Mitä mieltä olette PAKKOLIIKUNNASTA?
Minusta se on tosi mieletöntä pakko-opiskella esim. pesäpalloa, mistä ei ole mitään hyötyä - yäk.
Mieluummin panostaisin enemmän matematiikkaan.
Minusta se on tosi mieletöntä pakko-opiskella esim. pesäpalloa, mistä ei ole mitään hyötyä - yäk.
Mieluummin panostaisin enemmän matematiikkaan.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Kyllä tässä maailmassa pitää muutenkin tehdä monenlaista mikä ei niin huvita. Itse aikoinaan ainakin koulussa en edes ajatellut, että liikunta oli "pakkoliikuntaa". Näin jälkeenpäin tuntuu hyvälle, että sai tutustua monenlaiseen juttuun ja nyt ainakin tietää, mitä ne pitää sisällään. Ei kaikesta tarvitse ajatella, että tuota en ainakaan tarvi ikinä missään.
On yleissivistystä tietää pikkuisen laajemmin asioita kuin vain sieltä oman navan ympäriltä!
kyllä sitä hyvästä terveydestä on enempi hyötyä pakkomatikan opettelussa! :P
Itse asiassa liikuntaa sais lisätä.
Joukkuelajeissa kehittyvät lasten sosiaaliset taidotkin...
Tämä asia on kuin kaksiteräinen miekka.
Jos pakkoliikunta poistettaisiin perusopetuksesta, mitä tapahtuisi lisääntyneelle lasten liikalihavuudelle (luulen, että edes se muutaman tunnin viikottainen liikkuminen helpottaa asiaa jonkin verran)? Entäpä sosiaalisen puolen kehittymiselle? Kuten joku jo aiemmin täällä sanoi, erilaiset joukkuepelit opettavat tärkeitä sosiaalisia taitoja.
Toisaalta pakkoliikunta ei suinkaan palvele kaikkia. Osalla lapsista saattaa olla ruumiillisia vammoja, sairauksia tai muita liikuntaa estäviä ongelmia. Heille liikuntatunnit, joille he eivät pääse osallistumaan, ovat käytännössä hukattua aikaa "vaihtopenkillä". Minusta ei ainakaan ollut aikoinaan mielekästä katsoa, kun muut pelasivat palloa ja itse jouduin olemaan sivussa vaivani vuoksi.
Pitäisikö liikunta säilyttää pakollisena lapsille, jotka ovat jo liikalihavia tai joilla on huomattava riski kehittyä liikalihaviksi? Entä pitäisikö liikunnan olla vapaaehtoista (muilla aineilla korvattavaa) niille lapsille, jotka eivät täysin pääse nauttimaan liikunnan iloista? Miten sitten ns. "normaalit" lapset? Pitäisikö sen heillekin olla vapaaehtoista (muilla aineilla korvattavaa) vaiko edelleen pakollista? Mikä tilanne palvelisi lapsia parhaiten?
Itse olisin mielelläni korvannut hukkaan kuluneet liikuntatunnit ylimääräisillä matematiikan, kielten tai reaaliaineiden tunneilla. Pakkoliikunta ei palvellut minua oppilaana lainkaan. Miten voi hyötyä sellaisesta, mihin ei pääse osallistumaan?
Paisutan tätä juttua siirtymällä vielä asteen sivuraiteille. Toisaalta osa lapsista kokee myös taideaineet lähinnä turhina ja tukalina. Pitäisikö niidenkin pakollisuutta karsia? Miksi vain pakkoliikunnasta vedetään aina köyttä?
Nämä asiat ovat vaikeita ja jokaisella vaihtoehdolla on sekä hyviä että huonoja puolia. Ehkä mm. pakkoliikunta kuitenkin palvelee niin huomattavaa osaa oppilaista, ettei siihen kannata puuttua. Asioista tulee vain monimutkaisia ja entistä vaikeampia ratkoa. Eikä ole takuita siitä, mitä liikunnan vähentäminen / muuttaminen pakollisesta vapaaehtoiseksi saisi aikaan. Ehkäpä uusi tilanne olisi kokonaisuudessaan vallitsevaa tilannetta huonompi.
