mul on yleensä aina joku jätkä, josta oon kiinnostunu. nyt ei oo parii vk ollu, ja on sellane fiilis et "pakko" löytää joku. kuulostaa todella lapselliselta, mut jotenki haluisin et mul on kokoaja joku jolle vois heittää sellast juttuu ja johon vois luottaa ja jota vois halata pitkään ja olla onnellisena sen sylissä..
mul oli noin puol vuotta sitte yks jätkä, jonka kaa oli juttuu ja pidin siitä, en välittäny vaikka frendit puhu siit paskaa jne. se oli silloi sellane ei niin panostanu ulkonäköön, ei se mua haitannu. ja sen luonne on ihana, se on tosi kiltti jne, MUTTA: se suuttuu niiiiiiiiiiin helposti ja alkaa aina mököttää, se laantuu nopee mut tosi rasittavaa ku se ei tajuu mun huumorii yhtää, vaa ottaa tosissaa kaikki jutut joita heitän.
jsn vaihees mä sit kyllästyin toho piirteesee ja jätkä alko olee tosi rasittava mun mielestä, ja just silloi ku mul tuli se et pitää sanoo et en haluu mtn vakavampaa sen kaa ni se alko pitää musta kunnolla ja halus jatkaa pidemmälle. meiän "erosta" tuli sit aika jäätävä, ei puhuttu pitkää aikaa sen jäkee. asiaa pahens viel se, et kiinnostuin sen frendistä, jonka lopulta jätin jonku kuukauden jutun jälkee niiku kaikki muutki. outoo täs on se, et yleensä pääsen yli näist jätkistä, mut oon miettiny sitä yhtä aina välillä ja miettiny et tulisko siit jtn. se on vaihtanu tyyliä ulkonäöllisesti ja se sopii sille paremmin ku se edelline (en tarkota et ulkonäkö tärkein, kerroimpa vaa:D) ja se on hyvännäkönen ja se nykyää on mun kans väleis ja ollaa frendejä. ja sit periaattees haluisin sen takasin, mut en tiiä et onks tää taas niit "nyyhky, haluan jonkun jätkän, koitampa tuota" ku en näemmä osaa erottaa ees sitä aidost kiinnostumisen tunteesta-.-'
haluisin yrittää, mut jos taas kyllästyn? "jee jätkä on taas mun nyt seuraava kohde-->". oon miettiny pitkää, et pidänkö siit oikeesti, millast ois jos me oltais yhessä. ja oon päätyny siihe et se tuskin kestäis kauheen pitkää. ensinnäki se et se on vihanen aina, ku nään sen ja se kyl sit laantuu aikanaan. (siis vihasuus ei johu musta, mutta silti se on rasittavaa.) plus se et se ei ole yhtään romanttinen. kyllä se jaksaa puhua ja vakuutella ja viesteissä aina kaikkee ihanaa mut sit se aina "jäätyy" kasvokkai, myöhemmin sanoo ettei uskalla tehä mitää ku on nii ujo. no jätkä on 17 luulis nyt vähä löytyvän rohkeutta. siis tää oli silloi ku meil oli juttuu "ekan kerran". mut se on vielki samanlainen. ja oon ite samanikänen.
ja en tajuu tän viestin tarkotusta sillee, kirjotin vaa ku pitää päästä purkaa ajatuksii ja pystyn itekki paremmin miettii ku kirjotan ne ylös. plus et ehkä joku jaksaa lukee tän loppuu asti ja vastaa jtn.
mitä mä teen ton kaa ku aina eka muka nii paljo tykkään jostaki, ja sit ku saan sen ni kyllästyn? ja kannattaisko yrittää ton jätkän kaa? ja jätkät kerätkää vähä rohkeutta jos ootte ujoja, ei mitää menetettävää teillä ole(:
mul oli noin puol vuotta sitte yks jätkä, jonka kaa oli juttuu ja pidin siitä, en välittäny vaikka frendit puhu siit paskaa jne. se oli silloi sellane ei niin panostanu ulkonäköön, ei se mua haitannu. ja sen luonne on ihana, se on tosi kiltti jne, MUTTA: se suuttuu niiiiiiiiiiin helposti ja alkaa aina mököttää, se laantuu nopee mut tosi rasittavaa ku se ei tajuu mun huumorii yhtää, vaa ottaa tosissaa kaikki jutut joita heitän.
