Olen 50 mies ja vierailen chatissa toisinaan. Olen eronnut hyvässä sovussa entisestä puolisostani, jonka kanssa välit edelleenkin ovat hyvät. Olen ihan kohtuullisen näköinen ja kokoinen, vaikka viitisen kiloa ehkä saisinkin pudottaa painoa. Olen taloudellisesti itsenäinen, oman aikani herra, kohtelias, akateeminen, kielitaitoinen ja ystävällinen. Minulla ei ole alkoholiongelmia, liikun säännöllisesti, harrastan pikkuisen kulttuuriakin enkä koskaan ole lyönyt naista. Katson olevani Vanhan Koulun Herrasmies ja sellaisena tunnen seuratavat. Tuon daamilleni ruusuja, autan takin päälle ja pois ja avaan hänelle oven. Ja vaikka tässä nyt asian taustaksi olen kuvaillut itseäni, en mitään niin hienoa ole, että se oikeuttaisi itserakkauteen vaikka tervettä itsetuntoa ja -kritiikkiä sitten onkin.
En tiedä, poikkeanko jotenkin chattaavalle miehelle yleisesti hyväksytyistä normeista tai esitänkö asiani väärin, minulla kuitenkin on pulma. Vastatessani chattikumppanini esittämiin, minua ja elämääni koskeviin kysymyksiin, kohtaan epäuskoa. Jopa valehtelijaksi on joku minua väittänyt. Mietinkin nyt, että onko minun keksittävä itselleni jokin peitetarina, joka on helpommin uskottava. Sellainen, joka ehkä on tutumpaa chatin naisille, joista monet tuntuvat olevan niin henkisille haavoille lyötyjä, että itseäni hämmästyttää. Missä sellaisia sikoja kasvaakaan, joka voi rouvalleen niin pahaa tehdä, että jäljet huonosta kohtelusta näkyvät vielä vuosienkin jälkeen epäilynä, huonona itsetuntona ja epäluottamuksena?
En tiedä mitä teen. Keksinkö itselleni uskottavamman, mutta valheellisen henkilöllisyyden vai luovunko chattailusta ja uskon ettei täältä minulle kumppania löydy?
En tiedä, poikkeanko jotenkin chattaavalle miehelle yleisesti hyväksytyistä normeista tai esitänkö asiani väärin, minulla kuitenkin on pulma. Vastatessani chattikumppanini esittämiin, minua ja elämääni koskeviin kysymyksiin, kohtaan epäuskoa. Jopa valehtelijaksi on joku minua väittänyt. Mietinkin nyt, että onko minun keksittävä itselleni jokin peitetarina, joka on helpommin uskottava. Sellainen, joka ehkä on tutumpaa chatin naisille, joista monet tuntuvat olevan niin henkisille haavoille lyötyjä, että itseäni hämmästyttää. Missä sellaisia sikoja kasvaakaan, joka voi rouvalleen niin pahaa tehdä, että jäljet huonosta kohtelusta näkyvät vielä vuosienkin jälkeen epäilynä, huonona itsetuntona ja epäluottamuksena?
En tiedä mitä teen. Keksinkö itselleni uskottavamman, mutta valheellisen henkilöllisyyden vai luovunko chattailusta ja uskon ettei täältä minulle kumppania löydy?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä hyvä mies tee mitää peitetarinoita ja äläkä rupia hälläkössevväliä tuahon Miljonääri - Jussi linjalle vaa ole oma itsesi ja kyä sää kattos ny sen oman naisesi löyrät olemalla oma itsesi anskattoonny !
Minä vaikka tykkää saruista meinaan varmaankaa halua olla suhteessa satuserän kanssa josta varmaankaa saa selvää vaa haluan tietää hänestä kaiken ja totuuren sellaisenaa jakka se on . .. oma itsensä
Mutta pallo on sulla ja mieti haluatko ei sempualee että likka kertoo sulle peitetarinaa ja mitä hälläkössevväliä jos rakastut ja näino petyt ???