Lapset tulevat koko ajan huonokuntoisemmiksi ja lihavammiksi. Liikunnan opetusta pitäisi kehittää niin, että opettajalla olisi taitoa eriyttää opetusta, jolloin tasoltaan kummastakaan ääripäästä olevat oppilaat eivät turhautuisi.
Koulussa työskentelevänä olen todella huolissani lisääntyvästä ALIpainoisuudesta lapsien keskuudessa. Alipainoisia tai sillä rajalla olevia lapsia on paljon enemmän, kuin ylipainoisia. Monelle ei kouluruoka kelpaa ollenkaan, eikä aamupalaakaan ole syöty kotona. Koulun jälkeen haetaan kaupasta vähän karkkia ja siinä onkin päivän ruoat pitkälle iltaan. Monenkaan kotona ei kokata illalla lämmintä ruokaa. Iltapalalla napostellaan sitten jotain pientä. Kun on pienestä asti tottunut vähään ruokaan, niin siitä tulee tapa, eikä enempää kaipaa. Turhaa kai sanoakaan, ettei näillä eväillä koulunkäynti oikein suju! Aivot tarvitsevat ravintoa kehittyäkseen. Liikuntatunnilla nämä laihat lapset eivät jaksa tehdä mitään, vaan pyrkivät johonkin makailemaan heti, jos aikuisen silmä välttää. Olisi hyvä, että tästäkin paino-ongelmasta puhuttaisiin, eikä aina kiinnitettäisi huomiota pelkästään ylipainoon.
Kyllä liikunta on tärkeää. Laksejä kakaroita on todella paljon. Sipsejä, limuja, Hessburger, MC Donalds ja tietokoneet. Siinäkö tulevaisuus?
Autolla koulun portille ja ilal portilta kotiin koneen ääreen istumaan.
Sitten vähän välipalaa, kun vähän hiukoo.
Sunnunaina kaupassa: kaksi 16-vuotiasta tyttöä Toisen elopaino 150 kg. Polvet yhdessä, läskit valuivat housujen päälle, mutta napapaita piti olla. Vielä 2 vuotta sitten samainen tyttölapsi oli poikani luokalla, normaalipainoinen. Nyt huohotti kävellessään kymmenen rappusta. Polvet hankasivat toisiinsa ja liikkuminen näytti olevan vaikeata. Mutta Lissu on äitinsä ja isaänsä elämän valo. Herkuilla korvataan jotain mikä nuorelta puuttuu. Tyttö ei tee ikinä mitään pahaa, ei häneltä kyllä mitään odotetakaan. Koulussa opet ja terveydenhoitaja ovat väärässä olessaan huolestuneita paino-asiasta. Mutt kun Lissu haluaa syödä ja olla koneella, eikä millään jaksais liikkua. Opetkin on niin tyhmiä ja rasittavia. Kavereitakaan ei oikein ole. Mutta ei pakkoliikuntaa saa hyväksyä, se kun on niin tyhmää.
Eli tuonkin puolesta koululiikuntaan olisi tehtävä muutoksia. Koululiikunta (vai pitäisikö sanoa urheilu) tukahdutta sen aidon liikunnanilon, tämä on nähty usean sukupolven ajan.
Koululiikunta siis tappaa halun liikkua ja aiheuttaa sen, että ihminen ei vanhempanakaan halua liikkua?
MIKÄ sitten on sopiva tapa järjestää liikuntaa niille lapsosille, joiden vanhemmat eivät ole viitsineet vaivautua lapsilleen liikkumista opettamaan? Mitä liikuntaa järjestät lapsille, jotka eivät ole ikinä kokeneet hengästymistä tai aloittavat huudon heti, kun jossakin tuntuu pientä kipua?
Millä tavalla houkuttelet liikkumaan lihavaa lasta, jonka vanhemmat eivät suostu hankkimaan vaikkapa suksia kuin vasta pakon edessä?
Miten järjestät mielekästä liikuntaa ryhmälle lapsia, joista osa on huippukuntoisia kilpaurheiljoita ja osa on 5-6 vuotta ikäisensä tasoa jäljessä?
Niin. Opettajan hommaahan se toki on. Liikuntatunneista marisijoita on aina riittänyt. Onhan se toki selvää, että liikuntatunnin on oltava juuri sille MEIDÄN lapsellemme sopivaa ja kiinnostavaa, eikö niin???
