On vuosi 3000, ihmiset ovat löytäneet paljon uusia maailmoja maailmankaikkeudesta, jonka asukkaiden kanssa he ovat luoneet hyviä suhteita. Ylikansoitetulta Maa-planeetalta on siirtynyt kokonaisia kansoja muille planeetoille ja kuille asumaan.
Delta planeetta on hyvin mielenkiintoinen, sitä ympäröi lähes 300 kuuta, joiden asutuksesta ja hallinnasta pitää huolen keskusplaneetta Deltan asuttama Koios-rotu. Maalle he ovat antaneet asutettavaksi ilmakehältään ihmisille sopivan kuun nimeltä Omega087. Omega087:lle siirrettiin Maasta Valkoisen Kuun Lähettiläiden kansa. Pian planeetalle muuttamisen jälkeen syntyi heidän keskuuteensa hyvin lahjakas nuorukainen, Times. Timesin äiti oli Valkoisen Kuun lähettiläiden johtohenkilö ja hänen ansiotaan on se että he saivat muuttaa Omega087:lle.
On Timesin 15-vuotis syntymäpäivä, Maasta perittyjen tapojen mukaan sitä on juhlimassa Timesin sukulaiset ja tuttavat. Timesille syntymäpäivä ei ole koskaan ollut odotettu juhla, sillä neljätoista vuotta sitten tänä samaisena päivänä hänen äitinsä hävisi, eikä kukaan tiedä missä hän on tai onko hän edes hengissä. Timesin toive olisi tavata ja oppia tuntemaan äitinsä ja saada mahdollisesti tältä vastaus outoihin kykyihinsä ennakoida tulevaa ja liikuttaa esineitä tahdonvoimalla. Times katsoi eteensä tuotua viidentoista kynttilän peittämää kakkua ja sammuttaessaan kynttilät, hän toivoi samaa kuin kaikkina edeltävinäkin vuosina.
Delta planeetta on hyvin mielenkiintoinen, sitä ympäröi lähes 300 kuuta, joiden asutuksesta ja hallinnasta pitää huolen keskusplaneetta Deltan asuttama Koios-rotu. Maalle he ovat antaneet asutettavaksi ilmakehältään ihmisille sopivan kuun nimeltä Omega087. Omega087:lle siirrettiin Maasta Valkoisen Kuun Lähettiläiden kansa. Pian planeetalle muuttamisen jälkeen syntyi heidän keskuuteensa hyvin lahjakas nuorukainen, Times. Timesin äiti oli Valkoisen Kuun lähettiläiden johtohenkilö ja hänen ansiotaan on se että he saivat muuttaa Omega087:lle.
On Timesin 15-vuotis syntymäpäivä, Maasta perittyjen tapojen mukaan sitä on juhlimassa Timesin sukulaiset ja tuttavat. Timesille syntymäpäivä ei ole koskaan ollut odotettu juhla, sillä neljätoista vuotta sitten tänä samaisena päivänä hänen äitinsä hävisi, eikä kukaan tiedä missä hän on tai onko hän edes hengissä. Timesin toive olisi tavata ja oppia tuntemaan äitinsä ja saada mahdollisesti tältä vastaus outoihin kykyihinsä ennakoida tulevaa ja liikuttaa esineitä tahdonvoimalla. Times katsoi eteensä tuotua viidentoista kynttilän peittämää kakkua ja sammuttaessaan kynttilät, hän toivoi samaa kuin kaikkina edeltävinäkin vuosina.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Times on liian nuori muistamaan 14 vuotta sitten tapahtuneita asioita, mutta hän oli kuullut läheisiltään tapahtumien kulusta. Juhlittiin Valkoisen Kuun Lähettilään Areian esikoisen ensimmäistä syntymäpäivää. Ystävät ja sukulaiset olivat kokoontuneet Vesiputousten Saliin viettämään iloista juhlaa. Suurin osa juhlijoista oli Maa-planeetalta kotoisin, siksi ilon juhlassa oli myös surumielinen juonne. Täällä oli hyvä olla, mutta kukaan ei voinut unohtaa maan kauniita meriä, upeita auringonlaskuja eikä vanhojen metsien tuoksuja. Juhlatunnelman ollessa korkeimmillaan Areia puhalsi helisevään torveen ja pyysi hetken hiljaisuutta. Hän kiitti kaikkia lapsensa muistamisesta ja palasi sitten puheessaan aikaan, jolloin Valkoisen Kuun Lähettiläiden kansa joutui jättämään kaukaisen kotiplaneettansa. Hän oli juuri kertomassa Koios-rodun kanssa tehdystä sopimuksesta, kun salin läpi puhalsi hienoinen tuulen vire ja Areia hävisi, haihtui pois kuin häntä ei olisi koskaan ollutkaan. Areian kädessä ollut Valkoisen Kuun Lähettilään helisevä torvi putosi salin kivilattialle ja murtui useiksi valoa heijastaviksi prismoiksi.
