Käytän pentua kusella suojaisalla kerrostalon takapihalla, ja pidän sitä toisinaan vapaana, koska se on niin pieni vielä, että pysyy suosiolla lähelläni. Välillä pihalla liikkuu asukkaita, joita pentu sosiaalisena tapauksena tahtoo moikata. Nyt on alkanut hieman ihmetyttää ihmisten käytös. Kun moikkailut on hoidettu ja minä lähden pois koiraa kutsuen, jotkut menevät kyykkyyn ja alkavat myöskin kutsua pentua luokseen ja villitä sitä kaikin mahdollisin tavoin. Yritä siinä sitten kouluttaa koiraa!
Myönnettäköön, että pikku pirulaiseni on söpöin koskaan tällä maankamaralla tassutellut olento, mutta soisin ihmisten kunnioittavan ilmiselviä yrityksiäni kouluttaa siitä yhteiskuntakelpoista. Onko muilla vastaavia kokemuksia elämästä pikku söpöläisen kanssa?
Myönnettäköön, että pikku pirulaiseni on söpöin koskaan tällä maankamaralla tassutellut olento, mutta soisin ihmisten kunnioittavan ilmiselviä yrityksiäni kouluttaa siitä yhteiskuntakelpoista. Onko muilla vastaavia kokemuksia elämästä pikku söpöläisen kanssa?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kun meidän saksanpaimenkoira oli pikkuinen, toinen korva lerppui ja oli häntä heiluen menossa ihmisiä moikkailemaan, sitä vanutettiin, paijattiin ja lellittiin kaikkialla ylt ympäriinsä...
Kun alettiin hihnassa kulkemista opetella, vastaantulijoita ei päästetty siihen lääppimään.
Yksinkertaisesti joko mennä posoteltiin ohi huomioimatta ihmisiä mitenkään, tai ihan sanottiin, että kiitos ei mutta meillä on koulutustuokio meneillään, tai muuta vastaavaa...
Kyllähän siitä jotkut, jotka eivät ole koiraa ikinä omistaneet, vetäisivät varmasti herneet nokkaansa, että no miks muka noin pikkunen ja lutunen ku on ni ei saa paijata, jos tahtoo...
Nooh, meitä on moneks.
Oma mielipiteeni kuitenkin on se, että koiran omistaja päättää, kuka sitä muksua saa lääppiä ja kuka ei.
Sillon, ku ei haluta ketään siihen hellanlettistelemaan, siihen ei myöskään tarvitse tulla.
No, nyt kun tällä meidän muksulla on kokoa jo lähemmäs 70 senttiä, on nuo enimmät paijailijat kaikonneet, vaikka on yhä tämä veijari niin ihana ja lutuinen otus kun olla voi...
Ei siinä siis auta kuin ihan ystävällisesti ilmoittaa, että mitä on meneillään ja mitä yrität koirallesi opettaa...
Siitä jos joku suuttuu, niin antaapa suuttua vaan.
Ihan hyvää työtä me tehdään, jotka yritetään näistä karvakamuista yhteiskuntakelpoista sakkia kasvattaa :)
Oikein hauskaa kesää sinulle, ja maailman lutuisimmalle olennollesi...! ;)
Oikein hauskaa kesää myös sinulle ja entiselle lerppukorvalle! :)
Oma karvakasani on pienintä mahdollista mallia, joten pelkään, ettei aikakaan välttämättä pelasta meitä ihmisten ylenpalttiselta huomiolta. Monet kai pitävät pentuani lelukoirana, vaikka minun silmääni se näyttääkin saalistajista jaloimmalta. ;) Niin tai näin, pieni koko ei mielestäni ole mikään syy olla kouluttamatta koiraa.
En edes viitsinyt alkaa valittaa hihnassa kulkemisasiasta. Lähes jokainen vastaantulija jää ihmettelemään pikkuistani. Ilmeisesti viimeistään se, että armaan Tuire Kaimiomme oppien mukaan pysähdyn pennun kiskoessa, koetaan merkiksi siitä, että pentua voi alkaa paijailemaan. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että koiran omistajan kuuluu päättää, milloin ja miten ja ketä moikkaillaan. Tosin minulla on vielä itseni kovettamisprosessi kesken, mutta toivottavasti pian osaan lyödä luut kurkkuun herttaisilta papparaisilta ja viattomilta lapsilta. ;)
Tuo pikku piruni on muuten mahdoton turistimagneetti! Sitä on jo moneen otteeseen pysähdytty kuvailemaan. Paras oli se, kun olimme picnicillä ja viereen ajoi bussi, josta purkautui ulos lauma intialaisia turisteja. Siinä sitten kaikessa rauhassa mutustelimme eväsleipiä, kun vilttimme ympärillä seisoi noin 15 henkeä räpsyttelemässä kameroitaan. Ja pentu sen kun paistatteli ihailussa! :D
Nooh, siinä tapauksessa lienee viisainta ensi kerralla iskeä siihen viltin viereen kyltti, jossa lukee "10e/kuva" =D
Ostat sit niillä rahoilla sille pikkuvintiölle linssiludelle hurjan paljon makupaloja ja uusia leluja ;)
Pieni lisätienesti ei olisikaan pahitteeksi. Tätä varmaankin tarkoitetaan, kun sanotaan, että koirat tykkäävät tehdä työtä ruokansa eteen... :P
Itselläni tuollaista tilannetta ei ole ollut koskaan. Pennun pää menee kuitenkin ihan sekaisin, kun kutsuja tulee joka suunnalta! Jos ei muuta, voisit opettaa pennun pillin ääneen.