Järjestä sitä mielekästä liikuntaa vaikka siten, että ne sinun huippukuntoiset kilpaurheilijat siirrettäisiin vaikka vuotta tai paria vanhempien liikuntaryhmään ja niille hiukan huonokuntoisemmille järjestettäisiin heille sopivaa liikuntaa, joka on myös samalla mukavaa.
On naurettavaa, että opettajat syrjivät huonokuntoisia oppilaita, jotka osaavat hyvin lukuaineita, kun taas niitä huippukuntoisia kilpaurheilijoita nostetaan taivaaseen ja todistukseen annetaan kympit jokaisesta aineesta, vaikka olisivat sitten matikan oppimisessa 5-6 vuotta ikäisensä tasoa jäljessä.
Itse olen erittäin hyvä kielissä, kaikki kielet olivat jälleen todistuksessa kymppejä. Matematiikassa olen hieman ikäistäni parempi (9 todistuksessa) ja liikunnassa olen keskiverto. (8 todistuksessa) Ja käyttäytyminen oli kasi. Mutta sitten on näitä liikassa TOSI hyviä, oikein opettajan suosikkeja, heille sitten tietenkin liikasta kymppi, käyttäytymisestä kymppi ja kaikista aineista 9, missä ovat huonoja. Liikuntakilpailussa voittaneet nostetaan aina taivaaseen, mutta entäs jos joku saa englannin kokeesta kympin? Ei sille järjestetä mitään kakkukahveja, eikä mitaleja, vaikka olisi ainut luokkalaisista ja rinnakkaisluokkalaisista.
Että näin, liikunnanopettaja.
No jo on sinulla väittämät! Huonokuntoisia lahjakkaita ja ahkeria sorretaan ja arvostellaan väärin, koululiikunnassa hyvin pärjääviä tyhjäpäitä suositaan ja arvostellaan väärin! Ja nämä väittämät vielä suuntaat suurpiirteisesti kaikkiin opettajiin.
Ainakaan minä en edes tiedä kuin muutamien oppilaideni liikunnan tai minkään muunkaan aineen arvosanaa, joten sitä en voi käyttää viitteenä antaessani kielten arvosanoja. Joudun siis arvostelemaan ihan vaan saamieni näyttöjen perusteella.
Siinä olen kyllä kanssasi samaa mieltä, että myös monet muut saavutukset kuin urheilulliset ansaitsisivat julkista kiitosta koulumaailmassa! Vanhanajan koulun henkiset kilpailut pitäisi ehdottomasti palauttaa. Ei silti, eipä kaikesta aina kilpailla tarvitse. Itselläni on kyllä tapana mainita kaikille kyseisen kokeen tehneille, jos esimerkiksi vain pari 80 oppilaasta on saanut kympin. Ja kehua pitää aina, kun vaan syytä on!
Kaikilla asioilla on puolensa, niin hyvät kuin huonotkin. Enpä vaan tiedä koululiikunnantuntien ketään huonokuntoista tietokoneen näppäimiin kiinnikasvanutta saaneen innostumaan sen enempää jääkiekosta kuin ratsastuksestakaan.
Kyllä se vaan niin on, että koululiikunta tappoi minun haluni liikkua. Opettajien piittaamattomuus siitä, miten lapset kohtelevat toisiaan liikuntatunneilla, epäreilu numeroarvostelu, puuduttavat lajit vuodesta toiseen.... Kyllä koululiikunta on ihan hyvä juttu noin niinkuin periaatteessa, mutta parantamisen varaa on vielä PALJON.
Ala-asteella koulukiusattuna koululiikunnan tunnit olivat yhtä helvettiä. Palloa tuli päin "vahingossa" (viisi osumaa tunnin aikana yhteen tyttöön muttei yhtäkään muihin ei ole enää sattumaa), haukkuja, naurua, nolaamista, ulkopuolelle jättämistä yms. Opettaja ei kertaakaan puuttunut asiaan sanallakaan, vaan käänsi selkänsä. Jokaisella tunnilla olin mukana, samoin asianmukaiset varusteet, tein parhaani, pyrin olemaan aktiivinen ---> Liikunnan numero seiska. Kertaakaan en kuullut kannustavaa sanaa.