Timesilla oli tapana pidellä käsissään torven kappaleita, ja yrittää sovittaa niitä yhteen. Hänestä tuntui ajoittain siltä, kuin torven kokoaminen voisi tuoda hänen äitinsä takaisin. Times tiesi olevansa lapsellinen, eikä hän ollut sen vuoksi kertonut haaveestaan kuin yhdelle ihmiselle, hänen ikäiselleen tytölle nimeltä Senia.
Tyttö oli hänen ainoa hyvä ystävänsä, sillä nuorukaisen outo kyky ennustaa tulevaa ja liikuttaa esineitä tahdonvoimalla oli eristänyt hänet muista nuorista. Se, että hän oli Valkoisen Kuun Lähettilään esikoinen, ei myöskään parantanut hänen asemaansa. Korkea arvoasema herätti aina kateutta tietynkaltaisissa ihmisissä.
Times heräsi hätkähtäen todellisuuteen. Hän vilkaisi ympärilleen, ja huomasi että juhlatilaisuus sujui juuri niin kuin hän oli odottanut. Tunnelma ei ollut erityisen riemukas tai lämmin, sillä monet Omega087:n merkkihenkilöistä osallistuivat juhlaan vain velvollisuuden vuoksi. Times huokaisi syvään.
Yhtäkkiä Times näki väkijoukon liikehtivän hermostuneesti. Senia juoksi huoneeseen. Hänen kasvonsa olivat vitivalkoiset.
-"Mikä hätänä Senia?" Times kysyi. Näytät siltä kuin olisit nähnyt aaveen!
-Niin minä taisin nähdäkin! Senia vastasi ääni väristen.
-Näin äitisi Areian! Hän on tuolla! Ja osoitti saliin päin.Times kalpeni myös. Hän meni katsomaan, oliko se totta. Salin edessä, hän näki äidin, jota hän ei ollut nähnyt kuin ihan pienenä viimeksi. Times huusi äitiänsä ja ryntäsi tämän luo. He halasivat toisiaan ja itkivät. Lopulta äiti kertoi mitä hänelle oli tapahtunut...
äiti sano: times olet ollut pienenä apina, elit apinoiden planeetalla, kunnes minä pelastin sinut!!
Times katsoi epäuskoisena äitiään. Areia puhui vierasta kömpelöä kieltä ja toisti koko ajan lausetta pelastin sinut, pelastin sinut. Times huusi Seniaa apuun ja he veivät Areian nopeasti Senian vanhempien taloon. Senian äiti valmisti rauhoittavaa juomaa ja antoi Areialle rauhallisen sopen lepopaikaksi. Areia vajosi levottomaan uneen.
