Hei, halusin kyselle nyt mielipiteitä mikä suurista ja karvaisista (nöffit, berni jne. ei laumanvartijoita) olisi turvallisin vaihto ehto ensimmäiseksi koiraksi? Äitini on hankkimassa itselleen ensimmäistä koiraa ja on rakastunut vain ja ainoastaan tuon tyyppisiin rotuihin. Vanhemmillani on ollut aikaisemmin kyllä metsästyskoiria, mutta ulko.koirina ja isäni vastuulla. Pointtini on siis se, että äidilläni ei ole minkäänlaista kokemusta koirien kouluttamisesta ongelmatilanteista jne. :) Omani ja veljeni koirat ovat kyllä olleet hoidossa ja pärjäävät kyllä.
Haussa siis iso,karvainen,rauhallinen ja terveimmästä päästä oleva rotu.Nuorimmat sisarukseni asuvat vielä kotona ovat 15 ja 9-vuotiaat. Mainittakoon vielä että äitini on nelikymppinen ja raavas maatalon emäntä, että ei tule mitään "ei mummoille koiria mitä ne ei jaksa pidellä" kommentteja. ;)
Haussa siis iso,karvainen,rauhallinen ja terveimmästä päästä oleva rotu.Nuorimmat sisarukseni asuvat vielä kotona ovat 15 ja 9-vuotiaat. Mainittakoon vielä että äitini on nelikymppinen ja raavas maatalon emäntä, että ei tule mitään "ei mummoille koiria mitä ne ei jaksa pidellä" kommentteja. ;)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minä liputan leonbergin puolesta :)
Vanhemmillani on leonbergiuros, ja se on mitä ihanin, karvaisin ja jättimäisin kaveri, mitä olla voi...
Tarvitsee lempeän kasvatuksen/koulutuksen, mutta on mitä uskollisin kaveri, talon vahti, tykkää lapsista yli kaiken, rakastaa uimista ja autoilua... ;)
Nallemainen olemus, mutta nallemaisuus katoaa heti jos joku vieras yrittää pihaan tulla... Hyväksyy toki heti kaverikseen kaikki, kenet emäntä/isäntäkin hyväksyy, ja liehuu ympärillä valtava häntä tuulessa hulmuten =)
Sopii mainiosti ainakin luonteensa puolesta ensimmäiseksi koiraksi, vaikka kokoa ja voimaa kyllä löytyy...
Ei ole ainakaan kovapäinen...
Kannattaa tutustua rotuun tarkemmin... ;)
haluaisin karvaisen koira, ottasin ehkä vanhaenglannilammaskoiran, mitä mieltä äitisi siitä vaihtoehdosta olisi.
Terveisin yli 40 kymppinen mummeli.
Valitettavasti en pysty linkittelemään, mutta mitä jos katsoisitte googlesta vaikka keeshondia wikipediasta ja Suomen KEESHOND Ry:stä. Keeshond on keskikokoinen, painaa noin 25-30 kg, ei ole kovin temperamenttinen, muttei täys flegmaattikaan, se voi olla haukkuherkkä, mutta haukkumista saa kyllä hillittyä oikean laisella tapakasvatuksella, kuten totuttamalla se huolella vieraisiin ihmisiin, koiriin, paikkoihin ym. ja torumalla sitä aina kun se alkaa haukkua. Keeshondilla on pitkä, tuuhea turkki. Keeshond on myös energinen, helposti koulutettava, melko terve ja yleensä lapsirakas.
Jos haluatte siis ison koiran ekaksi koiraksi, niin suosittelen hankkimaan narttua. Ja minusta keeshond sopisi teille hyvin, kun onhan silläkin kokoa sentään keskiverroin ja vaikuttaa olevan muutenkin sopiva rotu teille. Mutta lopulliset neuvot koiran koulutuksesta kannattaa tietysti kysyä rodun kasvattajalta tai harrastajalta, ja ne neuvot on otettava vakavasti.
mainittuihin nöffiin, berniin ja leonbergiin.
Eli jos joku on tykästynyt noihin nk. jättirotuihin, miksi häntä keeshond niin älyttömästi sitten innostaisi?
Tuossahan mainittiin, että halutaan turvallinen vaihtoehto ensimmäiseksi koiraksi. Aloittaja kertoi, ettei heillä ole minkään laista kokemusta koirien koulutuksesta. Joku jättiläinen tuskin on järkevä vaihtoehto, sillä ne tuntevat helposti ihmiset itseään paljon alempiarvoisemmiksi.
Sitä paitsi keeshond ei ole enää mikään pikkukoira, vaikka ei olekaan mikään jättiläinenkään. Se oli rotuehdotus- eikä määräys.
Miksi muuten väittelet, jos et itse mainitse mitään vastauksia? Eikö täällä saa vastauksia/ehdotuksia esittää kyselijöille?
Esitä vastauksia, äläkä vastaväitteitä. Sinäkö teet päätökset kysyjän puolesta?
Aloittajahan selvästi mainitsi, että hänen äitinsä on tykästynyt rotuihin kuten berni ja nöffi, eli jättirotuihin.
Ehdotat keeshondia, ja minä kommentoin, ettei keeshond ole jättirotu, vaan niiden rinnalla pikkukoira.
Joku tuolla ehdotti leonbergiä, mikä on loistava valinta ensikoiraksi, mikäli haluaa ison/jätin koiran.
Eikä esim. leonbergit todellakaan tunne ihmisiä itseään alempiarvoisiksi.
Onko sinulla koskaan ollut jättirotua?
Ilmiselvästi ei.
Meillä on, ja ne ovat mitä mainioimpia koiria vaikkapa ensikoiriksi.
Ne tuntee omat voimansa, eikä niillä ole tarvetta alkaa kukkoilla kenellekään.
Miksikö väittelen?
En ole väitellyt mitään, ilmaisin vain mielipiteeni, ettei keeshond ole jättirotu, millaista aloittajan äiti on hakemassa.
Sitä paitsi saan esittää vaikka millaisia väitteitä, koska et SINÄKÄÄN täällä mitään päätä kenenkään puolesta =D
Rauhoitu, hyvä ihminen.
Mitä näitä koirapalstoja olen lukenut, olet JATKUVASTI napit vastakkain jonkun kanssa, ja itse paasaat toisille, ja useimmiten vielä TÄYSIN asian vierestä.
Että näillä mennään.