opettajien ääniongelmiin

Niska- ja hartiaseutu jumittaa pahoin ja aina sitä kautta vaikuttaa myös ääneen. Aikoinaan oma opettajani ei juurikaan voinut puhua ja nostaa kättä taululle syntyneestä tulehduksesta.

Mikrofonin käyttö voisi olla järkevää, jolloin volyymit voi kääntää kaakkoon, kun häiriköt eivät keskity ;D

Lisäksi projektoreita pitäisi olla nykyään joka koulussa piirtoheittimen sijaan. Tuollainen käden pitäminen taululla rasittaa niska- ja hartiaseutua aivan liikaa, varsinkin kun joutuu kääntämään päätä ja puhumaan samalla.

töitä, niin että oppilaat esittelevät omat juttunsa. Jos työmuoto ja aihe on hyvin valmisteltu, tekevät tosi mielellään. Tosin monet ovat tottuneet helpompaan, kun opettaja puhuu eikä itse tavitse tehdä mitään.

Luokkahuoneissa on kautta linjan yleensä aivan törkeän huono akustiikka. Jos yksikin tuoli kolahtaa, pöytä vingahtaa tai oppilas supattaa, huomio kohdistuu häiriöääneen. Kun häiriöitä on tarpeeksi, oppilaat rasittuvat, eivätkä jaksa keskittyä. Tästä seuraakin lopulta hälinä ja hajaannus.

Minulla on erittäin vilkkaita ja levottomia oppilaita, mutta oikeasti olen huomannut, että tilanne on aivan toinen, kun annan opetusta luokkahuoneessa (esim. auditoriossa), joka on akustoitu kunnolla. Sitäpaitsi akustointi lisää myös visuaalista viihtyvyyttä: verhoja ikkunoihin, pehmeitä akustolevyjä kattoon ja seinille, pöytien ja tuolien jalkojen alle pehmeät tassut. Ei se paljon vaadi.

myös homekoulusta eli silloin mikrofoni ei poista sitä todellista ongelmaa, vaan koulun perusteellinen korjaus. Puoletko niistä kouluista nyt viimeisimmän tiedon mukaan on homeessa?

Tiedän opettajan, joka käyttää ääniongelman vuoksi pientä mikrofonia välillä puhuessaan luokassa. Tarkoituksena ei ole käsittääkseni saada ääntä kuuluviin melun yli, vaan vahvistaa ääntä tavallisessa opetustilanteessa.

Minä vaadin yleensä täyttä hiljaisuutta puhuessani oppilaille ja pyrin siihen, etten korottaisi ääntä usein. Puheterapeutilta sain vinkin, että kannattaa ottaa pieniä vesikulauksia pitkin päivää, jolloin kurkku pysyy kosteana eikä tule tunnetta, että pitäisi yskäistä. Yskäisy, josta oli tullut minulle jossain vaiheessa tapa, rasittaa kuulemma paljon äänihuulia.

Puheterapeutti suositteli välttämään puhumista pää sivulle kääntyneenä, sillä silloin kurkku on väärässä asennossa. Kuulemma lastentarhanopettajat saattoivat ainakin menneinä aikoina lukea lapsille siten, että lukivat ja näyttivät kuvia kirjasta, jota pitivät itsensä vieressä.

Opettajalla saattaa olla erilainen opetusääni kuin ääni, jolla tavallisesti puhuu. Joku saattaa puhua opettaessaan normaalia korkeammalta tai matalammalta. Tämäkin kuulemma rasittaa äänihuulia. Omaa opetusta voi ottaa videolle ja huomata asioita, joita ei muuten tiedosta.

Nämä ovat varmasti monelle aivan itsestään selviä asioita, mutta minä en ollut tullut ajatelleeksi niitä ennen kuin kävin pienten ääniongelmien vuoksi joitain kertoja puheterapeutilla.

Meillä naisilla ääneen liittyvät ongelmat ovat yleisempiä, sillä ääni on korkeampi, eli äänihuulet värähtelevät tiheämpään ja saavat enemmän rasitusta kuin miehillä.