Kyselen miten muilla on uusperheissä säännöt toiminut?
siis onko samat säännöt kummankin lapsilla?
näinhän asian mielestäni pitäisis olla.Mutta meillä tulee sanomista siitä,kun jostain kumman syystä en siedä sitä että toisen lapsia koskee eri säännöt.Niin ruuan,kuin muunkin suhteen.Esim.Jos 3 vuotiaan täytyy syödä jugurtti loppuun ja saa sen jälkeen leipää,niin 5 vuotiaan ei tarvitse syödä jugurttia loppuun,kun ei jaksa,mutta saa siltikin leipää.Näin naurettavasta asiasta kommentoin isälle niin vittua haistatti ja lasten kuullen.
Yritä siinä sitten olla tasavertainen kaikkia lapsia kohtaan.
siis onko samat säännöt kummankin lapsilla?
näinhän asian mielestäni pitäisis olla.Mutta meillä tulee sanomista siitä,kun jostain kumman syystä en siedä sitä että toisen lapsia koskee eri säännöt.Niin ruuan,kuin muunkin suhteen.Esim.Jos 3 vuotiaan täytyy syödä jugurtti loppuun ja saa sen jälkeen leipää,niin 5 vuotiaan ei tarvitse syödä jugurttia loppuun,kun ei jaksa,mutta saa siltikin leipää.Näin naurettavasta asiasta kommentoin isälle niin vittua haistatti ja lasten kuullen.
Yritä siinä sitten olla tasavertainen kaikkia lapsia kohtaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jo syvempiä ristiriitoja kun lasten yhteiset säännöt?
Miksi sinun pitää mistään syystä sietää mieheltäsi tuollaista käytöstä? oli kyse sitten mistä tahansa ja niin ei ok käytöstä kunnioittavassa ja rakastavassa suhteessa.
Meilläkin meni alussa ristiin noi "lastenkasvatus menetelmät" ei niin että eri säännöt hänen ja minun lapsillaan vaan yleensä että meillä eri asioissa eritasoinen sietokyky, syömiset siivoamiset ym. minä en pakota syömään mitään mutta ruaasta yökkäileminen tai muu epäasiallinen käyttäytyminen ruokapöydässä jne saa karvat nousemaan pystyyn, mieheni taas oli hirveä nipottaja siisteyden ylläpitämisessä mitän ei hetkeksikään saanut jättää lojumaan vaikka lehti sohvapöydälle kun kaveri tuli ovelle pyytämään ulos ja nalkutus alkoi.
Alussa nämä eri näkötavat aiheutti keskusteluja lasten kuullen kun jompikumpi huomautti tai komensi lasta ja toinen asiasta aivan eri mieltä tai ei pitänyt asiaa niin vakavana.
Huomasimme pian että lapset käytti näitä keskenäisiä erojamme hyväksi niin minun kun hänen lapset.
Tajuttiin että meidän tuettava toisiamme ja oltava lasten edessä yhtenäisiä . nykyään siis jos minä vaikka komennan ruokapöydässä asiasta mitä mieheni pitää vähäisenä, hän minun puolellani siinä tilanteessa, mutta kommentoi kyllä minulle kun ollaan kahdestaan että oliko toi nyt niin vakava että siittä piti huomauttaa/komentaa , sama pätee myös toistepäin.
Tämä tuonut sen että, lapset tottelevat molempia paljon paremmin ei kä me aikuiset tunnetta että asioista ei viitsi huomauttaa kun toinen lasten edessä esittää eriävän mielipiteen joka sit johtaa yleiseen kinasteluun.
ja kas kummaa molemmat omilla "alueillamme" hieman suvaitsevaisempia, joten yleisestikin tunnelma kodissa rennompi.
he tekevät niinkuin heidän öiti on ipettanut. Jos sulle ei sovi, niin mikä sua pakottaa oleen siinä? Katkeroituminen ei auta, vaan nöyrtyminen ja hyväksyminen, sekä omien sääntöjen purku auttaa. Tee omien kans niinku oot tehny, ja toiset tekee omalla lailla. Kumma et yrität väksin omia sääntöjä raukkamaisesti pitää hyvinä juttuina ja puskee toisten opititu säännöt katkeruuteesi.
olla niinkun öiti on ipettanut.
Voi raukkaa opettele nyt edes kirjoittamaan ennen kun jauhat moista paskaa.
siitä kuka opettanut ja mitä!
vaan siitä jos lasten oma isä sanoo sen että näin tehdään ja sitten ei kaikkien tarvitsekkaan tehdä niin!!!
en tiiä onko sinulla luetun ymmärtämisessä vikaa vai missä.katkera tunnut ainakin olevan.
voit keksiä sääntöjä? Tuntuu et täällä kaikki uusio harrastajilla on vaan ne säännöt päällimäisenä harmina! Jotenkin ne pulpahtaa joka kirjoituksessa esiin, et millaisia sääntöjä kukakin on keksinyt! Jos uusioperheissä ei muuta elämää ole kuin sääntöjen kehittäminen, niin hohhoijaa.... vinks vinks! Terttu Oskari