Yläasteelle siirryttäessä, nyt jo eri paikkakunnalla, kiusaaminen jäi pois oppilaiden suunnalta. Nyt liikunnanopettaja istui itse jumppasalissa pulpetin takana, ja katsoi, kun tytöt pelasivat koripalloa. Yli kolme neljäsosaa koko kouluvuodesta. Arvosanat annettiin naaman mukaan. Opettajalta tuli haukkuja tasaiseen tahtiin kaikille, todella asiatonta käyttäytymistä, johon lukion toisella luokalla puutuimme liikunnan ryhmäni kanssa itse, puhumalla suoraan rehtorille. Nykyään tämä liikunnanopettaja ei enää työskentele nuorten parissa.
Pointtini on, että koululiikunta olisi niin mielettömän hyvä kanava lisäämään liikunnan iloa lapsille, ja sitä saisi olla lisääkin, kunhan tehtäisiin muutamia parannuksia.
Miksi liikunta pitää arvostella numeroilla? Aivan hyvin riittäisi arvostelu perusteella hyväksytty/hylätty. Tiedättekö, kuinka paljon lapset vertailevat ja tekevät nokkimisjärjestyksiä koulussa juurikin liikunnan numeron mukaan? Ja aivan turhaan! Kaikista lapsista ei koskaan tule huippu-urheilijoita, eikä se tee heistä yhtään sen huonompia tai "jälkeenjääneitä", kuin niistä joista tulee.
Miksei lapsia kuunnella liikunnan lajeja suunniteltaessa? En tarkoita, että lapset saisivat välttämättä valita aivan kaikkea, mutta edes vaihtoehdoista. Joka lukuvuoden alussa lapset voisivat täyttää kyselyn, jonka perusteella opettaja suunnittelisi vuoden liikuntatunnit. Tämä lisäisi taatusti lasten innostusta, kun heillä olisi mahdollisuus vaikuttaa.
Mutta ennen kaikkea, monella liikunnanopettajalla on parantamisen varaa nimenomaan oppilaiden kannustamisessa. Palkitaan se, että tekee parhaansa, ei vain sitä, että onnistuu täydellisesti. Koululiikunta tuntuu pakkoliikunnalta nimenomaan sen takia, että lapsilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa, eivätkä he saa kannustusta tarpeeksi. Monipuolisempaa ja kannustavampaa otetta liikuntaan, niin johan alkaisi tapahtua.
pakkoliikuntaa. Ihan sama kuin kiusaaminen, kun ihmistäkiusataan, se pelkää muita ihmisiä. Näin käy pakkoliikunnassakin. Itse en ole koulun jälkeen harrastanut minkäänlaista liikuntamuotoa, kun pakotettiin koulussa hiihtämään, ja urheilemaan. Vihaan urheilua.
Voi herran jumala sentään! Ei liikunta ole PAKKOLIIKUNTAA sen enempää kuin esimerkiksi PAKKOMATIKKA, PAKKOÄIDINKIELI, PAKKOENGLANTI tai PAKKOBIOLOGIA!!!! Liikunta on ihan samanlainen aine kuin esim. matikka tai vaikkapa musiikki. Monelle liikuntatunnit ovat aivan ihania viikon piristyksiä ja liikuntatunnit ovat myös "vapaatunteja" koska niihin ei tarvitse koskaan lukea, eikä niistä pidetä kokeita. Jokainen saa ja voi liikkua oman kykynsä mukaan.
Joillekkin esim. äidinkieli on vaikeaa ja sitä opiskellaan hampaat irvessä...sama tunne voi tietysti tulla jollekkin oppilaalle liikunnasta. Mutta liikunta on oppiaine siinä missä muutkin aineet ja niitäkin tunteja on!
Monelle oppilaalle koulun liikuntatunnit ovat ainoat liikunnalliset aktiviteetit koko viikon aikana....hyvä kun edes kaksi tuntia viikossa on vähän hiki pinnassa!!!
Minä olen sitä mieltä, että liikuntatunteja edottomasti pari tuntia lisää viikkoon! Sama määrä kuin matematiikkaa on passeli!
pakkoliikuntaa
Liikunta on yksi tärkeimmistä oppiaineista ja sen määrää kouluissa tulisi lisätä. Liikunnan terveydelliset vaikutukset ovat kiistattomia. Aika hurjaa, että nykypäivänä joku täällä haluaa liikunnan tilalta enemmän esim. matematiikkaa.
