Olen itse lapseton, tosin omasta halustani?
Ja täytyy sanoa, että sivusta yhtä potilasta seuraten en voi käsittää miksei ihmiset harkitse mielummin adoption mahdollisuutta, kuin että jatkavat kuukaudesta toiseen hedelmöityshoitoja, jotka antaa ja vie toivon aina uudestaan ja uudestaan.
Miksei antaisi mielummin kodin lapselle, joka on yksin ja ilman pysyvien vanhempien tukea? En ymmärrä keinohedelmöityksen eettistä vastuuta juuri näitä orpolapsia ajatellen.
Onko lopultakin kyse vain siitä, että lapsettomuus on karma. Karma muutamille nähdä tarkoituksensa uudelleen. Jonkunhan on hylätyistäkin huolehdittava. Miksei sitten nämä, joilla on heräneet äidinvaistot, muttei luontaista mahdollisuutta omaan jälkikasvuun.
Ja täytyy sanoa, että sivusta yhtä potilasta seuraten en voi käsittää miksei ihmiset harkitse mielummin adoption mahdollisuutta, kuin että jatkavat kuukaudesta toiseen hedelmöityshoitoja, jotka antaa ja vie toivon aina uudestaan ja uudestaan.
Miksei antaisi mielummin kodin lapselle, joka on yksin ja ilman pysyvien vanhempien tukea? En ymmärrä keinohedelmöityksen eettistä vastuuta juuri näitä orpolapsia ajatellen.
Onko lopultakin kyse vain siitä, että lapsettomuus on karma. Karma muutamille nähdä tarkoituksensa uudelleen. Jonkunhan on hylätyistäkin huolehdittava. Miksei sitten nämä, joilla on heräneet äidinvaistot, muttei luontaista mahdollisuutta omaan jälkikasvuun.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onko sinulla mitään käsitystä siitä, kuinka paljon adoptio maksaa? tai kauanko sitä joutuu jonottamaan?
Moni varmasti ottaisi adoptiolapsen avosylin vastaan, mutta ei kaikilta löydy tuhansien eurojen säästöjä siihen.
Adoptiolasta voi pahimmillaan joutua odottamaan vuosikausia, jopa 7-8 vuotta. Varsinkin moni lasta vanhempana yrittävä ei enää täytä joidenkin maiden ikäkriteerejä. Adoptioprosessiin lähteissä täytyy psettomuushoidot jättää.
Kannattaa otta asioista ensin selvää, ennen kuin lähtee ehdottelemaan adoptiota tällä palstalla. Lapsettomuus ja adoptoiminen ei ole ollenkaan niin helppoja ja yksiselitteisiä asioita. Mee keskustelee adoptiosta adoptiopalstalle, mutta toisiaan tutustu asiaan ensin vähän paremmin.
Minusta 1-3 vuoden odottelu (ulkomainen adoptio) ei vaikuta kovin pahalta, kun hedelmöityshoitoja saatetaan yrittää sen saman ajan. Ja adoptiosta aiheutuneet kustannukset vaihtelee, mutta saattavat toki nousta jopa useampiin tuhansiin. Mutta jos lasta kerran haluaa, eikö myös ole varautunut siihen että lapsen elättämiseen menee rahaa, jonkun laskukaavan mukaisesti reilu 200 000 euroa. Ei muutama tonni lisää tähän rumpaan nyt varmasti liikaa ole kun saa sen mitä haluaa.
Ja sitä paitsi Kela myöntää adoptioavustusta jopa 4500 euroon asti.
