Heippa
Sellaista asiaa kyselisin, että miten te, jotka olette saaneet lapsen ja teillä on vielä koulu kesken, olette pärjänneet noin taloudellisesti? Oma tilanteeni on se, että ollaan poikaystävän kanssa mietitty jos kohta alkais lasta yrittää, mutta mua mietityttää se, että opiskeluni ovat vasta aivan alkutekijöissään. Kaiken lisäksi haluaisin päästä toiseen kouluunkin, ja olenkin pyrkimässä tänä kesänä yliopistoon, toivon mukaan pääsen.. Jos en pääse, niin aion pyrkiä uudestaan. Mutta onko lapsi ja koulu mahdoton yhtälö? Meidän molempien vanhemmat asuvat lähellä, eli hoitoapua varmasti saisin, vaikken tietenkään laske sen varaan, että mummi ja pappa hoitaa lasta joka päivä. Poikaystäväni valmistuu vuoden kuluttua, että sitten toinen meistä ainakin saisi "kunnon palkkaa". Itsellänikin on jonkin verran säästöjä, eli tilanne ei ole se, että joutuu joka kuukausi jo nyt miettimään miten saa edes itsensä elätettyä.
Olen 22 vuotias, ja haluaisin kuitenkin saada lapset suht nuorena. Olen miettinyt, että jos nyt pääsen yliopistoon, ja siellä menisi se noin viisi vuotta, niin valmistumisen jälkeen tuntuisi järkevältä mennä töihin vuodeksi pariksi ennen kuin jää äitiyslomalle, että ehtisi saada työkokemusta. Sitten olisinkin jo kolmekymppinen... Ja toiveissa olisi kuitenkin useampi lapsi.
Ajatukset vaihtelee tämän asian kanssa niin paljon. Haluaisin lapsen, ehdottomasti, mutta haluaisin kuulla muiden kokemuksia siitä, miten vastaavassa tilanteessa on pärjätty. Miten olette saaneet opiskeltua, miten raha-asiat ovat hoituneet, oletteko pystyneet tekemään jonkinlaista osa-aikatyötä yms...?
Kiitos vastauksista ja hyvää kesää =)
Sellaista asiaa kyselisin, että miten te, jotka olette saaneet lapsen ja teillä on vielä koulu kesken, olette pärjänneet noin taloudellisesti? Oma tilanteeni on se, että ollaan poikaystävän kanssa mietitty jos kohta alkais lasta yrittää, mutta mua mietityttää se, että opiskeluni ovat vasta aivan alkutekijöissään. Kaiken lisäksi haluaisin päästä toiseen kouluunkin, ja olenkin pyrkimässä tänä kesänä yliopistoon, toivon mukaan pääsen.. Jos en pääse, niin aion pyrkiä uudestaan. Mutta onko lapsi ja koulu mahdoton yhtälö? Meidän molempien vanhemmat asuvat lähellä, eli hoitoapua varmasti saisin, vaikken tietenkään laske sen varaan, että mummi ja pappa hoitaa lasta joka päivä. Poikaystäväni valmistuu vuoden kuluttua, että sitten toinen meistä ainakin saisi "kunnon palkkaa". Itsellänikin on jonkin verran säästöjä, eli tilanne ei ole se, että joutuu joka kuukausi jo nyt miettimään miten saa edes itsensä elätettyä.
Olen 22 vuotias, ja haluaisin kuitenkin saada lapset suht nuorena. Olen miettinyt, että jos nyt pääsen yliopistoon, ja siellä menisi se noin viisi vuotta, niin valmistumisen jälkeen tuntuisi järkevältä mennä töihin vuodeksi pariksi ennen kuin jää äitiyslomalle, että ehtisi saada työkokemusta. Sitten olisinkin jo kolmekymppinen... Ja toiveissa olisi kuitenkin useampi lapsi.
Ajatukset vaihtelee tämän asian kanssa niin paljon. Haluaisin lapsen, ehdottomasti, mutta haluaisin kuulla muiden kokemuksia siitä, miten vastaavassa tilanteessa on pärjätty. Miten olette saaneet opiskeltua, miten raha-asiat ovat hoituneet, oletteko pystyneet tekemään jonkinlaista osa-aikatyötä yms...?