Tähän maailmaan ei enempää sohvaperunoita kaivata. Epäterveelliset elämäntavat käyvät pidemmän päälle kansalaisten kukkarolle.
Kuten joku jo aiemmin mainitsi, liikuntatunneilla opitaan paljon muutakin kuin liikuntataitoja eli kyseessä on äärimmäisen tärkeä oppiaine.
Pakkolikunta on pakottamista. Pakkoliikunta pois!
Pois pakkoliikunta!
sillä lapset kiilluu koulumatkat ja vielä kotona juostaan ulkona. Kaikki ei tykkää koululiikunnasta, ja kaikenmaailman telinevoimistelusta, hiidosta puhumattakaan!
Jos on pakkoliikuntaa, pitää olla pakkotaideaineita, kuvaamataitoa, musiikkia ym . Jokaisen oppilaan pitää pakosti ostaa flyygeli, torvi, viu tai rummut, kun on pakko ostaa liikuntavälineitäkin.
Taideaineista on enemmn hyötyä tulevaisuudessa kuin juoksemisesta umpihangessa hikisenä.
Oma lapseni harrastaa liikuntaa, on hyvässä kunnossa ja pelaa harrastajatasolla jalkapalloa aktiivisesti kolme kertaa viikossa. Koululiikunta sen sijaan on meillä jatkuva onglema ja nyt on liikunnasta tuossa nelonen, koska välit opettajan kanssa ovat kärjistyneet huonoiksi. Lapsi on tunnilla mutta opettaja laittaa häent poissaolleeksi milloin mistäkin syystä hyvin mielivaltaisesti, useimmiten siksi että hänellä on opettajan mielestä vääränlaiset varusteet.
On aika harmillista, että muuten ysejä saava oppilas saa liikunnasta nelosen. Olen kyllä valittanut rehtorille, mutta mitään ei ole tapahtunut eikä rehtori edes vastaa. Pakkoliikunta on meille siis aivan painajainen.
Opettajalla on suosikkeja ja inhokkeja. Jos joutuu inhokkejen joukkoon, mikään ei kelpaa ja julkinen nolaaminen on jatkuvaa. Tunnit ovat yhtä helvettiä, joilla onkuitenkin pakko käydä. Liikunnanopettaja ei ole edes pätevä, mikä tulee ilmi juuri siinä että hän ei hallitse työn kasvatuksellista puolta nuorten murrosikäisten kanssa. Pahimmillaan aika moni alkaa inhota kokonaan liikuntaa ikävien koululiikuntakokemusten vuoksi.
Koululiikunta voisi olla vapaaehtoista tai valinnaista kuten myös kaikki taideaineet. Valinnaiset liikuntakurssit voisi olla suunnattu eri tasoisille liikkujille, jolloin kaikki löytäisivät itselleen sopivia lajeja ja ryhmiä. Silloin myös voisi valita kursseja opettajan mukaan.
Kukaan ei opi pitämään liikunnasta pakottamalla, joten liikunnasta ei pitäisi olla ollenkaan pakollisia kursseja. Liikuntaharrastuksen pariin voisi houkutella oppilaita esimerkiksi rentoutuskursseilla. Kun opettaja ja liikuntatila tulevat myönteisellä tavalla tutuiksi, voi olla helpompaa ottaa myös muitan liikuntakurseja. On aivan käsittämätöntä, miksi koululiikunnasta ei saa vapautusta, jos muuten harrastaa säännöllisesti urheilua ja liikkumista ohjatussa urheiluseurassa.
Koululiikunnasta on mahdollisuus saada vapautus, pitää olla vain asialliset perustelut. Kiitos ei tinkausta, meillä yhdellä lapsella on liikunnasta vapautus eikä ole huono liikkumaan, eikä läski.
Liikunnanopettajan pätevyys kannattaa selvittää niin, että mene katsomaan sinne tunnille mitä siellä tapahtuu. Seuraa tunnin kulkua, varaa opettajalle aika ja keskustele hänen kanssaan asiasta. Ota joku mukaan kuuntelemaan, mihin tulokseen pääsette.
Rehtori jos ei vastaa eikä kuuntele asiaasi, ota yhteys koulutoimenjohtoon. Siellä istuu joku joka voisi kunnella. Jos tämäkään ei auta, niin ota yhteys AVIIN ( aluevirasto eli entinen lääninhallitus) esitä kysymyksesi sinne. Siihen kyllä hankkivat sitten koululta vastauksen.
