Seurustelin reilu 2 kuukautta (okei, ei kuullosta paljolt, mut tuntuu sitäki pitemmält) yhden ihanan pojan kanssa. Ensimmäinen kuukausi meni todella hyvin. Tuntui, kun se olisi ollut vakavaa, vakavampaa kuin yleensä tässä iässä (ikää 14v.).
Kuukausi vierähti kuin siivillä. Siinä hommamme kusi osaltani, jos näin voi sanoa. Melkein petin rakastani, koska luulin rakastavani yhtä toista. Lähettelin kyllä tälle toiselle viestejä, joissa luki, että "mä tykkään sust oikeest". Sitten rakkaani näki ko. viestit. Hän alkoi viiltelemään itseään. Asiaa ei auttanut se, että elämäni meni päin helvettiä ja yritin itsemurhaa, tässä kuitenkaan onnistumatta.
Sitten poikaystäväni alkoi harrastella bestikseni kanssa kaikkea pettämisen äärirajoilta. Se sai minut entistä enemmän tukeutumaan tähän poikaan, jota luulin rakastavani. Silloin tämä pieni suudelma em. pojan kanssa ei tuntunut merkittävältä.
Suhteemme oli siis sen kuukauden jälkeen pelkkää valehtelua. Pienessä päässäni kehittelin teorian, että jos jätän poikaystäväni ja alan tämän toisen pojan kanssa, poikaystäväni saattaisi epäillä jotain. Siispä päätin odottaa, että poikaystäväni tekisi seuraavan siirron.
En joutunut kauaa odottamaan. Poikaystäväni pisti poikki. Hänen kaverinsa soitti ja sano, että minut oli juuri jätetty. Se sattui. Ajattelin, että ehkä juuri siksi, ettei tämä exäni voinut hoitaa tätä juttua kunnialla kotiin. Minulle sanottiin myös, että hän oli pettänyt minua.
Kului ehkä viikko ja olin jo yhdessä tämän toisen pojan kanssa. Silloin tajusin, että rakastin tätä exääni, enkä edes tykännyt tästä toisesta, silloisesta poikaystävästäni.
Kestin sitä 4 viikkoa, sitten pistin poikki. Se päätös ei kaduta yhtään. Mutta se toinen ero satuttaa. Mä rakastin häntä. Rakastan edelleen, mutta en voi tehdä mitään.
Kuulin vähän aikaa sitten, että hän oli löytänyt uuden. Uuden. Sana kummitteli mielessäni, kunnes sain kuulla, kuka tämä uusi on. Se oli yksi kylän pikku huorista. Asia ei tosin yhtään lohduttanut: hän oli keksinyt minulle uuden lempinimen: huora.
Itken aina kaiken ystävälleni, mutta jotain jää silti pois kertomuksistani; Se, kuinka paljon minä edelleen tätä poikaa rakastan. Rakastan, en voi unohtaa, koskaan. Yritän jopa haukkua tätä poikaa jopa itselleni, ja se auttoi vähän aikaa. ..mutta palasi jälleen.
Nyt kun alkaa miettimään, niin se mikä loukkasi minua kaikista eniten, ei olutkaan se, että hänen kaverinsa kertoi, että minut oli jätetty, vaan se, että jossain sisälläni tiesin yhä rakastavani tätä poikaa, vaikken päästänyt tätä tunnetta päähäni asti.
Nyt toivon, että meistä voisi tulla vielä rakastava pari, mutta pelkäämpä sen olevan mahdotonta. En tahtoisi elätellä turhia toiveita..
Kuukausi vierähti kuin siivillä. Siinä hommamme kusi osaltani, jos näin voi sanoa. Melkein petin rakastani, koska luulin rakastavani yhtä toista. Lähettelin kyllä tälle toiselle viestejä, joissa luki, että "mä tykkään sust oikeest". Sitten rakkaani näki ko. viestit. Hän alkoi viiltelemään itseään. Asiaa ei auttanut se, että elämäni meni päin helvettiä ja yritin itsemurhaa, tässä kuitenkaan onnistumatta.
Sitten poikaystäväni alkoi harrastella bestikseni kanssa kaikkea pettämisen äärirajoilta. Se sai minut entistä enemmän tukeutumaan tähän poikaan, jota luulin rakastavani. Silloin tämä pieni suudelma em. pojan kanssa ei tuntunut merkittävältä.
Suhteemme oli siis sen kuukauden jälkeen pelkkää valehtelua. Pienessä päässäni kehittelin teorian, että jos jätän poikaystäväni ja alan tämän toisen pojan kanssa, poikaystäväni saattaisi epäillä jotain. Siispä päätin odottaa, että poikaystäväni tekisi seuraavan siirron.
En joutunut kauaa odottamaan. Poikaystäväni pisti poikki. Hänen kaverinsa soitti ja sano, että minut oli juuri jätetty. Se sattui. Ajattelin, että ehkä juuri siksi, ettei tämä exäni voinut hoitaa tätä juttua kunnialla kotiin. Minulle sanottiin myös, että hän oli pettänyt minua.
Kului ehkä viikko ja olin jo yhdessä tämän toisen pojan kanssa. Silloin tajusin, että rakastin tätä exääni, enkä edes tykännyt tästä toisesta, silloisesta poikaystävästäni.
