Olen tuttavaperheen lasten oirehdinnasta huostaanottoon, sekä sijaisäidin valheväittämistä niin järkyttynyt, että tekisi mieli verrata koirankasvattajiin tuollaisia pentutehtailijoita, jotka itseään sijaisvanhemmiksi nimittävät. Ja sossuko tukee tuollaisia valehtelevia rahastaja kasvattajia!
Kerroin jo aikaisemmin täällä, miten paha olla meille tuli puhelinsoitosta sijaispaikkaan parin kuukauden tauon jälkeen. Tyttö ei ilmeisesti puhelimessa uskaltanut puhua oloistaan, mutta nyt tavattiin lasta lyhyesti ja siinä olikin järkytyksen aihetta riittävästi. Siis alusta asti sijaisäiti on puhunut sossuille lasten olevan hyvin kaltoinkohdeltuja ja vaikea oireisia, mitä he suinkaan eivät olleet kotonaan!
Olen juuri nyt niin vihainen, että en pysty kertomaan enempää, kun sain just kuulla, miten sijari oli valheillaan saanut kuitenkin tapaamisrajoituksen aikaiseksi. Juuri kun edellinen rajoitus loppui, niin nyt on sijari hankkimassa uutta tilalle. Uskomatonta! Mitä tuo tuollainen sijaishuollon valehteleva valta oikein on! On siitä ainakin lasten etu kaukana, sen olen omin silmin saanut nähdä.
Muutamassa kuukaudessa aina niin nauravasta ja iloisen vapautuneena leikkivästä lapsesta on tehty täysin apaattinen ja totinen, yhden ainoaa hymyn värettä ei lapsen kasvoilla näkynyt! Olin luullut tähän asti lastensuojelun auttavan lapsia, mutta kyllä tämä on kaukana auttamisesta. Ketä tällä autetaan ja olisi kiva tietää, mitä sijarin päässä oikein liikkuu.
Kerroin jo aikaisemmin täällä, miten paha olla meille tuli puhelinsoitosta sijaispaikkaan parin kuukauden tauon jälkeen. Tyttö ei ilmeisesti puhelimessa uskaltanut puhua oloistaan, mutta nyt tavattiin lasta lyhyesti ja siinä olikin järkytyksen aihetta riittävästi. Siis alusta asti sijaisäiti on puhunut sossuille lasten olevan hyvin kaltoinkohdeltuja ja vaikea oireisia, mitä he suinkaan eivät olleet kotonaan!
Olen juuri nyt niin vihainen, että en pysty kertomaan enempää, kun sain just kuulla, miten sijari oli valheillaan saanut kuitenkin tapaamisrajoituksen aikaiseksi. Juuri kun edellinen rajoitus loppui, niin nyt on sijari hankkimassa uutta tilalle. Uskomatonta! Mitä tuo tuollainen sijaishuollon valehteleva valta oikein on! On siitä ainakin lasten etu kaukana, sen olen omin silmin saanut nähdä.
Muutamassa kuukaudessa aina niin nauravasta ja iloisen vapautuneena leikkivästä lapsesta on tehty täysin apaattinen ja totinen, yhden ainoaa hymyn värettä ei lapsen kasvoilla näkynyt! Olin luullut tähän asti lastensuojelun auttavan lapsia, mutta kyllä tämä on kaukana auttamisesta. Ketä tällä autetaan ja olisi kiva tietää, mitä sijarin päässä oikein liikkuu.
Vastaukset 7
Vanhimmat
suojeluilmoituksen lapsesta. Tiedät hänen olemuksensa ennen ja mitä se on tällä hetkellä.
Sijaisten kirjoitusten perusteella tuntuu, että tässä maassa voi todellakin ihan kuka tahansa ja millainen tahansa ihminen päätyä sijaistaholle ja toisten perheiden lapsia kasvattamaan ja hoitamaan.