Kyllähän ongelmatilanteesta pitäisi keskustella. Asiallisesti. Toki vapaa-ajalla liikkuminen ei riitä arviointiperusteiksi mutta olettaisin, että liikunnallisuutta on olemassa. Ja tuohon varustepuoleen. Asialliset liikuntakamppeet on ok. Paljonhan siellä pyörii porukka farkuissakin , saamatta nelosta. Sitten se, että voiko vääristä kamppeista laittaa poissaolomerkinnän onkin ihan toinen juttu, joka kannattaa selvittää ehdottomasti.
Jos poikasi on yläkoululla, niin motivoi että kohta homma ohi. Sitten voi antaa pakkoliikkumisten olla, ja varsinkin opettajan.
Jos lapsesi harrastaa liikuntaa, sen ei pitäisi olla hänelle mikään ongelma.
Oppilaita ei pääsääntöisesti voi vapauttaa jostakin oppiaineesta vain siksi, että hän harrastaa sitä. Tällä perusteella melko monia lapsia ja nuoria pitäisi vapauttaa vaikkapa juuri taito- ja taideaineista. Ne aineet, jotka oppilaalle ovat tuttuja, ovat hänelle myös helppoja, eikö niin?
Liikuntavarustuksen ottaminen tunnille taas ei ole mikään ongelma. Siinä ei kovin montaa aivosolua tarvitse.
Mikä on siis se ongelma, jonka vuoksi lapseltasi ovat menneet sukset ristiin opettajan kanssa? Tapahtuiko jossakin vaiheessa jotakin? Tiedätkö mitä?
Eniten epäilen sitä, että koko jutussasi ei ole totuutta taustalla. Esim. se, että opettaja mielivaltaisesti merkitsisi poikasi poissaolleeksi, ei vaikuta edes mahdolliselta. Jos jutussasi jotakin totuutta taustalla on , kerro enemmän.
Eikun tyttö tässä on kyseessä, vieläpä hyvä ja muuten aika kiltti tyttöoppilas. Tottakai hän on menossa lukioon, mutta onhan se aika harmi, jos peruskoulusta tulee nelonen liikunnasta. Onko se edes mahdollista?
Tuota, ajattelin kysyä että miten te saitte sille lapsellenne vapautuksen liikunnasta? Oliko teillä fyysiset perusteet vai jotkut muut?
Kyseessä on siis tyttöoppilas. En tiedä mitä on tapahtunut, tytön mukaan mitään ei ole tapahtunut vaan opettaja on vain koko ajan alusta lähtien vihannut häntä.
Luulen, että ongelmat jotenkin alkoivat 7. luokan keväällä kun tyttö ei halunnut vaihtaa vaatteita koulussa ja yritti pukeutua liikuntapäivinä sellaisiin vaatteisiin, että niissä voi olla muutenkin koulupäivän ajan. Murrosikäisen tytön kehittyminen naiseksi on joskus suuri prosessi, johon kuuluu monenlaista muutosta omassa kehossa. Riisuminen ja suihkussa käynti koulussa ovat iso ongelma, mutta onneksi liikuntatunnit ovat päivän lopussa, joten voi tulla kotiin suihkuun.
Tyttö harrastaa jalkapalloa eikä ole kiinnostunut pojista, joten voihan olla niinkin, että hän on kiinnostunut tytöistä. Tämä on joskus käynyt mielessä, varsinkin kun tuo suihkussakäyntikin on niin hankalaa. Mutt ei siis mitenkään välttämättä ole näin, nyt vaan itsekin tässä arvuuttelen mahdollisia syitä, joita siis tosiaankaan en tiedä.
Tuota nelosta ei ehdottomasti pitäisi hyväksyä arvosanaksi perusteetta, varsinkaan päättötodistukseen.
Jos ei tapahdu mitään, kun otat yhteyttä aikaisemmin ehdotettuihin paikkoihin, suosittelen ottamaan yhteyttä rehtoriin uudestaan ja kertomaan, että jos ei mitään ala tapahtua niin asiaa puidaan seuraavaksi korkeammilla tahoilla ja oikeudessa.