jsn vaihees mä sit kyllästyin toho piirteesee ja jätkä alko olee tosi rasittava mun mielestä, ja just silloi ku mul tuli se et pitää sanoo et en haluu mtn vakavampaa sen kaa ni se alko pitää musta kunnolla ja halus jatkaa pidemmälle. meiän "erosta" tuli sit aika jäätävä, ei puhuttu pitkää aikaa sen jäkee. asiaa pahens viel se, et kiinnostuin sen frendistä, jonka lopulta jätin jonku kuukauden jutun jälkee niiku kaikki muutki. outoo täs on se, et yleensä pääsen yli näist jätkistä, mut oon miettiny sitä yhtä aina välillä ja miettiny et tulisko siit jtn. se on vaihtanu tyyliä ulkonäöllisesti ja se sopii sille paremmin ku se edelline (en tarkota et ulkonäkö tärkein, kerroimpa vaa:D) ja se on hyvännäkönen ja se nykyää on mun kans väleis ja ollaa frendejä. ja sit periaattees haluisin sen takasin, mut en tiiä et onks tää taas niit "nyyhky, haluan jonkun jätkän, koitampa tuota" ku en näemmä osaa erottaa ees sitä aidost kiinnostumisen tunteesta-.-'
haluisin yrittää, mut jos taas kyllästyn? "jee jätkä on taas mun nyt seuraava kohde-->". oon miettiny pitkää, et pidänkö siit oikeesti, millast ois jos me oltais yhessä. ja oon päätyny siihe et se tuskin kestäis kauheen pitkää. ensinnäki se et se on vihanen aina, ku nään sen ja se kyl sit laantuu aikanaan. (siis vihasuus ei johu musta, mutta silti se on rasittavaa.) plus se et se ei ole yhtään romanttinen. kyllä se jaksaa puhua ja vakuutella ja viesteissä aina kaikkee ihanaa mut sit se aina "jäätyy" kasvokkai, myöhemmin sanoo ettei uskalla tehä mitää ku on nii ujo. no jätkä on 17 luulis nyt vähä löytyvän rohkeutta. siis tää oli silloi ku meil oli juttuu "ekan kerran". mut se on vielki samanlainen. ja oon ite samanikänen.
ja en tajuu tän viestin tarkotusta sillee, kirjotin vaa ku pitää päästä purkaa ajatuksii ja pystyn itekki paremmin miettii ku kirjotan ne ylös. plus et ehkä joku jaksaa lukee tän loppuu asti ja vastaa jtn.
mitä mä teen ton kaa ku aina eka muka nii paljo tykkään jostaki, ja sit ku saan sen ni kyllästyn? ja kannattaisko yrittää ton jätkän kaa? ja jätkät kerätkää vähä rohkeutta jos ootte ujoja, ei mitää menetettävää teillä ole(:
Vastaukset 3
Vanhimmat
tää ei lohduta varmana yhtään, mutta mulla on sama ongelma; siis kyllästyn kun vihdoin saan sen josta pidän.
Haluatko kuulla neuvoni? Ota niin pirun vaikee mies, jota et pysty kesyttää. Siinä pala purtavaksi: pystyt ajattelee ja haaveilee etkä TAKUULLA kyllästy!
Varjopuolet? Noh, se sattuu iha v*tusti kun jätkä siinä vieres pokailee muita. Tilivelvollisuushan ei ole koskettamassa kumpaakaan... Kärsitkö siis sen tähden ettei tarvi tyhjin ajatuksine nukahtaa? Ja jotain tavoittelemista?
Minä ainakin. Vaikka hullua on.
MIkäli se jätkä kiinnosaa--tavallaan-- älä ota sitä enää uudellee mieheksi. Pidä se kaverina, koska koska.. toinen kerta ei ole hyvä juttu, jos välit menee kokonaan. Jos tunteet vahvenee (huomaat mustasukkaisuudestasi) niin sitten voit tehdä asialle jotain.
sori mä en jaksanu lukee koko viestii mut oli vaa pakko sanoo et semmonen pakko saada olla jonkun kaa on tosi huono tapa ja siitä kannattaa hankiutua eroon mahdollisimman nopeesti. eli älä nyt eti ketään vaa oo ihan rauhas ja pidä hauskaa ilman mitään ihastusta/juttuu(paitsi YHDEN illan juttuja) kunnes se ei tunnu enää yksinäiseltä. puhun kokemuksesta
onnee kaikkee
molemmille, toi toinen oli ihan oikeessa, tosi rasittavaa tää paska. ja nii tiiän ja luulis et siit pääsis eroo ku kerta ite nii haluun mutku ei oo nii helppoo. vittu