Tässäpä taas uusi asia ajettavaksi. Sijaistahon kontrollin lisääminen ja koko sijaishuollon systeemin uudelleen järjestäminen.
Parastahan olisi jos koko sijaistoiminta saatasiin lakkaamaan tarpeettomana.
Keskityttäisiin viranomaistenkin taholta lasten ja nuorten sijoitukseen johtavien syiden postamiseen kuten jo 2000-luvun alussa YK:n Lapsen Oikeuksien komitea Suomea näissä antamissaan moitteisaan kehoitti
johtuen Suomen suurista kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrästä
(kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten luvut olivat YK:n moitteiden antamisen aikoihin lähempänä 10 000 tämän nykyisen yli 16 000 sijasta...!!!)
edes tutkita. Olen yrittänyt joskus tätä tuloksetta.
rekisteriin. Ja jos tilanne äityy kovin pahaksi sijoituksessa olevan lapsen tai nuoren osalta niin tekee muistutuksen lasten suojelussa olevan henkilön esimiehelle niin kyllä jossain vaiheessa jossain viranomaisessa tulee vipinää!
Sivusta ei kannate lapsen pahaa tilannetta seurata vaikka kuinka olisi kyseessä sijaisperhe.
Kun kerran hyvistä sijaisperheistä on sossunkin omien sanojen mukaan pula
ja Lastensuojelun Keskusliitonkin mukaan sijaishuolto ei ole esimeriksi kehitysvammanhuollossa tapahtuneiden hirvittävien tapahtumien ulkopuolelle suljettu
ja sijaishuollon valvonnasta ja seurannasta vastaavat sosiaalin viranomaiset eivätkä lääninkään viranomaiset ehdi tehdä valvonta- ja seurantatöitään
niin aina parempi sijoitetun lapsen tai nuoren kannalta, että edes läheiset tai lapsen ja nuoren tuntevat tahot ovat varpaillaan ja valmiita tarttumaan, ilmoittamaan esimerkiksi viranomaisille lapsen, nuoren asioiden tilasta.
Näitä provoja tänne ilmestyy säännöllisin väliajoin. Ilmeisesti samat henkilöt kyseessä, jotka jatkuvasti tehtailee täältä kopioitua tekstejä sijaripalstalle riitaa haastaakseen. Lapsellista ja erittäin läpinäkyvää. Pitää kai itsensä saada tavalla tai toisella näkyviin palstalla, vaikka järkevää asiaa ei olekaan.
kommentti, että aloittajan järkyttävää kokemusta yritetään mitätöidä moisella asenteella. Tai tuollaisesta kokemuksesta todetaan, että "ei ole järkevää sanottavaa" aiheesta. Miten niin? Minusta ennen kaikkea sijaisäidin toiminta on enemmänkin järkyttävää, järkeväksi sitä ei voi sanoa missään mielessä.
lukiessani aloitusta. Tuli niin elävästi mieleen se aika, kun oma lapsi kärsi sijoituksessa. Miten ihmeessä näitä huonoja paikkoja ei saada karsittua pois?
Kukaan huostaanotettu lapsi ei saisi enää joutua kokemaan huonoa sijoituspaikkaa, huostaanotto yksistään on jo niin traumatisoiva ja raju kokemus.
Olen useasti miettinyt mitä näissä lastensuojelun "ammattilaisten" eli sijaisvanhempien päässä liikkuu heidän kiusatessaan ja alistaessaan sijoitettua lasta? Joku taisi jo mainitakin, että ne dollarinkuvat kiiluu silmissä. Tähän mielipiteeseen on helppo yhtyä, alistettu ja pelossa elävä lapsi ei uskalla puhua epäkohdista ja sijaispaikka saa huseerata mielinmäärin.