Omat vanhempani sanoivat näin kun opettajani lääkärintodistuksestani huolimatta suostutteli minut liikkumaan (enhän minä nuorena ja liikunnasta innostuneena oikein osannut kauaa kieltäytyä, kun opettaja luuli että vain laiskottelen ja pelkäsin numeron alenevan), jonka seuraukseni sain urheiluvamman (jota ei näin btw saada ehkä ikinä fiksttua ja täysin kivuttomaksi, että heh heh . . . . . . . . . . . . .).
Mitä opettaja teki kun toin uuden lääkärintodistuksen tämän vamman saannin jälkeen ja kun tähän todistukseen oli ihan selkeästi eritelty kaikki mitä en voi tehdä ja mitä voin tehdä? Yritti taas suostutella mukaan johonkin lajiin, jota EN saa harrastaa. Aikaisemmasta viisastuneena en voinut uskoa korviani, kun kuulin ettei opettaja ollut tapauksesta mitään oppinut. Tässä vaiheessa annoin kyllä vanhempien soittaa opettajalle ja vähän uhkailla oikeudella. En tiedä olisiko mennyt läpi, koska itse kuitenkin suostuin arvosanan alenemisen (ja liikunnasta hylätyn saamisen) pelossa kuitenkin osallistumaan liikuntaan, mutta tämä riitti kyllä pelästyttämään opettajan ja antamaan vapautuksia.
Harmittaa vähän, olisi ollut mielenkiintoista nähdä miten oikeus olisi nähnyt sen onko alle 15-vuotias täysin vastuussa osallistumisestaan koululiikuntaan opettajan painostuksesta huolimatta. Kyseessähän on kuitenkin opetustilanne ja opettajalla pitäisi olla tietty vastuu, mutta kuinkahan suuri se oppilaan vastuu on?
Ja käytän muuten vähintään viisi tuntia viikossa normaaliliikunnan lisäksi siihen, että saan pidettyä vamman siinä kunnossa, että normaali elämä on mahdollista.
Älkää päästäkö opettajia kuin koira veräjästä kaikista asioista, seuraavat oppilaat tulevat luultavasti myös kärsimään näiden opettajien takia.
Koulujen liikuntatuntien jälkeiset yhteissuihkut ja yksityisyys
--------------------------------------------------------------------------------
Yksi koululiikuntaan liittyvä suuren ahdistuksen aiheuttaja ja puheenaiheenakin tabu on edelleen liikuntatuntien jälkeiset yhteissuihkut. Tämä ainoastaan siksi, koska lähes missään kouluissa suihkuhuoneissa ei ole minkäänlaisia näkösuojia, joiden suojissa oppilaat voisivat peseytyä omassa rauhassa.
Kaikkien luulisi tajuavan, kuinka ahdistavaa voi olla alastomana oleminen muiden oppilaiden seurassa erityisesti herkässä murrosiässä, vaikka sukupuoli olisikin sama. Sopeutuminen ei tapahdu pakolla, vaan oppilaan omasta toimesta murrosiän edetessä tai sen jälkeen.
On aivan käsittämätönä, että edelleenkään koulujen tiloista vastaavat henkilöt eivät ymmärrä, miten tärkeää olisi varustaa suihkuhuoneen suihkut väliseinillä ja verhoilla tai ovilla sekä suihkukohtaisilla, pienillä lokeroilla, joihin oppilaat voisivat laittaa pyyhkeen ja vaihtoalusvaatteet suihkun ajaksi, jonka jälkeen intiimialueet voisi kuivata ja pukea alusvaatteet suojassa toisten katseilta. Näin kunnioitettaisiin oppilaiden yksityisyyttä, jolloin nykyinen ahdistuksen aiheuttaja olisi vihdoinkin poistettu.
Näin pitäisi menetellä myös koulujen käyttämien ulkopuolisten liikuntatilojen suihkujen suhteen.
Nykyinen käytäntö, jossa jotkut liikunnanopettajat vaativat oppilaita käymään suihkussa, vaikka mitään näkösuojia ei olekaan, on lainvastainen, koska siinä rikotaan nuoren oikeutta yksityisyyteen, jonka piiriin myös alastomuus kuuluu. Monet oppilaat eivät tiedä tästä oikeudestaan, eikä liikunnanopettajat sen kunnioittamisesta.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------
TIEDOKSI: Ketään EI SAA PAKOTTAA riisuuntumaan alasti. Poikkeuksena ovat pakkokeinolaissa erikseen mainitut viranomaistarkastukset tietyissä rikosepäilyissä.
