Apuva..

Hm..minä plussasin kun eka oli 4kk. =) Nyt ovat 1,5 ja 6 kk.

Asun kaukana sukulaisista ja ystävistä joten välillä rankkaa. Mutta lähinnä just raskausaikana oli pientä paniikkia päällä. Hyvin on mennyt joten ei syytä huoleen.

Käytännön vinkkejä muutama :

-Asenne ratkaisee, ihan vaan taistelijan luonne päälle ja voittajafiilis. Eka viikko olin itse aivan pihalla. Eihän tästä tule mitään itkin ja sit päätin pärjätä. Ajattelin että hei, on 3, 4, 5 lapsen äitejä joten kait mä nyt 2 kanssa pärjään. =)

-Olet jo varsin tottunut vauva elämään, kaikki on tuoreessa muistissa, yövalvomiset eivät tule järkytyksenä enää.

-Alussa oli mustasukkaisuutta havaittavissa, esikoinen tasan 1 v kun nuorempi tuli kotiin. Siitä vaan mahdollisimman paljon huomiota molemmille ja ehkä vielä enemmän esikoiselle.

-Aika menee todella nopeasti ja jos meillä on ollut päin prinkkalaa menty päivä niin minulla on tapana miettiä että "no niin se oli karseeta ja huomenna menee paljon paremmin". Tsemppaa itseään koko ajan.

-Muista myös itseäsi niin jaksat 2 pikkuisen kanssa paremmin.

-Koita saada jonkin sortin rutiini toimimaan, meillä menee suunnilleen näin:

6-7 herään ja lapset siinä heräilevät

7-8 aamupalaa

9.00 pikkukakkonen päikkärille jolloin puuhastellaan vähän esikoisen kanssa.

11.00 lounas

12 ulos kävelylle, joskus ollan tunnin joskus 3. pikkuinen nukkuu

14 aikaan välipala

16-17 päivällinen jonka jälkeen kakkonen ottaa iltapvä torkut

18-19 aikaan kylpyyn

19 iltapala

20-21 unten maille (toivottavasti)

Eli kuten huomaat melkein kun olis vaan yks lapsi..


-hyvistä hermoista on hyötyä =)

-kun kakkonen muuttaa taloon huomaat olet PALJON viisaampi äitinä, luotat itseesi ja nyt olet jo varsinainen mestari vauvakielen tulkinnassa. Eli ei tarvitse arvata ja miettiä mitä se pikkuinen nyt haluaa.

No joo, se ei ole ruusuilla tanssimista koko ajan, se ei ole helppoa koko ajan ja minäkin olen välillä ollut niin hermo kireellä ettei tosi. Mutta ihanaa se kuitenkin on. Kun huomaa kuinka tärkeitä ovat toisilleen, ja kun kattelee niiden outoa kommunikointia niin pakostikin alkaa naurattaan. =)

Esikoinen meillä varsin vaativa, oli koliikkia, ei hyväksynyt tuttia eikä pulloja, oli eroahdistusta ja paha sellainen, söi ja syö edelleen huonosti ja heräsi koko ajan sinne 1 v asti. Joten pelkäsin kyllä. Mutta kakkonen on ns helppo vauva ja kaikki on sujunut ihan kivasti.

Onnea paljon =)