En tiedä onko aloituksen tapauksessa kyse perheestä vai perhekodista, jotenkin tuli vaan perhekoti mieleen. Oma lapseni oli sijoitettuna ammatilliseen perhekotiin, joka oli aivan järkyttävä paikka. En vieläkään, kaksi vuotta tapahtumien jälkeen, voi käsittää kuinka kyseisen läävän pitäjät kehtaavat kutsua itseään sijaisvanhemmiksi. Sana vanhemmuus saa irvokkaan soinnin heidän tapauksessaan.
Meillä myös yrittivät yhteydenpidon rajoitusta saada aikaan, kun aloin viestittämään sossuun lapsen pahaa oloa. Sossupa uskoikin enemmän lasta ja minua kuin näitä valehtelevia rahastajia. Yhteydenpidon rajoitus tuntuu olevan sellainen viimeinen keino saada lapsi ja ne ainoat oikeat vanhemmat hiljaisiksi kun lapsella aletaan toden teolla rahastamaan ja häntä muokkaamaan pahimmillaan lääketokkurassa eläviksi Zombeiksi. Näin meillä yritettiin. Lapsesta keksittiin vaikka mitä moniongelmaista ja meidät vanhemmat katsottiin lapselle vahingollisiksi kun tosiasiassa perhekoti valehteli isälle yhtä ja äidille toista. Näin saivat aikaan sekaannusta ja väärinkäsityksiä jota sitten käyttivät aseena väittäen lapsen kärsivän vanhempien aiheuttamasta ristipaineesta. Oksettaa vieläkin!
Jotenkin ihmeen kaupalla jaksoin tuona aikana lähettää kaikista perhekodin valheista sossuun tietoa kirjallisesti ja vaatia asioihin parannusta vedoten nimenomaan lapsen etuun. Välitin myös lapsen viestit sossuun kirjallisina. Mitään ei tapahtunut ensimmäisistä viesteistä, mutta sitten vähitellen alkoivat kuuntelemaan ja kuulivat lastakin ihan ilman "vahteja". Lapsi pääsi helvetistään pois ennenkuin mitään dramaattista tapahtui. Jälkeenpäin hän on sanonut, että ei olisi kestänyt paikassa enää kuukauttakaan.
Tuli vain mieleen, että voisitko aloittaja toimia kyseisen lapsen äidin tukihenkilönä, jos hänellä itsellään ei ole yksin voimia taistella noita paskiaisia vastaan? Laatisitte yhdessä kirjallisen vaatimuksen/vetoomuksen lapsen puolesta ja kertoisitte siinä millä tavoin lapsen vointi on huonontunut. En tiedä huostaanoton syytä, onko aiheellinen vai aiheeton. Jos on aiheellinen niin vaatisitte lapsen vaihtamista toiseen paikkaan vedoten juuri tuohon koko ajan huononevaan olotilaan. Kysyisitte siinä vaatimuksessa, että onko lapsen edun mukaista että hän muuttuu täysin apaattiseksi. Jos taas huostaanotto on aiheeton, niin vaatisitte huostassapidon lakkauttamista ja lapsen palauttamista kotiin. Voisitte myös tarkastaa mahdollisuuden saada asianajajaa tueksenne, mutta ei mitään oikeusaputoimiston nyhveröä, vaan kunnollinen asianajaja. Tietysti maksaa, mutta kannattaa tsekata tarkkaan kotivakuutus, onko sieltä mahdollista saada korvausta asianajajan palkkioihin.
Hienoa, että jaksat olla kyseisen perheen tukena. Sitä siinä tilanteessa todella tarvitaan. Jos vaan jaksaisit/voisit olla myös konkreettisena tukena ja saisitte lapsen pois sieltä läävästä kärsimästä... joko toiseen sijaispaikkaan tai omaan kotiin. Voimia vaan teille ja loputonta jaksamista. Lastensuojelu Suomessa on pelkkä vitsi niin pitkään kunnes nämä mätäpaiseet saadaan kitkettyä joukosta pois.
Tuttavalapsi = oma lapsi