Pentu kyllä tottelee kiitettävästi tänne-käskyä ja tulee luokseni jopa noinkin vaativassa tilanteessa, mutta vain pysähtyäkseen ottamaan makupalan. Sitten se vitmookin jo pihan toiselle puolen, jossa nämä uudet, jännät ihmiset sitä maanittelevat. Kun ei todellista vaaratilannetta ole käsillä, en vielä haluaisi ottaa pentua kiinnikään sen totellessa kutsua, jotta se jatkossakin mielellään tulisi luokse. Piti vain päästä marmattamaan näistä ihmisistä, jotka sanottuani, että nyt menemme ja saatuani jopa pennunkin mukaani, päättävät alkaa vielä houkutella sitä luokseen. Viimeksi olin jo aukaisemassa ulko-ovea, kun eräs perhe huuteli pentua pihan toiselta puolen, n. 30 metrin päästä. Ajattelematonta, tycker jag.
Kiitos pilli-ideasta! Se olisikin hyvä, kunhan sen saisi satavarmaksi. Laitetaan pohdintaan. :)
Jos pilliä mielit käyttää, niin ihan perusehdollistamisella sen saa suhteellisen varmaksi, mikään elukka ei kuitenkaan ole ikinä 100% varma missään.
Puhallus pilliin, samalla sekunnilla makupala, toista miljoona kertaa, siitä se lähtee. :)
Itse jos olisin tilanteessasi, ilmoittaisin vain ihmisille, että anteeksi, mutta meillä on koulutustuokio tässä meneillään, voisitteko olla lääppimättä. Ja sitten kun siinä talon pihalla olette, ja naapureiden kanssa ei tohtisi olla ikävä (tai saada sellaista mainetta) niin voisithan pyytää, että olisiko näillä ihastelijoilla hetki aikaa auttaa sinua: pyydä ihmisiä seisomaan paikallaan, ja selitä, että haluat harjoitella luoksetuloa pennun kanssa, niin että ympärillä on häiriötä. Pyydä ihmisiä olemaan huomioimatta pentua ollenkaan, vaikka se tulisi jalkoihin phyppimään ja vinkumaan. Sitten kutsut pentua muutaman kerran luoksesi, aina kun se lähtee ihmisiä kohden, kutsut uudelleen.Sitten pentu syliin, ja kiitos kovasti avusta :)
Ihmiset kun haluaa olla osana kaikenlaista tärkeää, voisi toimiakkin.
Itselläni on ollut monta hassua tilannetta koirani ollessa pentu...dobermannin pentu sylissä mistuttaa erehdyttävästi mäyräkoiran pentua: usein tulivat ihmiset ihastelemaan ja rapsuttelemaan, sanoin että ei kiitos, tästä tulee vartiokoira, sen pitää oppia olemaan huomioimatta ihmisiä. Ihmettelivät, että eihän ne mäyräkoirat sellaista tee... sanoin että ei niin, tämä onkin dobermanni. Kyllä mummot meinasi saada sydäreitä...:)
(eikä se siin mikään vartiokoira ole, kunhan keksin pitämään ihmiset loitolla... toimii edelleen...)
Jep, naapureiden kanssa mieluusti olisi hyvissä väleissä ihan vain senkin takia, ettei kukaan keksi alkaa valittaa pennusta. Tosin talossa on paljon koiria, enkä ole huomannut kenenkään edes mulkaisevan pahasti vapaana viipottavaa pikkuistani. Tuollainen avun pyytäminen voisi olla hyvä idea; toivottavasti osaan ajatella tarpeeksi nopeasti seuraavan kerran, kun tilanne sattuu kohdalle.
Onpa hassua, että mummot kavahtivat pentuasi, kun sen rotu selvisi. :D Harmi, että tätä omaa mulkosilmääni tuskin kukaan uskoo vartiokoiraksi. Ehkä joku ihan ummikko saattaisi jotenkin erehtyä pitämään sitä valkoisenpaimenkoiran pentuna, mutta epäilen. :)