Jos siis suihkussa käyminen ei ole mahdollista ilman, että joutuu riisuuntumaan alasti muiden nähden, siihen ei voida velvoittaa ketään, vaan jokaisella on täysi oikeus itse päättää siitä.
Tällöin pelkkä kasvojen, kainaloiden ja jalkojen pesu on riitettävä!
Asiaa ei muuta miksikään se, vaikka liikuntatunnit olisivat kesken koulupäivän.
Enemmän liikuntaa vaan. Toivottavasti kouluissa otetaan käyttöön muutaman sukupolven takainen malli jossa liikuntaa on vähintään kahdesti viikossa ja jossa lapsilla ei ole mahdollisuutta istua vaihtopenkille kun vähän hengästyttää. Nuorison luokaton kunto on tunnustettu ongelma, ja voisi kuvitella että nassukat viihtyisi pururadalla enemmän jos siitä on konkreettista hyötyä. Esimerkiksi se ettei on liikuntatunneilla ole jatkuvasti suoli suorana.
Koulun tehtävä ei ole liikuttaa lapsia. Kyllä vastuun lasten liikkumisesta ja liikuttamisesta tulee kodilta. KOulussa on kaksi tuntia liikuntaa viikossa, eikä se riitä joten sitä liikkumista on harrastettava vapaa-ajalla. Tai ainakin koulumatkoilla pyrkiä liikkumaan mahdollisuuden mukaan.
Kuntohan on huono, suomalaisten peruskunto on heikko. Sen tietää kaikki mutta ei koululiikuntaa kaksi tuntia viikossa ole mikään ratkaisu. Oppitunnin pituus on 45 minuuttia siihen sisältyy siirtymiset liikuntapaikalle ( aina ei se völitunti matkasta johtuen riitä) vaatteiden vaihto x 2 , peseytyminen ja sitä liikuntaa. EI siinä mitään ehdi. Siinä kun ollaan joukkueessa vaikka pelaamassa ( 25 oppilasta) koripalloa niin aktiivista peliaikaa tulee muutama minuutti.
Ei koululiikkunta tyydytä sitä tarvetta liikkumiseen mikä tarvitaan.
Itse päätin yläasteella, etten suostu osallistumaan mihinkään vastenmieliseen liikuntalajiin. Jos sopivia vaihtoehtoja ei ollut tarjolla, istuin sivussa seuraamassa muiden pelejä. Kyllähän se fanaattinen liikunnanopettaja yritti alkuvaiheessa pakottaa osallistumaan kaikkiin lajeihin, mutta en antanut periksi, koska kysehän oli minun liikuntamieltymyksistäni, eikä opettajan. Opettaja kyllä uhkaili liikunnan numeron laskemisella, mihin vastasin, etten liiku myöskään arvosanojen takia, enkä tule antamaan tässä asiassani mitenkään periksi, ja jos painostaminen ei lopu, en ilmesty edes liikuntatunneille. Samoin olisi käynyt, jos opettaja olisi antanut kieltäytymisistä jälki-istuntoa. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan hän alkoi vähitellen tajuta, että emme ole kaikki "samasta puusta", ja hän jätti minut rauhaan. Arvosanaksi sain kuitenkin kuutosen, koska en ollut totaalikieltäytyjä, enkä koskaan häirinnyt muita oppilaita.
Myös yhteissuihkut jätin aina väliin, koska suihkuhuoneet olivat täysin avoimia, eikä yksityisyyden suojaan ollut mahdollisuutta. Yrittihän se liikunnanopettaja pakottaa oppilaita sinne suihkuunkin, mutta koska OPPILAILLAKIN ON OIKEUS YKSITYISYYTEEN, jonka piiriin myös alastomus kuuluu, ei opettajalla ole laillisiakaan oikeuksia pakottaa ketään riisuuntumaan alasti toisten nähden, VAAN PÄÄTÖS ON TÄYSIN OPPILAAN OMA. Mainitsin tästäkin liikunnanopettajalle, joka murisi jotakin, mutta poistui äkkiä pukuhuoneesta. Siihen loppuivat pakottamisyritykset.