Ei minulla ole enää mitään sanottavaa:
Sanani on syöty,
pureksittu viimeiseen suupalaan,
märehditty loppuun vuositolkulla
näkemättä pilkahdusta enempää
siitä paljon puhutusta rakkaudesta;
ei minulla ole enää mitään sanottavaa.
Sanani on syöty,
pureksittu viimeiseen suupalaan,
märehditty loppuun vuositolkulla
näkemättä pilkahdusta enempää
siitä paljon puhutusta rakkaudesta;
ei minulla ole enää mitään sanottavaa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
täytyy myöntää, että runossasi on sanoma joka varmasti koskettaa
montaa lukijaa. On tilanteita, joissa yksinkertaisesti ei vain löydä
enää mitään sanottavaa.
Hyvin kuvailtu elämäntilanne,
pidin.
sanasi "elämäntilanne" auttoi minua juuri tajuamaan, että sitähän tämä on,
eikä näin ollen pysyvä tila... toivon mukaan. :)
E.Leino. Suviruno: Tuli suvi, alkoi immen kanssa huvi, napa vasten napaa, käytän useimmiten sitä tapaa.
olenkin aina ihmetellyt, miksi miehet pitävät nimenomaan tuosta "tavasta",
mutta jos Eikkakin, niin sitten ei auta kitistä. ;)
Mulla tuo on kyllä vasta sijalla 3. tai jotain... :D
Laitan tähän E. Vuorelan runon, jossa ei märehditty, ja ajan riento oli joutuisa: Oli synkeä salo, meni tie tuli talo, oli loimuava takka, oli tyttö, oli akka, soma puheitten sävy, tuli yö olin vävy. Tiedossa ei ole käyttikö Sankarimme samaa tapaa, kuni E. Leino.
oli suosikkini lukion luovan kirjoittamisen kurssilla aikoinaan; lyhyt ja ytimekäs; alku ja loppu... ehkä kurjakin sellainen.
Voipi olla että perinteisellä mentiin yleisimmin tuohon aikaan, toisin kuin elokuvissa annetaan olettaa... tai mistä sitä tietää mitä siellä vällyjen alla tapahtui kun päre oli viimein sammunut. ;)