Minä synnyin aikoja sitten,
saavuin tänne tietämättä miksi.
muistan vielä kun en avannut edes silmiäni.
Aikaa meni ohi, tuntien elämän salaisuuksia ja saman aikaan kasvaen ihmiseksi.
En muista hyvin ikäni kun tutustuin sinuun,
kaunis tapa kirjoitella,
vaatimaton tapa vapauttaa sanoja, siinä päivänä kun näin sinut, runous
Se oli rakkaus ensisilmäyksellä, kehosi vietteli minua
ja sitä lähtien olen halunnut tutkia sen.
tasoitin hiuksiasi runous,
ne olivat kuin pisteet ja merkit sanoissa ,
katsoin sinua silmiin ja näin suunnatonta , syvää ja tunteellista rakkautta
joka kykeni repimään , ravitsemaan vereni sielulla ja versomaan selittämätön charmin
kastelin suuni sinun, runous
tunsin minut kasvavan, rikkoen pilvet,
kiipeilin niin korkealle ja niin voimakkaasti , niin rajattomasti
etten kyennyt irrottautua suudelmastasi
menin naimisiin , yhdistyin kanssasi
todellisen rakkauden ytimessä
lupasin , vannoin ja hymyilin,
lähdemme maailmojen halki
kastelemme auringolla ja kuulla
niitä tuntemattomia maita.
Ahh kuinka kauniit oli meidän häät,
kutsuimme kaikkia kirjaimia, kaikkia sanoja
jopa fraasitkin olivat siellä täyttämässä mahtavan katsomon,
täyttämässä kirjan joka seuraa minua kaikkialle.
Tein sinusta vaimoni ja kun ei riittänyt teimme vielä lapsen.
Ei riittänyt lukea sinua , piti kirjoittaa: tässä on meidän lapsi!
jäimme kolmistaan , minä ihminen, sinun mies, sinä vaimoni, runous , miten sinut luen ja meidän lapsi miten sen kirjoitan.
lähdimme seikkailuun, toit minulle yksinäisyyden mutta sen kanssa tulit sinä rakkaani, runous.
rikoimme kattoa , kiipeilimme puihin
kosketimme kaukaisimmat tähdet ja piiloudumme rantanummella.
tulit sisälleni, tunkeuduit, rakastelit minua,
intohimoisesti.
Olen antanut tehdä kaiken tämän minulle, runous.
hajotit vertani, laajenit suoneeni,
syleilet käsivarsiani ja hievahdat jalkojeni.
tänään, kuoleman partaalla,
rakastan kuten aina rakastin siitä lähtien kun tutustuin sinuun,
siitä lähtien kun tutkin vartaloasi ja tein sinusta NAISEN,
rakastan kuin rakastin kun saimme lapsen
ja tänään lähden pois, vien sinut kanssani mutta jätän meidän poikasen
jätän kaikki kirjoitukset.
Runous, katsoo hyvin meidän lasta, lehdissä maalattu kynän väreillä,
hänestä on tulossa prinssi päivä päivältä,
mutta jonain päivänä jää suljettuna ikuisesti
jossain laatikossa, kauas elämästä, unohdettuna.
saavuin tänne tietämättä miksi.
muistan vielä kun en avannut edes silmiäni.
Aikaa meni ohi, tuntien elämän salaisuuksia ja saman aikaan kasvaen ihmiseksi.
En muista hyvin ikäni kun tutustuin sinuun,
kaunis tapa kirjoitella,
vaatimaton tapa vapauttaa sanoja, siinä päivänä kun näin sinut, runous
Se oli rakkaus ensisilmäyksellä, kehosi vietteli minua
ja sitä lähtien olen halunnut tutkia sen.
tasoitin hiuksiasi runous,
ne olivat kuin pisteet ja merkit sanoissa ,
katsoin sinua silmiin ja näin suunnatonta , syvää ja tunteellista rakkautta
joka kykeni repimään , ravitsemaan vereni sielulla ja versomaan selittämätön charmin
kastelin suuni sinun, runous
tunsin minut kasvavan, rikkoen pilvet,
kiipeilin niin korkealle ja niin voimakkaasti , niin rajattomasti
etten kyennyt irrottautua suudelmastasi
menin naimisiin , yhdistyin kanssasi
todellisen rakkauden ytimessä
lupasin , vannoin ja hymyilin,
lähdemme maailmojen halki
kastelemme auringolla ja kuulla
niitä tuntemattomia maita.
Ahh kuinka kauniit oli meidän häät,
kutsuimme kaikkia kirjaimia, kaikkia sanoja
jopa fraasitkin olivat siellä täyttämässä mahtavan katsomon,
täyttämässä kirjan joka seuraa minua kaikkialle.
Tein sinusta vaimoni ja kun ei riittänyt teimme vielä lapsen.
Ei riittänyt lukea sinua , piti kirjoittaa: tässä on meidän lapsi!
jäimme kolmistaan , minä ihminen, sinun mies, sinä vaimoni, runous , miten sinut luen ja meidän lapsi miten sen kirjoitan.
lähdimme seikkailuun, toit minulle yksinäisyyden mutta sen kanssa tulit sinä rakkaani, runous.
rikoimme kattoa , kiipeilimme puihin
kosketimme kaukaisimmat tähdet ja piiloudumme rantanummella.
tulit sisälleni, tunkeuduit, rakastelit minua,
intohimoisesti.
Olen antanut tehdä kaiken tämän minulle, runous.
hajotit vertani, laajenit suoneeni,
syleilet käsivarsiani ja hievahdat jalkojeni.
tänään, kuoleman partaalla,
rakastan kuten aina rakastin siitä lähtien kun tutustuin sinuun,
siitä lähtien kun tutkin vartaloasi ja tein sinusta NAISEN,
rakastan kuin rakastin kun saimme lapsen
ja tänään lähden pois, vien sinut kanssani mutta jätän meidän poikasen
jätän kaikki kirjoitukset.
Runous, katsoo hyvin meidän lasta, lehdissä maalattu kynän väreillä,
hänestä on tulossa prinssi päivä päivältä,
mutta jonain päivänä jää suljettuna ikuisesti
jossain laatikossa, kauas elämästä, unohdettuna.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vau.
Jonkinlainen (tarkoituksellinen?) viimeistelemättömyys runossa miellytti eritoten. Tämä runo pysäytti ainakin minut lukemaan useamman kerran ja häkellytti erikoisella tavallaan.
Pursuava