Times oli hämmentynyt. Hän oli vuosikausia odottanut äitinsä paluuta ja nyt kun hänen toiveensa oli toteutunut, hän ei tiennyt mitä ajatella. Times meni kotiinsa ja haki sieltä äidille kuuluneen Valkoisen Lähettilään helisevän torven tai oikeammin sen mitä torvesta oli jäljellä. Prismat olivat vanhassa Maasta tuodussa puurasiassa. Palattuaan Senian kotiin Times meni äitinsä luokse ja avasi rasian. Samoin kuin 14 vuotta sitten, tuulen vire pyyhkäisi läpi huoneen, samalla kuului helisevä ääni ja prismat muotoutuivat uudelleen torven muotoon.
Areia heräsi helisevään ääneen ja avasi silmänsä. Hän ojensi kätensä rasiaa kohti ja...
satojen kuiden heijastamassa valossa, jotka rasian sisällä olevaan prismaan osuessaan muodostivat siitä vielä tuhansia säteitä, hän alkoi yht'äkkiä nähdä selittämättömiä näkyjä, jotka lipuivat hänen ylitsensä kuin filminauha antaen hänelle ollenkaan aikaa miettiä edessään tapahtuvia asioita.
Lopuksi valo häikäisi hänen silmänsä ja huohottaen ihan kuin hän olisi juuri ollut galaksien välisissä hypermaxjuoksuissa hän...
...kaatui maahan polvilleen ja alkoi kirjaimellisesti murentua. Kirkas valkoinen valo alkoi paistamaan lohjenneen ihon raoista. Lopulta tuo valo purkautui Areiasta kuin Marsin tuhannet tulivuoret. Sokaiseva valo sammui yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Areia nousi viimeisen kerran täyteen mittaansa ja hymyili pojalleen ”Pidä hänestä hyvää huolta.” Hän kuiskasi hiljaa. Hän sulki silmänsä ja mureni graniittilattialle pala palalta. Times ei kestänyt katsoa äitinsä lopullista poistumista. Lopulta lattialla oli vain Areian tuhkat ja limainen munantapainen klöntti. ”Viekää lapsi alukseeni, eristettyyn huoneeseen.” Times käski palvelijoitaan. ”Kyllä, Sir!” Palvelijat kantoivat kookasta limapalleroa kohti avaruusalusta. ”Kertokaa kun kuoriutuminen alkaa, haluan olla läsnä kun lapsi syntyy.” Times sanoi palvelijoilleen. ”Kyllä, Sir!” Times kääntyi Senian puoleen, joka seisoi hiljaa nurkassa yrittäen peittää shokkinsa. ”Ku- kuka tuosta munasta syntyy?” Senia kysyi ääni väristen. ”Jos totta puhutaan, niin en tiedä. Mutta sen tiedän, että hänestä tulee tärkeä ihminen. Siis jos hän edes on ihminen.” Times huokaisi ja kohdisti katseensa Areian tuhkiin. ”Hänet pitäisi haudata.” Hän sanoi kyyneleet silmistä valuen.
Äidin hautajaisten jälkeen Times alkoi nähdä painajaisia munasta, joka kuoriutuessaan on hänen kaksoisolentonsa. Unissaan hän tappaa kylmäverisesti kaikki läheisensä kykyjään apuna käyttäen. Joka yö hän tappaa eri henkilön tuntien sairaalloista mielihyvää. Aamuisin hän herää niin, että sängyn ympärille on kerääntynyt joukko palvelusväkeä huolestuneen näköisinä Timesin päästämistä huudoista. Päivät Times vietti munan luona miettien sen ja unien tarkoitusta. Äidin sanat ”Pidä hänestä hyvää huolta” pyörivät hänen päässään. ”Mistä?” hän mietti ”Mitä siitä kuoriutuu?”.
