tiedätkö mikä on pahinta, mitä voi elämässä
tapahtua, jokaisella se voi vaihdella ajan ja
tilanteen mukaan!!!!
Tällä hetkellä (mikä on mulle tietysti nyt
tärkein) se on asunto - siis se ettei tiedä missä
oleilee vaikka vaikka viikon tai kuukauden päästä.
Mitäs te muut???
tapahtua, jokaisella se voi vaihdella ajan ja
tilanteen mukaan!!!!
Tällä hetkellä (mikä on mulle tietysti nyt
tärkein) se on asunto - siis se ettei tiedä missä
oleilee vaikka vaikka viikon tai kuukauden päästä.
Mitäs te muut???
Vastaukset 10
Vanhimmat
aloin oikein miettiä, mitä se on tai on ollut.
Tällä hetkellä se on ainainen väsymys ja
keskittymiskyvyn puute, mutta luotan siihen, että
kun erokriisi on loppuun käsitelty, väsymyskin
haihtuu pois.
Mutta se vaikein mun elämässä tähän mennessä on,
että molemmat lapseni ovat vakavasti sairaita.
Ensin toinen sairastui 6-vuotiaana ja toinen 7
vuotta myöhemmin 14-vuotiaana. Se tuska on suuri,
kunnes siihen sopeutuu ja elämä jatkuu.
Sain hyvän neuvon viime viikolla lomareissulla.
Serkkuni sanoi, että joka päivä kannattaa miettiä:
"Mikä minua estää juuri nyt olemasta onnellinen?"
Useimmiten ei mikään, kun murheita ei aina
mukanaan voi kantaa, huomaa, että tämä taitaakin
olla hyvä päivä.
Onnea Must asunnon etsinnällesi!
on ollut tähän ikään (49v) mennessä, kun 18v
poikani yritti itsemurhaa hyppäämällä
nelikerroksisen koulun katolta. Hän kyllä
ihmeeksi ja enkelien avustuksella jäi henkiin
lukuisista leikkauksista ja vastoinkäymisistä
toipumisessa. Eilen hän oli taas leikkauksessa ja
toipumassa. Jatkuvasti kyselen, mikä meni
pieleen? Oliko se meidän avioero niin kova paikka
kolme vuotta sitten, vai pojan sairastuminen
diabetekseen kesken suurten unelmien tulla
ammattilaiseksi jalkapallossa, jota opiskeli
urheilulukiossa vai mikä?
Mutta kaikesta huolimatta elämä voittaa ja tänä
keväänä poika kirjoitti yo-kirjoituksissa ja
ilmeisesti kaikki aineet meni läpi ja toiset
oikein hyvin arvosanoin, joten eiköhän se elämän
kipinä löydy hällekin ja paikka tässä maailmassa,
vaikka vammaisenakin.
ettei tiedä missä elää asuu -
kiitos vain viestistä annmari,
kaikkein paihita on se, ettei tiedä
missä on paikkasi tässä universumissa ja siinä ei
kattilat ja pannut kaikkein tärkeintä.
Viestin lähetin vain niin heikkona hetkenä -
tiedäthän, kun kaikki uudet hienot suunnitelmat
tuntuvat kaatuvan päälle.
Kyllä huomenna kaikki on paremmin.
Hyvää kevättä ja elämää sinulle, anmari
ja opojallesi sekä jaksamista taivaltaa eteenpäin
elämän polullasi .
kun luin kirjoituksesi,
niin tunsin syvää häpeää,
sitä kaikkein pahinta en ole kokenutkaan.
Mutta ehkä en sitä kestäisikään, kun
kaikki "joutavat" asiat saatvat mielen matalaksi.
Jaksamista sinulle
En sano koskaan enää kenellekään, että huomenna
kaikki on paremmin, mutta
olen paljon viimeaikoina lukenut itämista
ajattelua ja karmaa - joten sanon sinulle, että
kun kaikki on huonosti, niin siitä voi vain tulla
elämä paremmaksi.
.. teille kaikille rakkaat kanssaihmiset. Myös
minun elämässäni on ollut, ja on edelleen,
taloudellisia vastoinkäymisiä, rakkaiden
läheisten menetyksiä, pettymyksiä ihmissuhteissa.
Kummasti sitä vaan räpiköi elämässä eteenpäin,
kaikesta huolimatta. Uusi kevät tuo aina uuden
toivon. Toivon sydämestäni teille hyvää kevättä
ja jaksamista.
Myötätunnon osoituksesi tuntui hyvältä. Voimia
sinullekin poikiesi kanssa. Aurinkoista kevättä!
[email protected]
Ei elämässä voi sanoa kenellekään, että minun
kokemukseni on pahimpia, sillä jokainen kokee
joskus pienemmätkin vastoinkäymiset
ylivoimaisina, mutta ei arvaa niistä puhua
kenellekään, kun ajattelee, että mitähän ne
minusta sitten ajattelevat, mutta olen sitä
mieltä, että kaikki tunteet on sallittuja, mutta
on tietysti hyvä joskus peilata niitä toisten
kokemuksiin ja olla kiitollinen, että hyvinhän
mulla asiat kuitenkin ovat, jollakin voi olla
vielä pahemmin ja senkin täytyy jaksaa elää.
Aurinkoista kevättä! Näin tänään ensimmäiset
leskenlehdet Ruissalossa ja oli tosi ihanaa
kävellä siellä. Tsemppiä elämääsi!
Niin tietysti olet oikeassa. Oikeesti minä en
sure asuntoasiaa - vaan sitä tilannetta, johon
olen joutunut, mutta se on jo niin pitkä juttu ja
osittain sopivasti unohtunut, että parempi jättää
laatikko kiinni siltä osin.
Minusta on hyvä jutella myös niistä vaikeista
asioista sekä myös niitä näitä. Netissä se on
helppoa - eikö vain. Olemme sopivasti
tuntemattomia ja toisaalta tuttuja.
Täällä minun kotini takapihalla ensimmäiset
krookukset ovat kasvaneet niin, että joku
aurinkoinen päivä ne kukkivat.
Kevät on jo kohta ohi.. Hyvää jatkoa arkipäiviisi.
Minula pahinta on ollut kun huomasin olevani
mielisairaalassa hullujen seassa, vaikka olin
pelkästään masentunut ja ahdistunut. Yöllä en
uskaltanut nukkua kun hullut valvoivat ja
päivällä piti kuunnella niiden mielettömiä
juttuja. Olin ihan yksin ja selväjärkinen
osastolla muiden potilaiden seassa. Mutta sitä
eivät hoitajatkaan heti käsittäneet kun eivät
ottaneet minun juttuja vakavasti. Päivät olivat
tosia tylsiä ja eivät meinanneet laskea pois. Kun
lopulta sitten hoksasivat oikean tilani ja
painostivat lääkäriä, niin sieltä pääsin, niin
ajattelin, että nyt on loputtava masennus.
Tuollaiseen hoitoon en enää nain lievan taudin
vuoksi lähde.