarjoutui ne noutamaan,pyytämättä nekin.
Meillä on aina ollut lämpimät välit vanhempien kanssa.Mutta ei kuitenkaan ihan "siististi" mennyt tämä mun homoseksuaalisuuden paljastuminen.Siis en kertonut heille vaan se paljastui "vahingossa".
Että se oli heille järkytys ja meni melkein vuosi niiden käsitellessä sitä asiaa.
Mut onneks niillä on järki päässä ja välit korjaantu ennalleen.Tai ainakin ne sitten esittää sen hyvin,että hyväksyy sen et oon lesbo.
Puhelu kotiin oli äärettömän tuskallinen...myöntää tappio.Ensimmäinen vakava seurustelusuhde päättyi sitten näin ja näin nopeasti!Mua vähän hävettääkin..ja tuntuu lapselliselta :(
Ei ole häpeä osata pyytää apua! Aivan sama keltä pyytää kunhan tietää tarvitsevansa sitä. Se on lahja.
Sääli kaikille niille jotka eivät uskalla tai eivät osaa.