Kiitos vastauksista ja hyvää kesää =)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Omassa mielessä kävi aikoinaan samat asiat ja onneksi odottelin... itseasiassa opiskelin tohtoriksi saakka. Nyt on kiva kun on hyvä suhde, omistusasunto ja hyvä äitiyspäiväraha tulossa... ikää vasta 30 ja ehtiihän tässä :) Meilläkin suunnitelmissa useampi lapsi. Enkä tunne itseäni vanhaksi. Eli pelkän iän vuoksi sulla ei ole kiirettä. Mä nautin siitä että sain keskittyä täysillä opiskeluun, mieheen, matkusteluun, harrastuksiin jne. ja nyt on aika keskittyä pelkkään lapseen ilman penninvenytystä! Köyhästä opiskeluajasta jäi muutenkin traumoja eli ei kiitos ikinä enää sellaista köyhyyttä...
Moi!
25-vuotiaana kahden lapsen äitinä, joka opiskelee yliopistolla, näkisin, että minulla voisi olla kannustavia sanoja. :) Yliopisto-opintoni aloitin, kun esikoinen oli yhdeksän kuukauden ikäinen. Välillä käväisin äitiyslomalla ja jatkoin taas opintojani. Kuten arvata saattaa, minäkin halusin lapseni nuorena - välttyäkseni mahdollisesti iän mukanaan tuomalta lapsettomuudelta. Se on fakta, että nuorena sitä myös jaksaa yöitkuja ja sen sellaista paremmin kuin neljäkymppisenä. Ihan fyysisellä tasolla siis.
Lapsi ja opiskelu ei ole mahdoton yhtälö, mutta vaatii organisointikykyä. Väkisinkin pitää toisinaan priorisoida, jos huominen tentti painaa päälle ja lapsi kaipaa kuumeisena huomiota. Yksinhuoltajana en tähän kuvioon lähtisi, siitä on rutkasti apua, kun huoltajia on kaksi. Meidän tapauksessamme myös puolisoni opiskelee. Isovanhempia tai muita hoitoapuja meillä sen sijaan ei ole juurikaan ollut, päivähoitopaikkaa lukuun ottamatta.
Taloudellisesti olemme, ilman säästöjä mutta satunnaista apua sukulaisilta saaden, pärjänneet kohtalaisesti. Tähän mennessä pahin viikko on eletty (tuolloin vielä kolmihenkisessä perheessä) 26 eurolla - kuluttaen summa ruokaan. Rahan kanssa joutuu jatkuvasti myös tekemään valintoja - omista menoista (vaatteet, kampaajat) joutuu luonnollisesti tinkimään lasten hyvinvoinnin turvaamiseksi (vaatteet, vaipat, vauvaikäiselle korvikemaidot, mahdolliset lääkkeet). Opiskelijaperheen elämä ei ole mitään kroisostelua, mutta sosiaalitoimeltakaan ei tarvitse mennä anelemaan, jos osaa hoitaa asiansa (ja taloutensa). Osan aikaa puolisoni kävi opiskelujen ohella töissä, ja itse olen tehnyt vähäisesti projektitöitä. Periaatteessa osa-aikatyö ei sovi mielestäni perheelliselle opiskelijalle, sillä jos opiskelun jälkeen lähtee vaikkapa istumaan kaupan kassalle, ei ehdi laisinkaan viettää aikaa elämänsä tärkeimmän ihmisen - lapsensa - kanssa. Mainittakoon, että lapsellinen opiskelija saa opintorahan lisäksi yleistä asumistukea ja lapsilisää.
