Me olemme mieheni kanssa yrittäneet lasta nyt reilu kolme vuotta..ilman mitään tuloksia..ei siis mitään.. ovulaatiotestejä olen tehnyt useita kertoja ja niistä vissiin tikuttanut oviksen...siksi kirjoitin vissiin kun en ole koskaan voinut olla varma onko se viiva nyt tummempi kuin kontrolliviiva vai hieman haaleempi:/ niistäkään huolimatta ei pienintäkään toivoa tai valon pilkahdusta tunnelin päässä ole näkynyt...
tutkimuksissa kävimme vuosi sitten.. minulta otettii verikokeet ja tehtiin sisäinen tutkimus sekä ultrattiin..niiden mukaan minussa kaikki kunnossa.. miehen spermatestin tulos oli se, että lääkärin mukaan siittiöitä oli puolet vähemmän kuin pitäisi, lääkäri oli siis sitä mieltä, että koeputkihedelmöityshoidot ovat meidän ainoa vaihtoehtomme jos haluamme läpsen... silloin päätimme, että yritämme kuitenkin vielä hetken edes..
no,nyt on aikaa tuosta hetkestä kulunut yli vuosi, eikä edelleenkään mitään valoa näy..itseasiassa pimeempää vaan..välillä masentaa ja tuntuu ettei jaksa elää enää itsensä kanssa kun tuntee olevansa täysin tyhjä kuori vain..nyt hoitoihin ,meneminen on vielä hankalampaa, koska mieheni irtisanottiin muutama kuukausi sitten..eli meistä vain toinen on tällä hetkellä mukana työelämässä..
olen nyt miettinyt, että jos mieheni menisi uudestaan siemennestetutkimukseen, voisiko tulos olla parempi ja sitä kautta minua tutkia enemmän..??vai missä hel......ä se vika voi olla??? en edes keksi mitään loogista selitystä miehen huonolle spermalaadulle,paitsi tupakointi..mutta eikai sekään noi radikaalia vähennystä siittiöihin tee kun monet monet miehet polttaa ja tekee silti lapsia...
onko kenelläkään samanlaista tilannetta tai edes jotai ajatuksia...nyt kaipaisi jonkinnäköistä tukea ja juttukaveria...tai edes niitä iloisia kertomuksia kuinka toiset ovat sittenkin onnistuneet=)
tutkimuksissa kävimme vuosi sitten.. minulta otettii verikokeet ja tehtiin sisäinen tutkimus sekä ultrattiin..niiden mukaan minussa kaikki kunnossa.. miehen spermatestin tulos oli se, että lääkärin mukaan siittiöitä oli puolet vähemmän kuin pitäisi, lääkäri oli siis sitä mieltä, että koeputkihedelmöityshoidot ovat meidän ainoa vaihtoehtomme jos haluamme läpsen... silloin päätimme, että yritämme kuitenkin vielä hetken edes..
no,nyt on aikaa tuosta hetkestä kulunut yli vuosi, eikä edelleenkään mitään valoa näy..itseasiassa pimeempää vaan..välillä masentaa ja tuntuu ettei jaksa elää enää itsensä kanssa kun tuntee olevansa täysin tyhjä kuori vain..nyt hoitoihin ,meneminen on vielä hankalampaa, koska mieheni irtisanottiin muutama kuukausi sitten..eli meistä vain toinen on tällä hetkellä mukana työelämässä..
olen nyt miettinyt, että jos mieheni menisi uudestaan siemennestetutkimukseen, voisiko tulos olla parempi ja sitä kautta minua tutkia enemmän..??vai missä hel......ä se vika voi olla??? en edes keksi mitään loogista selitystä miehen huonolle spermalaadulle,paitsi tupakointi..mutta eikai sekään noi radikaalia vähennystä siittiöihin tee kun monet monet miehet polttaa ja tekee silti lapsia...
onko kenelläkään samanlaista tilannetta tai edes jotai ajatuksia...nyt kaipaisi jonkinnäköistä tukea ja juttukaveria...tai edes niitä iloisia kertomuksia kuinka toiset ovat sittenkin onnistuneet=)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensiksi haluan sanoa että ole pahoillani kokemastanne epätietoisuudesta ja pahasta mielestä- sitä kun ei toivoisi kenellekään.