Äitiään ajatellessaan Times sai päähänpiston hakea huoneestaan äitinsä ehjänä pysyneen torven. Hän toi sen huoneeseen, jossa muna alkoi hyllyä oudosti pöydällä. Kiinnostuneena Times toi torvea lähemmäs munaa, jonka värinä vain kiihtyi tästä. Kuin käskystä Times alkoi luonnostaan tuoda torven päätä huulilleen ja puhalsi. Aika tuntui pysähtyneen, torvesta ei kuulunut helisevää ääntä vaan siitä lähti musta savujuova kohti munaa ympäröiden sen kuin mustat sormet. Savun peittämä muna alkoi kutistua ja siitä lähti kirkkaita valopylväitä kohti huoneen kattoa, kunnes yhtä nopeasti kuin tapahtuma oli alkanutkin se loppui. Huone Timesin ympärillä oli samanlainen kuin ennenkin, paitsi pöydällä munan sijasta istui miespuolinen Koios-rodun edustaja. Mies katseli Timesiä violeteilla silmillään, samanlaisilla kuin Timesin silmät ”Noh, olet luultavastikin Times. Et ole tainnut kuulla minusta, mutta olen isäsi”.
Ei tuo olento voinut olla hänen isänsä. Sukulaiset olivat kertoneet, että hänen isänsä oli kuollut palattuaan maahan hakemaan viimeisiä muuttajia. Hän oli kuollut ennen Timesin syntymää ja hänet oli haudattu Maahan. Times katsoi miestä hämmentyneenä. "Kuka sinä olet ja miksi kutsut itseäsi isäkseni?" Mies katsoi Timesiä silmiin ja sanoi:" Nimeni on Isar ja olen todellakin sinun isäsi. Sinä olet Koioksen ja Maan liiton lapsi. Kun te ihmiset etsitte uutta asuinpaikkaa, tuhottuanne Maaplaneetan asuinkelvottomaksi, Valkosen Kuun Lähettiläs Areia tuli neuvottelemaan kanssamme mahdollisuudesta muuttaa asumaan Omega 87:lle. Valtiaamme tekivät sopimuksen, jonka ehtona oli, että Omega 87 hallinta säilyy koioslaisilla. Minut määrättiin tämän planeetan hallitsijaksi yhdessä Areian kanssa. Ennen kuin ehdimme toteuttaa suunnitelman, valta Koioksella vaihtui ja uudet valtiaat pitivät liittoamme uhkana itselleen. He päättivät tuhota minut ja Areian, ettei sopimuksellemme jäisi todistajia. Areia oli kertomassa sopimuksesta ja sinusta, kun valkoinen tuuli vei hänet…
…mukanaan.
Times katsoi Isaria korviaan uskomatta. Isar jatkoi: "Tällä hetkellä Valtiaat luulevat Areian kuolleen.". Times jäykistyi "mutta...eikö...?" hän yritti soperrellen muodostaa kysymystä, Isar ymmärsi. "Katsos, minun ja Areian ylle lankesi eräänlainen voima kun synnyit. Emme tienneet tästä, kun ihmisen ja koioksen välille muodostuneista suhteista ei ollut tietoa, joka olisi varoittanut meitä. Eli, me emme pysty olemaan yhtä aikaa samassa ulottuvuudessa. Tällä hetkellä minä olen täällä ja Areia on muualla, kuitenkin mielemme on yhtä, tiedämme mitä toinen ajattelee." Isar nosti katseensa Timesiin päin, Times vain tuijotti sanaakaan sanomatta häntä. "Valtiaatkaan eivät tiedä tästä, eivätkä ylipäätään että minä olen täällä. Tappamalla Areian he vaihtoivat meidän paikkojamme ulottuvuuksien välillä. Asia mitä Areia lähti sinulle kertomaan on hyvin tärkeä ja sinun on kuunneltava tarkasti se." Timesin ilme ei värähtänytkään. "Koioksen ja ihmisen jälkeläinen - kuin sinä, omaa suuret voimat - tappavat voimat. Nämä voimat Valtiaat haluavat omaan käyttöönsä valloittaakseen maailmoja. He haluavat sinusta tappokoneen itselleen, joten sinun on varottava luottamasta keneenkään.”
Samassa ilmaa halkoi huikea pamahdus.