Kestin sitä 4 viikkoa, sitten pistin poikki. Se päätös ei kaduta yhtään. Mutta se toinen ero satuttaa. Mä rakastin häntä. Rakastan edelleen, mutta en voi tehdä mitään.
Kuulin vähän aikaa sitten, että hän oli löytänyt uuden. Uuden. Sana kummitteli mielessäni, kunnes sain kuulla, kuka tämä uusi on. Se oli yksi kylän pikku huorista. Asia ei tosin yhtään lohduttanut: hän oli keksinyt minulle uuden lempinimen: huora.
Itken aina kaiken ystävälleni, mutta jotain jää silti pois kertomuksistani; Se, kuinka paljon minä edelleen tätä poikaa rakastan. Rakastan, en voi unohtaa, koskaan. Yritän jopa haukkua tätä poikaa jopa itselleni, ja se auttoi vähän aikaa. ..mutta palasi jälleen.
Nyt kun alkaa miettimään, niin se mikä loukkasi minua kaikista eniten, ei olutkaan se, että hänen kaverinsa kertoi, että minut oli jätetty, vaan se, että jossain sisälläni tiesin yhä rakastavani tätä poikaa, vaikken päästänyt tätä tunnetta päähäni asti.
Nyt toivon, että meistä voisi tulla vielä rakastava pari, mutta pelkäämpä sen olevan mahdotonta. En tahtoisi elätellä turhia toiveita..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Nyt kärsin unihäiriöistä. Nukkumisesta ei tule mitään. Itken itseni uneen usein. Liian usein. Heräilen öisin ja mietin vain tätä ihanaa poikaa, joka hylkäsi minut, jota rakastan, jota en voi unohtaa, koskaan.
Olisi hienoa, jos joku voisi vastata/kommentoida tähän..
...auts. mä oon pahoillani tosta kaikesta. mä uskon että sä rakastat sitä jätkää viel. jos sä mitenkään ikinä koskaan voit jutella sen kanssa, niin se kannattaa. se kannattaa aina. mutta jos luulet pystyväsi unohtamaan, niin sitäkin ehkä kannattaa yrittää. joskus vaan täytyy tehdä se ratkaiseva siirto ja kääntää uusi lehti elämässä. aloita vaikka joku uusi aikaa vievä harrastus ja keskity täysillä siihen. jos vaan pystyt. mutta kannattaa yrittää, se voi auttaa ajan mittaan! tsemppiä!
..kun vaivauduit vastaamaan. Minulla on onneksi harrastus joka vie viikossa 7 päivää: oma hevonen. Pähinta on, että lupasin ystävälleni olla sekaantumatta tähän poikaan uudestaan. Pää on ihan tyhjä. Haluaisin unohtaa, mutten voi..
...mulla oli just sama homma! pääsin siitä kyl yli...mut siihen meni about puoli vuotta! :\
taoin ittelleni päähän ttä se jätkä on täys kusipää...mä en oo sen arvonen.. aina kun mä näin sen...aina..!
mul on kans oma heppa...se lohdutti.... ekaksi itkin sen karsinassa...sit lähin ratsataan...laukkasin kyyneleet pois...
vähitellen tuska alko hellittämään...
nykyään kun nään ton jätkän..ajattelen noita samoja sanoja...mä en ollu ton arvonen..vittu mikä kusipää..
sit mä rakastuin...viel ihanenmpaan jätkään...
nyt ollaan oltu jotain vuosi yhessä...ja ihanaa on ollu...
toivotan vaan sulle onnea elämässäs... ja sanon vaan...itsari ei auta.... *halii*
..et vaivauduit vastaamaan.
Samaa keinoa oon yrittäny (takoo päähän, et toi on kusipää, toi on kusipää..), mut ei auta. Tai no, saas nähä XD *rutistaa takas*
Syö suklaata äläkää pelkä itkeä... kokeile kirjottaa jotai paperille, sun tunteita, ajatuksia!!! Sä olet viel nuori ja elämä on edessä. ! Itsemurha ei ole sen jätkän arvoinen!! Ajattele itekki jos se tykkäis tai rakastais sua paljon se yrittäis saada sut takas..!!!
Itellä on samanlainen tilanne.
olen seurustellu jatkäni kanssa n. 1,5 vuotta ja se on tosi ihana ja mun rakas. mutta se on mun ensimmäinen ja minä haluisin kokeilla miltä tuntuis seurustella ja rakastaa toista..!! Vähän ajan päästä tutustuin jätkään joka on tsi ihana ja suloinen se pyysi mua treffeille ja sillee.. mutta se ei valitettavasti nyt onnistu koska itsellä on työharjottelu n 7 viikkoa ja olen toisessa kaupungissa. sitte ku tuun takas mä meen sen kans treffeille!
Mutta en tiiä menenkö? Rakasten paljon omaa jätkä ja haluisin kokeilla toisen kaa seurustelua.. en tiiä mitä mä teen? Tuntuu siltä että olen jopa ihastunut toiseen.. mut en tiiä mitä teen? menenkö treffeille vai oon oman jätkän kanssa ja mennää joskus kihloihin ja naimisii..!!:( :)
Mutta koita pärjätä...:)