Syitä lapsettomuuteen voi olla monia, jopa sellaisia mitä ei uskoisi. Me ollaan juostu erilaisissa hoidoissa ja aina vaan meni raskaudet kesken. Lääkäri sitten painoi jarrua ja laittoi mut jatkotutkimuksiin, koska vika on minussa. No vikahan löydettiin joka tod. näk on meidän ongelma. Tutkimuksissa tutkittiin keliakia, verenkuva, verenhyytymistekijät--ja multa löytyi tukostaipumus-- ja aiemmin molemmilta tutkitty kromosomit.
Nyt oikealla lääkityksellä tehtiin ensimmäinen pakastealkionsiirto ja siitä testasin eilen negatiivisen. Lääkityksen määrä vaan ei tainnu olla mulle sopiva tai sitten alkio ei vaan tahtonut kohtuuni kiinnittyä. Tämä jossittelu rassaa todella paljon vieläkin, vaikka jollain tavoin olen kovettanut itseni näille vastoinkäymisille.
Uutta siirtoa suunnitellaan ennen klinikan kesälomia mikäli nyt vaan vuoto alkaisi. 4 eri lääkettä piti vuodon poissa vaikka raskaus ei alkanutkaan.
Jos haluat kirjoitella vaikka sähköpostia niin laita s.osoite !
Voimia teille, ja julkisella puolellahan hoidot eivät ole läheskään niin kalliita kuin yksityisellä.
Lähtekää ihmeessä hoitoihin! Raskaus voi saada alkunsa jo ensimmäisestä hoitokerrasta. Turha jäädä suremaan kotiin kun apua on saatavilla. Eikä ne hoidot minustakaan fyysisesti mitenkään kovin rankkoja olleet. Toki sitten kun ne epäonnistumisten myötä pitkittyivät, alkoi henkisesti olla aika raskasta. Onneksi sinnikkyys palkittiin ja 5. ICSI:n PAS:sta alkoi viimein raskaus. Nyt rv21 menossa ja toivoa pitää kovasti että kaikki menisi hyvin. Tsemppiä ja jaksamista!
Tiedän tarkkaan miltä sinusta tuntuu ja olen pahoillani, että olette joutunut kokemaan/kestämään näitä raastavia asioita.
Jos lääkäri on teille jo noin suoraan sanonut, että koeputkihedelmöitys olisi teidän ainut vaihtoehto, niin suosittelisin hoitoihin lähemistä. Toki miehesi siemennesteen laatu voi nyt olla eri kuin silloin aikaisemmin. Käsittäisin kuitenkin että kyse olisi ollut selvästi huonosta laadusta, kun noin ovat sanoneet.
Meille tehtiin IVF/ICSI alkuvuodesta ja en pitänyt hoitoa kauheana asiana. Hoito tehtiin yksityisellä, mutta tiedän kannattaa myös miettiä julkisenpuolen vaihtoehtoa. Hinta siellä on aivan toinen, toki jonot ainakin täällä pääkaupunkiseudulla olisi meillä ollut 6 kk.
Aluksi minua jännitti lähteä rankkoihin hoitoihin, mutta oma "mielenterveys" ei olisi enää kestänyt sitä tilanneta joka itselläni oli. Hoidot meni hyvin, en saanut mitään pahoja sivuvaikutuksia. Ainut mistä olin todella surullinen oli se että vain yksi alkio kehittyi tarpeeksi. Tämä yksi siirrettin ja mitään ei siis jäänyt pakkaseen. En taas kuvitellut asioiden menevän ihan niin ja pelkäsin joutuvani samaan lääkerumpaan uudestaan.
Tulin kuitenkin raskaaksi ja varhaisultrassa sain tietään odottavani identtisiä kaksosia. Alkio oli siis jakautunut kohdussa sitten kahdeksi. Että näinkin voi sitten käydä. Nyt olen 15. viikolla ja toivon että kaikki menisi loppuun asti hyvin.
