Lunnikoirasta...

Lunnikoira on kiva pikku otus. Sillä on miellyttävä luonne, hyvin tarkkaavainen ympäristön suhteen ja pirteä, mutta pikkuisen ärhäkkä louskuttaja pystykorvien tapaan. Se haukkuu kaikkea mikä liikkuu.

Rodulla on jänniä piirteitä, kuten sen into tunkeutua joka kolosta sisään esim. kiviaidassa ja on se löydetty saunankin alta, jonne se oli pikku pikku rakosesta pujottautunut. Kaikki kolot tutkitaan tarkkaan (ilmeisesti jäänteitä rotujalostuksesta alkuperäisestä tarkoitusta varten).

Oma lunnini ei ole kovin seurallinen koira, ei varsinainen sylikoira. Se viihtyy enemmänkin yksikseen piilossa sängyn alla. Mutta kaikki koirathan ovat yksilöitä. Turkki on helppohoitoinen. Oman lunnini pesen kerran vuodessa. Karvanlähtö on kerran vuodessa, ja muutaman viikon kuluessa sitä kyllä lähteekin tupottain.

Lunnikoirayhdistyksen sivuilta löytyy paljon tietoa koirasta (jos et ole jo löytänyt ao. sivuja.) Kannattaa kiinnittää huomiota ennen ostopäätöksen tekoa ensinnäkin rodun terveyteen (lunnikoirasyndrooma) ja sisäsiistiksi opettamiseen. Nämä voivat olla isoja ongelmia, jos omalle kohdalle sattuu (etenkin tuo lunnikoirasyndrooma, joka voi olla pahasti vammauttava ja jonka vuoksi koiria on jouduttu lopettamaan nuorena). Minun lunnini on terve ja pirteä yli 10 vuotias narttu.

Onnea lunninhankintaan!

http://www.lunnikoira.fi/