Vaikka lapset opiskeluaikana nitistävät (erit. taloudellisen) itsekkyyden ja saattavat hidastaakin opintojen etenemistä (esim. lasten sairastellessa), en voi kuin suositella elämäntapaani. Toki sitä joskus haaveilee omasta kodista ja varallisuudesta, mutta seurattuani vierestä ikäisteni paniikkia suorittaa tutkintoa, häitä ja työelämässä piipahtamista ennen lapsen yrittämistä, olen tyytyväinen valintaamme. Mielestäni se on totta, että lapsille ei koskaan ole täydellistä hetkeä. Tässä elämässä kannattaa pitää kiinni niistä asioista, joita oikeasti tahtoo tehdä. Itse sain esikoiseni 21-vuotiaana. Kun muiden lapset leikkivät lähtevänsä töihin, hän lähtee repun kanssa kouluun. ;)
Mielestäni vastaat jo itsellesi kirjoittaessasi "Haluaisin lapsen, ehdottomasti".
Kun lapsille alkaa olla tärkeää merkkifarkut ja mopot, minulla on varaa vastata kysyntään. Tällä hetkellä molemmille kelpaavat kirpparilta ostetut vaatteet. Siinäkin mielessä aikatauluni on nerokas. :)
Iloista kesää!
Moi!
Meillä on näin et minä ja mieheni opiskellaan kumpikin, tosin miehellä enää gradu tekemättä. Meillä on reilu 2-vuotias poika ja toinen ehkä tuloillaan. :)
Ollaan mun mielestä pärjätty hurjan hyvin tehokkaalla organisoinnilla. En edes koe et joudutaan kovasti venyttämään penniä. Myös lapselle ja opiskeluille on riittänyt aikaa, jopa siinä määrin et sain tän ekan vuoden aikna 99,5 opintopistettä kasaan.:)
Mä opiskelin vuoden yliopistossa ja totesin,ettei ala ole ehkä oikea. Päätin pitää välivuoden ja ajoitimme lapsen hankinnan välivuoteen. Luonnollisesti sitten tuli toinen välivuosikin kun hoitelin vauvaa ja mietin mihin koulun hakisin. Kun lapsi oli reilun vuoden aloitin koulun ja lapsi meni tarhaan. Meillä on semmonen systeemi, et lapsi on päivän tarhassa ja me koulussa. Mies tekee viikolla kolmana iltana ja lauantaisin töitä ja mä perjantai iltana ja sunnuntaisin. Tällä systeemillä jompi kumpi on aina (paitsi siis päivisin) lapsen kanssa ja rahakin riittää kohtuulliseen elämiseen. Kahdenkeskistä aikaa ei ihan hirveäasti ole, mut parisuhde kukoistaa siitä huolimatta. :)
Itse mietiskelin tätä toista tulokasta, et olis varmaan järkevää käydä tuo koulu ensin loppuun, mut haluan saada lapset nuorena ja kun kaikki on mennyt niin mukavasti ensimmäisenkin kanssa niin uskallettiin lähteä yrittämään tätä toista. Mietin, et sit ku valmistuu niin olis kiva päästä kiinni työelämään eikä jäädä heti mammalomalle, joten meidän tilanteessa tuntu, että lapsien hankkiminen opiskelujenaikana on paras vaihtoehto. Ja tosiaan mies kuitenki valmistuu kohtapuolin, niin mun ei tarvi sit enää käydä töissä vaan voin keksittyä kouluun ja lapsiin, kun toisella on kunnon työpaikka.
Jos meillä molemmilla ei olis ollu osa-aikasia työpaikkoja, en tiiä miten oltas pärjätty. Varmaan sitä aina jotenki pärjäilee, mut itse en ehkä olis uskaltanu hankkia lasta, jos tuloina olis ollu pelkkä opintotuki/yleinen asumislisä/lapsilisä. Mut tosiaan mulla ei ole mitään valittamista tästä meidän tilanteesta. Ei tää varmasti kaikille sopis, mut koska tää on vain väliaikaista niin jaksan hyvin.:)
Mulla vähän sama tilanne. Vasta 21v ja ollut pikkutytöstä asti krooninen vauvakuume. Alavalintakin kertoo, että raskaus ja vauvajutut ovat lähellä sydäntä -opiskelen kätilöksi. Vielä oisi kyllä 3,5vuotta jäljellä ja saisin pitää vain puolen vuoden tauon opiskeluista. Mies täyttää pian 29v ja yhdessä on oltu reilu vuosi. Hän ei ole vakituisessa työssä, joten joudumme ajattelemaan myös raha-asioita lapsista puhuessamme. Ensi talven tuloista ei ole tietoa, joten ei voi suunnitella kovin pitkälle. Ahdistavaa, kun täytyy ajatella rahaa tällaisissa asioissa.