Halusin tämän kertoa, jotta uskaltautuisit ottamaan seuraavan askeleen ja että se voi sitten tuoda teille halutun lopputuloksen.
tupakoinnista sen verran, että sillä on kyllä vaikutusta eli kannattaisi lopettaa. Samoin mukaan vielä kunnon vitamiinikuuri. Toisinaanhan miehillekin saatetaan määrätä clomifen -lääkitystä, jos vikaa on siittiöissä. Tätäkin kannattaisi lääkäriltä kysyä. Ja julkisella puolella tosiaan hoidot on halvempia kun yksityisellä puolella, maksatte vain poliklinikkamaksut lääkkeet. Nyt kipin kapin oman terveyskeskuslääkärin tai gynekologin pakeille lähetettä hakemaan. Itsellä ainakin jo pelkkä ajatus hoitojen aloittamisesta auttoi omaan ahdistukseen.
kyllä kai tässä se on edessä että niihin hoitoihin on lähdettävä kun ei se haikara osaa meille päin muuten näköjään lentää..se kynnys mennä sinne on vaan jotenkin niin korkea...ei sitä ikinä uskonut että joutuisi tähän tilanteeseen..ajatteli aina vain että kyllä se lapsi sieltä tulee kun niin haluaa..karvaasti on saanu todeta ettei se niin mene...eikä asiaa helpota yhtään se, että kaikki ystävät ympärillä odottaa vauvaa vuoronperään ja osa "itkee" kun ei olisi vielä edes lasta halunnut...aah,kun voi ahdistaa...
osaatteko kertoa hintoja mitä hoidot tulevat julkisella puolella suurinpiirtein maksamaan?minulla kun ei ole siitä tällä hetkellä minkäännäköistä käsitystä...
niin ja tarvitaanko me nyt uusi lähete naistentautipolille kun ollaan oltu reilu vuoden verran pois vai päästäänkö ilman lähetettä kun ollaan aiemmin tutkimuksissa oltu ym...???
kiitos kaikille jotka olette vastaillut, on ollu ihanaa saada tukea, kannustusta ja ymmärrystä...välillä tuntuu että on tämän asian kanssa aivan yksin..tai kaksin...
Se, että meneekö hoitoihin on teidän yhdessä päätettävä, molempien on sitä haluttava.
Meillä yritystä 3 vuotta takana Terolutilla, kun muuten ei normaalia kiertoa. Tutkimuksissa emme ole vielä käyneet - puhuttu kylläkin asiasta.
Miksi mennä tutkimuksiin, jos ei ole halukas hoitoihin vielä.
No kohta mentävä tutkimuksiin ja mahdollisesti hoitoihin, kun ikää minulla 30 .
Kuulen usein ystäviltäni, että menette heti tutkimuksiin - ja ne ystävät on karrikoidusti saaneet monta muksua, osa jopa "ylläri" vauvoina.
Päätöstämme ei moni ymmärrä, mutta se on meidän päätös toistaiseksi.
Tehkää tekin yhdessä päätös mitä teette. Päätittepä mitä tahansa - voimia teille.
Meidän tarinamme lyhyesti: Luonnollinen raskaus vuonna 2000->keskenmeno rv 8. Sen jälkeen en sitten tullutkaan enää raskaaksi. Vuonna 2007 täytin 30v (mies 35v) ja päätimme hakeutua tutkimuksiin ja hoitoihin julkiselle puolelle. Miehen sperma oli huonolaatuista, mutta lääkärin mukaan ei niin etteikö sillä voisi jokupäivä onnistua. Minulta ei löydetty siinä vaiheessa mitään syytä. Kiertoni oli säännöllinen ja ovuloin säännöllisesti. Inseminaatiot aloitettiin syksyllä, joka toinen kuukausi, niitä oli kaikkiaan 3. Keväällä 2008 minulle tehtiin laparoskopia (vatsaontelon tähystys), todettiin lievää endometrioosia, johtimet kuitenkin molemmat auki.Eli mitään selvää syytä ei silloinkaan löytynyt. Joten seuraava vaihe oli koeputkihedelmöitys. Hormoonihoidot tehosivat liiankin hyvin, lääkkeillä saatiin aikaiseksi yli 30 rakkulaa, 25 munasolua joista 14 saatiin hedelmöitettyä. Olin TODELLA kipeä, ja munasolupunktio oli kohdallani hyvin kivulias, kai suuresta määrästä johtuen, olin koko toimenpiteen ajan tajunnan hämärtymisen rajamailla. Ja teimme sen jälkeen päätöksen että jos ei näistä saada raskautta aikaan niin luovutetaan. Tuoresiirrosta en edes osannut odottaa raskauden alkavan olin niin kipeä. Ensimmäisessä pakastealkioiden 2 alkiota siirrosta raskaus alkoi ja meni kesken heti rv 6. Tammikuussa 2009 oli seuraava pas 2 alkiota ja plussasin. Toinen oli kiinnittynyt ja toinen tuulimuna. Nyt rv. 20 alan pikkuhiljaa uskoa että tämä on oikeasti totta ja iloita. Kaikelle kertyi hintaa vähän yli 2000,- . Hoitoja suosittelen todella lämpimästi teille!!! Kyllä se kynnys siitä laskee usko pois. Voimia teille!!!!
