Tietääköhän täällä kukaan, onko lapsettomuudesta kärsiville ja/tai pitkään hoidoissa käyneille saatavilla henkistä tukea? Tämä asia on minua viime viikkoina mietityttänyt.
Oma tarina on lyhykäisyydessään se, että lapsettomuushoidoilla olemme saaneet kaksi lasta, vuosina -90 ja -96, tuohon väliin mahtuu yksi alkuraskauden keskenmeno, sekin hoidoilla alkuun saatu.
Etenkin jälkimmäinen raskaus oli äidin ja lapsen välisen kiintymys- ja varhaisen vuorovaikutussuhteen kannalta haasteellinen; raskauden alkaminen vei aikaa kuusi vuotta, meille tehtiin kaikki, mitä tuolloin oli omilla sukusolouilla tehtävissä. Yhden keskenmenon kokeneena pelkäsin toista, kun alkuraskaudesta selvittiin, pelkäsimme kehitysvammaisuutta (silloin ei ollut "niskapussiultraa" vaan jäin verikokeessa kiinni). Lapsivesipunktion tuloksia odoteltiin viikkoja ja kun siitä saatu tulos kertoi lapsen olevan terve, alkoivat ennenaikaiset supistukset, joiden vuoksi oli sairaslomalla ja kävin lääkärissä viikottain, joskus kahdestikin.
Raskaus kuitenkin eteni loppuun saakka ja tuloksena oli terve tyttö, nyt jo neitonen.
Nyttemmin meiltä on useasti kysytty vointiamme ja suhdettamme tyttäreen ja olenkin saanut sellaisen käsitysen, että olemme olleet melkoinen riskiperhe jo parinkymmenen vuoden ajan. Nykyään, jos sattuu vastaavaa, ohjattaisiin perheet erilaisiin vauvaperheprojekteihin mukaan, on sylkkyryhmiä ja muita. Meidän aikaamme ei ollut edes netin keskusteluryhmiä, tai ainakaan minä en niitä osannut etsiä. Kukaan ei myöskään maininnut ammattiavun mahdollisuutta enkä itse olisi sellaiseen osannut hakeutua.
En ole koskaan ajatellut, että lapsettomuudella voisi olla näin kauaskantoiset seuraukset.
Tämä ei ehkä ole oikea paikka edes asiaa kysyä, mutta kysyn silti, josko joku tietäisi jotakin tahoa, mihin voisi asiassa ottaa yhteyttä. Asumme pääkaupunkiseudulla.
Oma tarina on lyhykäisyydessään se, että lapsettomuushoidoilla olemme saaneet kaksi lasta, vuosina -90 ja -96, tuohon väliin mahtuu yksi alkuraskauden keskenmeno, sekin hoidoilla alkuun saatu.
Etenkin jälkimmäinen raskaus oli äidin ja lapsen välisen kiintymys- ja varhaisen vuorovaikutussuhteen kannalta haasteellinen; raskauden alkaminen vei aikaa kuusi vuotta, meille tehtiin kaikki, mitä tuolloin oli omilla sukusolouilla tehtävissä. Yhden keskenmenon kokeneena pelkäsin toista, kun alkuraskaudesta selvittiin, pelkäsimme kehitysvammaisuutta (silloin ei ollut "niskapussiultraa" vaan jäin verikokeessa kiinni). Lapsivesipunktion tuloksia odoteltiin viikkoja ja kun siitä saatu tulos kertoi lapsen olevan terve, alkoivat ennenaikaiset supistukset, joiden vuoksi oli sairaslomalla ja kävin lääkärissä viikottain, joskus kahdestikin.
Raskaus kuitenkin eteni loppuun saakka ja tuloksena oli terve tyttö, nyt jo neitonen.
Nyttemmin meiltä on useasti kysytty vointiamme ja suhdettamme tyttäreen ja olenkin saanut sellaisen käsitysen, että olemme olleet melkoinen riskiperhe jo parinkymmenen vuoden ajan. Nykyään, jos sattuu vastaavaa, ohjattaisiin perheet erilaisiin vauvaperheprojekteihin mukaan, on sylkkyryhmiä ja muita. Meidän aikaamme ei ollut edes netin keskusteluryhmiä, tai ainakaan minä en niitä osannut etsiä. Kukaan ei myöskään maininnut ammattiavun mahdollisuutta enkä itse olisi sellaiseen osannut hakeutua.
En ole koskaan ajatellut, että lapsettomuudella voisi olla näin kauaskantoiset seuraukset.
Tämä ei ehkä ole oikea paikka edes asiaa kysyä, mutta kysyn silti, josko joku tietäisi jotakin tahoa, mihin voisi asiassa ottaa yhteyttä. Asumme pääkaupunkiseudulla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On olemassa Simpukka yhdistys johon voisit ottaa yhteyttä. Minulla ei ole siitä omakohtaista kokemusta mutta yhdistys on tarkoitettu lapsettomuuden kanssa kamppaileville ja toki myös sinunlaisille ihmisille. Toinen mikä tuli mieleen on ottaa yhteys lapsettomuusklinikoille, sielä usein on myös psykologeja jotka ovat erikoistuneet juuri tähän vaikeaan asiaan. Tsemppiä ja toivottavasti löydätte apua!
Kaupungin sekä kirkon perheasiain neuvottelukeskuksissa on terapiakoulutettuja psykologeja sekä teologeja, joiden palvelut käsittääkseni ilmaisia.Suht edullisia terapeutteja väestöliitossa.Lapsettomuusklinikoilla on psykologeja, jotka erikoistuneet lapsettomuuteen, mut palvelut ovat sitten kalliimpia.Mielenterveystoimistot ja Terveyskeskuksen psykologit, joiden palvelut käsittääkseni ilmaisia. Helsingin Valkonauhaliitossa psykologeja sekä perheneuvojia.Nämä nyt ensimmäisenä tuli mieleen.Netistä löytyy googlettamalla.
molemmille vastauksistanne. Simpukan sivuilla kävin, se oli minulle ihan uusi yhdisys. En myöskään tunne kuin kirkon perheasiainkeskuksen, hassua sinäänsä pohtia lapsettomuutta kaikkiaan 19 vuotta sen päättymisen jälkeen.
Kiitos vielä, sain avullanne uutta ajateltavaa.