Pitäisin mieluusti puolen vuoden tauon koulusta ja ottaisin vauvan mukaan kouluunkin alkuaikoina. Organisointikykyähän se vaatisi. Moni sanoo, että "opiskele ensin", mutta en halua olla kolmekymppinen ensisynnyttäjä. Silloin voi olla jo liian myöhäistä. Olen aina halunnut saada lapsen niin palavasti. Mies on yrittänyt jarrutella, mutta kuitenkin sanonut että "vaikka heti, jos koulu olisi ohi".
Ei lapsen hankinnalle kuitenkaan ole mitään "oikeaa aikaa". En tiedä jaksanko odotella vielä vuosia. Luokkakaveritkin melkein tietävät, että minä olen se joka jää ekana äippälomalle. Voi, kun olisinkin ja pian.
Kiva kuulla erilaisia mielipiteitä ja näkökulmia asiaan =)
Itsekin olen kuullut tuota "opiskelut ensin, lapset sitten" -litaniaa (ihan yleisellä tasolla siis, kommentteja ei varta vasten ole osoitettu minulle), ja tottahan se tavallaan onkin, että monessa tapauksessa olisi järkevää toimia niin. Mutta kuten edellä sanottiin, lasten hankinnalle ei kai koskaan ole täydellistä ajankohtaa; sitten kun opiskelut on hoidettu, voi olla että on työelämässä menossa sen verran kiinnostava vaihe, ettei malttaisi millään jäädä töistä pois. Kai se on kuitenkin lopulta tärkeintä, että kaikki muut asiat ovat lasta ajatellen kunnossa..?
Tiedättekö muuten, vaikuttaako lapsen saaminen opiskelija-asunnon saantiin? Siis saako lapsellinen opiskelija kenties asunnon helpommin, pääseekö etuilemaan asuntojonossa? ;) Tällä hetkellä en asu opiskelija-asunnossa, joten en oiken tiedä mitään siitä kuviosta ylipäänsä...
Ainakin omalla paikkakunnallani suuremmat asunnot jaetaan eniten lisääntyneille asunnonhakijoille. :) Myös pienempää asuntoa hakiessa opiskelija-asunnoista vastaava taho huomioi, että lapsilla tulee olla katto pään päällä. Lisäksi täkäläisillä markkinoilla ko. taho pyrkii mahdollisuuksien mukaan vaikuttamaan esimerkiksi perhehakijan kerrokseen asunnossa - lastenvaunujen kanssa kun on helpompaa maan rajassa kuin puun korkeudella.
Ainakin täälläpäin voi laittaa asuntohakemuksen liitteeksi raskaustodistuksen (lääkärin vahvistus oltava) opiskelijaasuntoja hakiessa. Kylläpä siinä varmasti etusijalla on isompiin kämppiin.
Meillä kanssa sellainen tilanne, että olen 21 vuotias ja sain juuri toisen vuoden yliopistossa päätökseen. Poikaystävä valmistui juuri, eli toinen meistä on kohta kokopäiväisesti työelämässä. Itsekin teen osa-aikaisia töitä opintojen ohella.. Suunniteltiin että yritettäisiin saada vauvaa syksyllä, niin että parhaassa tilanteessa vauva voisi tulla heti kandivuoden jälkeen kesällä :) Tällaisia haaveita. Ja vauvan vaatteitakin olen jo ostellut :D Olen toivoton...
Tottakai moni asia mietityttää ja pelottaa, ja tietenkin opiskelukin mietityttää, mutta kaverin isosisko on sanonut että olisi pitänyt hankkia lapset silloin opiskeluaikana (hänellä nyt kaksi tyttöä). Pitää uskoa rohkaisevia sanoja ;)