Vähän ihmeelliseltä tuntuu tuo teidän lääkärin kommentti siitä, että koeputkihedelmöitys olisi ainoa vaihtoehto... Vaikka siittiöitä olisi puolet normaalia vähemmän, niin niitä on silti PALJON! Normaalistihan niitä on miljoonia, niin kyllä puoli miljoonaakin luulisi riittävän... Vai paljastuiko testissä jotain muutakin ongelmaa? Onko olemassa olevat siittiöt huonosti liikkuvia tms? Se voisi selittää lääkärin mielipiteen. Tupakointi on yksi vaikuttava tekijä. Toki monet polttaa ja saa silti lapsia, mutta jos on valmiiksi heikko siittiön tuotanto niin ei tupakointi tilannetta ainakaan paranna...
Toinen ihmetystä herättävä seikka on tuo sinun ovulaatiosi: Onko ovulaation tapahtumista lääkärin toimesta koskaan seurattu/varmistettu? Itseläni ainakin tuollaiset "ollako vai eikö olla" -testitulokset paljastuivat tarkemmissa tutkimuksissa negatiivisiksi ja sitten kun lääkkeillä saatiin ovulaatio aikaiseksi, niin viivojen tummuusero oli nin selvä, ettei tulosta tarvinnut arvailla. Tämä seikka kannattaisi ainakin tutkia kunnolla ennen toivosta luopumista!
Lisäksi kommenttina sille ketjuun vastanneelle, joka kertoi nyt 3 vuotta käyttäneensä terolutia, kun ei luonnollista kiertoa ole: Minun on vaikea ymmärtää päätöstänne siitä, ettette lähde tutkimuksiin ja hoitoihin! Itselläni on pco ja luonnollinen kierto on myös minulle tuntematon käsite. Metformiinilääkitys sai kierron aikaiseksi clomifen ovulaation ja masussa viimeisiä viikkoja kasvava vauva sai alkunsa ihan kotioloissa. Eli alkuun vaikealta tuntuviinkin ongelmiin voi olla yksinkertainen ja (ainakin rankempiin hoitoihin verrattuna) edullinen hoito olemassa!
itse hoitoihin lähteminen ei minulle tai siis meille ole se suurin ongelma vaan juuri se, että lääkäri oli sitä mieltä, että koeputkihedelmöitys on ainoa vaihtoehto.. olisin halunnut kokeilla ensin jotain muuta, ihan mitä tahansa hoitokeinoa, en ensimmäiseksi sitä kaikkein "raskainta" hoitoa mitä on mahdollista saada... Lääkäri sanoi mieheni siittiöistä, että siinä määrässä niitä olisi kuulunut olla noin 15milj. mutta niitä oli vain 7,8milj.. minun mielestäni niitä kuitenkin oli yllättävän paljon.. siittiöiden liikkuvuus ym oli lääkärin mukaan aivan hyvä, juuripa sen vuoksi me vetäydyimme silloin koska halusin vielä kokeilla ihan luomusti...vaan eipä ole tärpännyt.. silti haluaisin kokeilla ennen koeputkihedelmöitystä jotain muuta lievempää hoitokeinoa ja jos sekään ei tuota tulosta niin sitten..en tiedä miksi ajattelen asian näin mutta se on minun mielipiteeni..ja kyllä täytyy myöntää, että ne raskaat hoidot myös hieman pelottavat...
oviksestani sen verran, että minulta otettiin silloin labrassa verikokeet jotka näyttivät, että hormonit ym ovat kunnossa ja ovuloin normaalisti, eli siinä ei pitäisi olla mitään vikaan...
olisin myös toivonut pääseväni aukiolotutkimukseen kun olen miettinyt, että jos syy lapsettomuuteen onkin se, että putkeni ovat tukossa...Tähän lääkäri vastasi kuitenkin, että: se on aivan sama kuinka tukossa putkesi ovat, koeputkihedelmöityksellä me menemme tukostesi ohi... tämän kommentin piti sitten vissiin lohduttaa...