Ja se, mitä useampi adoptoi ulkomailta, edesauttaa vain sitä, että joskus suomalainen sukurutsainen veri sekoittuu puhtaammaksi, millä on huikea vaikutuksensa kansanterveyden kehittymisen kannalta. Eli voisi sanoa, että ulkomainen adoptio on paremman tulevaisuuden rakentamista.
tuttaville on juuri tulossa adoptiolapsi ja he saivat lapsen "nopeasti" eli koko prosessiin meni "vain 3 vuotta", mutta oletusarvona oli 4-5 vuotta. Toiset tuttavani puolestaan joutuvat ilmeisesti luopumaan koko adoptiosta, koska eräät maat ovat nostattaneet tulorajansa niin korkeiksi, että 2 keskituloisen ei ole mahdollista adoptoida - ts. lapsia halutaan antaa vain rikkaille. Kotimaiset adoptiot puolestaan ovat aika harvinaisia, koska meillä suositaan enemmin huostaanottoja, kun taas muissa maissa on tavallisempaa, että tietyn ajan jälkeen lapset annetaan adoptioon ja sijoitus puretaan, josa biologiset vanhemmat eivät saa asioitaan järjestykseen. Meillä taas biologista vanhemmutta pyritään tukemaan vaikka miten, vaikka vanhempi olisi täysin sekopäinen kamankäyttäjä, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia toimia koskaan vanhempana. Ja lisäksi adoptiosta vielä sen verran, että ulkomaan adoptiot ovat vähentyneet, koska monien maiden olot ovat kohentuneet sen verran, että huolehtivat itse orvoistaan. Se, että maailma on täynnä hylättyjä ja kaltoinkohdeltuja lapsia, ei tarkoita sitä, että heitä saataisiin länsimaihin adoptoitaviksi. Että ei tuo adoptio niin yksinkertaista "lapsen jonottamista" ole - ei ole mitään lasten varastoa, josto jonottaa omaa nyytiä kotiin.
Adoptioperheet ry auttaa adoptioon liittyvissä kysymyksissä ja antaa aika hyvät vastaukset aloittelijallekin.
Voi kuinka uskomattomista asenteista sitä saakaan lukea..Adoptioprosessista joka olisi vuoden mittainen, en ole juuri kuullutkaan. Ja onko se aika siinä se merkittävä tekijä? Mistäköhän olet mahtanut ottaa selvää? Oletko samasta paikasta ottanut myös selvää kiristyneistä säännöksistä, joihin monet adoptiolapsia luovuttavat maat ovat ryhtyneet? Kuten siitä, että myös näissä maissa suositaan nykyään enenevissä määrin kotimaisia adoptioita? Ulkomaiset hakijat joutuvat läpäisemään erittäin tarkan seulan. Vanhempien tulotaso, ikä, terveys? Me, opiskelijapariskunta, 6 vuotta omaa lasta yrittäneinä, josta puolet ajasta hoidoissa, olisimme aivan älyttömän onnellisia minkä tahansa maalaisesta lapsesta. Ikää minulla 30 v. ja miehellä 36 v.
On aika lailla eri asia hakeutua ensin lapsettomuushoitoihin julkiselle puolelle ja maksaa mahdollisista lääkkeistä ja muista hoitoihin liittyvistä kuluista muutamia kymmeniä tai satoja euroja kerralla, kuin kustantaa koko adoptioprosessi mahdollisine matkoineen kohdemaahan jne., jos siihen alun perin edes pääsee!!!
Miehelläni on krooninen sairaus, joka ei estä lapsettomuushoitoja, mutta olisi este monessa maassa adoptiolapsen saamiselle. Samoin minulla. Se, että levittää kotinsa, elämänsä, parisuhteensa ja taloudellisen tilanteensa vieraalle, joka päättää, onko meistä saamaan lasta joidenkin muiden laatimien kriteerien perusteella, tuntuu aika rankalta. Huonoja vanhempia nuo kriteerien puuttumiset eivät meistä tee. Sen lisäksi mahdollinen vuosien odotus, joka ei välttämättä johda toivottuun tulokseen, ei myöskään ole helpon kuulloinen tie. Adoptio ei välttämättä ole siis kiinni omista "valinnoista". Ja hyvä niin, ei lapsia kaupasta saa, eikä pidä saadakaan.