Kirjoituksesi jo sinällään toiminee tehokkaana "treffi-ilmoituksena! Tuli tunne, että tiedät jo vastauksen kysymykseesi, mutta kirjoitan sanan kaksi kuitenkin.
Chatissa on ihmisiä laidasta laitaan. Mitä useamman kanssa keskustelet, sitä varmempaa on, että kohdalle sattuu myös kyynisiä ja epäileviä henkilöitä.
Heitä ei voi missään nimessä syyttää asiasta. Miehiä(naisia) on moneen junaan ja tietynlaiset selkärangattomat tapaukset ovat tempuillaan saaneet naiset todellakin varpailleen.
Koen tässä kirjoittaessani ennemminkin myötäileväni sinua, sillä elämän kokemuksesi jo ikäsi puolesta on jokseenkin eri luokkaa kuin omani! Sen kuitenkin tiedän, että aito ja luonteva herrasmies on harvinaista herkkua kaikkialla, ei vain täällä chatissa. Itsekin koitan kovasti tuota oppia toteuttaa.
Opetteletko valehtelemaan..? Jokainen meistä osaa valehdella, mutta mielestäni sitä sinun ei edelleenkään tarvitse hyödyntää!
Kirjoituksesi nosti mielenkiintoisella tavalla esiin tämän chattimaailman etiketin ja etiikan, todellisuuden ja mielikuvan rajapinnat. Itse ainakin aikoinani aloitaessani chattailyä, olin sinisilmäinen ja hyväuskoisen rehellinen. Kunnes törmäsin tähän chattitodellisuuteen. Näin jälkeenpäin olenkin miettinyt sitä, mitä hyväuskoisuudelleni tapahtui.
On totta, että valehtelua, pettämistä yms. on tavattavissa ns. tosi elämässä. Kuitenkin, mikäli elämässä näiden asioiden kanssa joutuu kasvotusten, vaikutus on lievempi.Kovinkaan montaa epärehellistä, valehtelevaa ihmistä et ennätä saman illan/viikon/kuukauden/vuoden aikana tapaamaan työpaikalla, ravintolassa. Mutta täällä chattimaailmassa, voit ennättää illan aikana jutella vähintään 10-20 eri ihmisen kanssa, joten epärehellisyyden, uskottomuuden, feikkaamisen yms. vaikutus on huomattavasti suurempi. Omia tunteitani kuunnelleena jopa lamaannuttava.
Toivon ja uskon, että "Vanhan Koulun Herrasmies" haluat ja jaksat säilyttää oman aidon itsesi. Sinunlaisesi muistuttavat varmaan monia siitä, että tosimaailman ja chattimaailman välisen kuilun ei tarvitsisi olla niin iso, eikä ihmisiä eristävä ja loukkaava, vaan arvostava ja yhdistävä.
Voi sentään! Oli kiva lukea tekstiäsi.....ihan samoja tuntemuksia on minulla 50 v naisena....Kivoja vanhan ajan kunnon herrasmiehiä ei tahdo sätistä löytyä. Välillä menen ihan "lukkoon" kaiken maailman suorista ja törkeistäkin ehdotuksista. Tiedän toki, että meitä on moneksi...ja on aika ihme, jos sätistä sielunkumppaninsa löytää.
Sinulle kuitenkin zsemppiä. Toivottavasti päästään joskus yhtäaikaa sättiin ; ))
Kiitoksia kaikille vastanneille. Vastausten laatu todellakin korvasi niiden vähäisen määrän. Vastausten ja lukukertojen määrästä voitanee päätellä, että esittämäni asiaa ei tässä ympäristössä koeta ongelmana.
Minulle se kuitenkin on ongelma, jonka ratkaisen sillä, että haen kumppania muualta kuin chatista.
Ja pianhan taas jo viheriötkin avautuvat.