mies, karjapaimen lipun salkoonsa vetäisee ja tuumaa: mä oon mies en lökäpöksy. Ratsuni kesytön ja vapaa on veljeni lailla ihmisten. Ei, yli ihmisten. Yli laaksojen kiidämme läpi aukenevan kevään kohti suurten savujen kylää. Siellä markkinat on ja kenties myös hän, punaoskinen neitonen, kirsikkasuu.
RÄTS .... aikavalli murtui ja mies ja hänen ratsunsa huomasivat olevansa keskellä turhuuksien markkinoita 2009.
Miten opastat miestä poloista ja miten ojennat auttavan kätesi hänelle. Vai tuleeko miehestä sopeutumaton sankari, joka pelastaa valtakuntamme ja koko planeettamme tuholta?
RÄTS .... aikavalli murtui ja mies ja hänen ratsunsa huomasivat olevansa keskellä turhuuksien markkinoita 2009.
Miten opastat miestä poloista ja miten ojennat auttavan kätesi hänelle. Vai tuleeko miehestä sopeutumaton sankari, joka pelastaa valtakuntamme ja koko planeettamme tuholta?
Vastaukset 11
Vanhimmat
"kirjoittakaa minullekin".
ole sinä. Tunnistatko tästä tarinasta itsesi?
tulee mieleen.
Nyt on mielessä vain vanha Aasi.
ymmärtää itsekkin että vanhetessa vanhan aasin taluttelu on järkevämpää kuin korskealla villioriilla ratsastelu.
vielä taputellakin sitä aasia.... :) Orihit ne vain näykkii ja luimuilee, arvaamattomia
tarvitaan hevoskuiskaajatar nainen kuin valtiatar sydänten tunteiden ja älyn, mielen. Ei näyki silloin pollet ei oriit vaan hirnata pärskäyttäen vierelle astelevat.
puiden halkomista, jos hän työtä kaipaisi. :)
tarvitaan halkasuun ja kuinkahan monen mökin lämmitykseen yhden puun pitäisi riittää ja onko puu jo valmiiksi kaadettu. Niin ja montako metriä on rungon halkaisija?
Ei, ei puiden halkomista muukalaiselle!
Aikansa hän katselee ja ihmettelee paketoituja heiniä,
kännyköitä, kylmiä katuja, tyhansia valoja, autoja,
eikä hän ymmärrä vierasta kieltä, eikä hän ymmärrä, miksi
turhuuksien markkinoilla näkyy tylyjä kasvoja, teräviä
kyynärpäitä jotka tönivät syrjään, pois pois!
Hän kantaa sydämessään ikävää, yksinäisen miehen ikävää.
Armastaa etsii, rusoposkea, kirsikkasuuta.
Onhan heitä, kirsikkasuita, kuin metsissä puita.
Ota hänet, vie ratsullasi siniseen laaksoon, turvaan.
Vie hänet sinne, jossa villihevoset vielä juoksevat
vapaina aroilla ja vuoripurot solisevat.
Mene, sillä tätä maailmaa et yksin pysty pelastamaan.
Mene, sillä tämä melusaaste tekee sinut sekopäiseksi.
Mene, sillä minä tiedän, että juuresi ovat syvällä,
mustassa mullassa, siellä minne pelokas sydämesi halajaa !
taisi säikähtää turhuuden markkinoilla, nosti kirsikkasuun
hevosensa selkään ja lähti kiitolaukkaa takaisin, koska
ei vastaa enää ... Olkoon matkas turvallinen ja elämäsi
onnellinen!
sais hevoskuiskaajattarelta elon merkkiä....