Toivottavasti joskus katseesi avartuu näkemään koko kuvan ja tajuat, mistä puhut ja missä. Ehkä olet itse joskus itsellesi yhtä vaikean ja rankan asian kanssa tekemisissä, jolloin havahdut siihen, että kaikki ei aina elämässä mene suunnitelmien mukaan.
nyt siis kuusivuotias, asunut koko ikänsä lastenkodissa! Voi, voi, kyllä sinulla on ihan ruusunpunaiset kuvitelmat adoptiosta.
Mitä luulet kuinka helppoa on totuttaa 6 vuotias lapsi suomalaiseen yhteiskuntaan kun on tottunut olemaan isossa lapsilaumassa ilman aikuisen asettamia sääntöjä ja aikuisen antamaa turvaa ja läheisyyttä?
Voin kertoa, että aivan karmeeta. Todella surkeita tapauksia suomalaisissa perheissä näiden adoptioiden osalta. En ottaisi sellaista vaivaa itselleni.
ottaisi muuta lasta adpotoitavaksi kuin vauvaikäisen. Koulutukseni ja työni puolesta tiedän aivan liikaa lapsen varhaiskehityksestä, aivojen ja persoonallisuuden kehityksestä sekä niiden yhteyksistä varhaisiin hoivakokemuksiin ja kykyyn muodostaa kiintymyssuhteita. 6-vuotiaan kanssa ollaan kyllä jo tosi suurissa pulmissa ja apuun tarvittaisiin kokenutta lapsipsykologia ja lasten psykoterapeuttia, jotka osaavat hoitaa kiintymyssuhdepulmia. Emotionaalisesti ja fyysisesti kaltoinkohdeltujen lasten adoptointi on todellakin iso juttu. Mitä pienemmästä lapsesta ja vauvasta on kyse, sitä paremmat mahdollisuudet on vielä vaikuttaa esim. lapsen kykyyn kiintyä.
Eipä taida olla sellaista kauppaa, mistä sen lapsen hakisi kätevästi ja helposti. Ei adoptio ole automaattinen ratkaisu lapsettomuuteen. Kuten edellä on jo mainittu, varallisuus- ja ikäkriteerit ovat melko tiukat. Sitä paitsi, ennenkuin lapsettomuuden voi itsekään myöntää tai se todetaan lääketieteellisesti, siihen menee vuosikausia ja sitten huomaakin olevansa liian vanha saamaan adoptiolasta. Ainoa vaihtoehto on siis yrittää itse.
Olemme mieheni kanssa syytäneet rahaa lapsettomuushoitoihin vuosien ajan jo kymmeniä tuhansia euroja (ongelmamme ei ole raskaaksi tuleminen vaan geneettinen vika molempien perimässä joka selvisi vasta neljännen raskauden edettyä rv 21), joten tässä on tullut otettua selvää erilaisista vaihtoehdoista. Yhtenä vaihtoehtona tuli kyseeseen adoptio. Adoptioviranomaisten mielestä olemme kuitenkin liian vanhoja (tällä hetkellä piirun verran yli 40) saamaan aivan pientä lasta vaikka varallisuustason onkin kohtalainen. Jos olisimme ajoissa tienneet tästä geneettisestä ongelmasta, niin olisimme toki "lähteneet jonottamaan" adoptiolasta jo ennen näitä seitsemää keskenmennyttä ja keskeytettyä raskautta.
Joskus ihmetyttää tällainen suhtautuminen, sillä mikäli tätä h...tin geenivirhettä ei olisi, meillä olisi tälläkin hetkellä pari tenavaa ja todennäköisesti olisin raskaana nytkin . Yli 40:senä biologisena vanhempana olisi ihan ok olla äiti , mutta nelikymppinen adoptioäiti ei ole hyväksyttävä. Tämä on sikälikin nurinkurista, että periaatteessa parin kuukauden jonotusajalla on mahdollista päästä luovuttaja munasoluhoitoihin ulkomaille ja synnyttää vaikka eri etnistä alkuperää oleva lapsi.