Alus huojui,niin että Timesin oli hankalaa juosta ohjaamoon katsomaan mitä tapahtui.Senia oli päässyt jo paikalle,kun Times saapui.Senia pisti päähänsä aktivaattorin."en tunnista hyökkääjiä...tämä on jotain minulle tuntematonta koodia"."Näytölle!" Times karjaisi ja heidän eteensä avautui suuri näyttö,jossa aluksi ei näkynyt tähtien lisäksi mitään,mutta sitten heitä näytti lähestyvän jokin."Valtiaiden tähtilaivasto"kuiskasi Isar,hän oli juuri saapunut ohjaamoon.
"Aika on vähissä Times, hyökkää ennen kuin he saavat lukittua meidät tähtäimeensä. Käytä voimiasi!" Times katsoi hetken lamautuneena eteensä kuin ei olisi tajunnut missä oli. Sitten hän ojensi kätensä ja keskittyi katsomaan ruudulla lähestyviä aluksia. Hän siirsi ajatuksensa laivuetta komentavan koioslaisen aivoihin, määräsi tämän muuttamaan tulossa olevien hävittäjien suuntaukset toisiaan kohti. Taivas hohti punaisina tulipalloina kun hävittäjien tuhoutuneet osat kieppuivat ilmavirtauksen mukana. Oli aivan hijaista. Tulipallot loittonivat ja näyttivät tulikärpäsiltä yöllisellä taivaalla Koioksen kuiden valon heijastuessa niistä.
Times istuutui komentajantuoliin ”He lähettävät lisävoimia.” hän kuiskasi. Isar otti Timesiä hartioista kiinni ja huokaisi. ”Otetaan kurssi kohti Maata, Maan atmosfäärin mustassa aukossa asustaan muuan vanha tuttavani, hän tietää mitä tehdä.” Times nyökkäsi Senialle, joka alkoi näpytellä koordinaatteja näytölle.
”Olemme nyt Linnunradalla” Senia ilmoitti Timesille ja Isarille .”Löydätkö Maan tietoja tietokoneelta?” Times kysyi Senialta. Senia nyökkäsi ja keskelle ohjaamoa muodostui kolmiulotteinen kuva maaplaneetasta. ”Atmosfäärin musta aukko on tuolla” Isar osoitti sormellaan maaplaneetan pinnalla olevaa mustaa aluetta. ”Siellä on myös laskeutumisramppi”.
Alus laskeutui hieman tärähdellen. Times ja Senia katsoivat aluksen kameroiden heijastamaa kuvaa laskeutumisalueesta. Senia huomasi asian ensin. "Times katso. Katso kuuta. Se on valkoinen." Valkoinen kuu oli suuri ja kaunis. Se näytti hieman yksinäiseltä Omega87:n kuihin verrattuna. Sen valo oli kalpeaa ja se valaisi vihreää maisemaa. Joka puolella näytti olevan puita ja pensaita ja niiden välissä vihreää nurmea...
ja kauniita kukkia. Sellaista he eivät olleet odottaneet. Musta aukko oli korkealla maan pinnasta sijaitseva siirtokunta. Se oli kaupunki jota ympäröi suuret puutarhat. Sitä asuttavat ihmiset olivat jääneet maapallolle vastoin yleistä mielipidettä. Heidän tavoitteenaan oli maapallon uudelleenasuttaminen ja ilmakehän puhdistus. Isar hymyili Senian ja Timesin hölmistyneille ilmeille. "Luulitteko te tosiaan että Maa on kokonaan hylätty?" Molemmat nyökkäsivät ihmeissään. "On vielä ihmisiä joiden mielestä ihmisrodun alkukotia ja historiaa ei pidä heittää pois niin vain. Näitä siirtokuntia on muutamia myös maan pinnalla ja minä itse olen johtamassa tätä muuttoliikettä takaisin maan pinnalle... vaikka olenkin koios." Hän kehaisi.