Hei!
Täällä Suomi24:ssä käsitellään niin paljon erilaisia ura- ja palkkavaihtoehtoja, että minä päätin kertoa täällä nyt omani.
Monesti elämässä on nuorilla ihmisillä ongelmana se, että heidän vanhempansa tai heitä kasvattavat tahot eivät kerro riittävän tarkkaan tai lainkaan, kuinka maailma tosiasiallisesti toimii. Nämä kertomukset sisältäisivät mm. vihjeet siitä, millainen koulutus kannattaa hankkia.
Minä olin onnekas. Juristi- ja diplomi-insinöörivanhempani kertoivat minulle jo ala-asteen lopulla elämän realiteetteja. Sain oppia, että raha pyörittää maailmaa ideologioiden ohella ja että yhteiskunnan eliitti hallitsee massoja ideologioiden avulla. Kävimme monia antoisia keskusteluja, joissa toki vanhempani kokeneempina ja kypsempinä osapuolina olivat enemmän ”antavassa” asemassa.
Tiesin siis jo pienestä pitäen, mitä kohti pyrkiä. Siinä, missä ikätoverini imppasivat bensaa jokirannassa, minä panostin jo alakoulusta alkaen luonnontieteisiin enkä roikkunut turhia ulkona. Lukiossa menestyin pitkässä matematiikassa ja fysiikassa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen pyrin ja pääsin lääketieteelliseen tiedekuntaan, josta valmistuin noin kuudessa vuodessa lääketieteen lisensiaatiksi. Tämä tapahtui edellisvuoden lopulla.
Valmistumista edelsi mm. niin sanotun lääkärinvalan vannominen. Se oli pelkkä vitsi, tyhjää sanahelinää. Valmistumisen yhteydessä minulle myös tarjottiin paristakin kotikaupunkini ympäristökunnasta terveyskeskuslääkärin virkaa. Nauraen kieltäydyin: kuka hullu nyt muka menisi työilmapiireiltään muutenkin surkeiksi kaikenlaisissa ”työolobarometreissa” todettujen kuntien ”arvauskeskusten” koiranvirkojen alistettavaksi sekä ottaisi kontolleen virkavastuun tekemisistään? En minä ainakaan!
Kunnalliseen kommunistiseen terveydenhuoltojärjestelmään kohtalaisen huvittuneena mielessäni siinsivät aivan toisenlaiset, paljon valoisammat näkymät. Pestauduinkin tuota pikaa erään ”reppufirman” palvelukseen. Olin kuullut, että Itä- ja Pohjois-Suomessa oli erittäin paljon lääkärinvirkoja täyttämättä, koska niihin kositut lääkärit olivat ilmeisesti tulleet aivan samanlaisiin johtopäätöksiin kuin minä ”omien” lääkärinvirkojeni kohdalla: ne olivat turhaa ajanhukkaa!
Reppufirma neuvotteli minulle makoisan sopimuksen erääseen Itä-Suomen pieneen kuntaan, joka itkien maksoi noin 8000 euron kuukausipalkan minulle, vastavalmistuneelle! Lisäksi reppufirma puristi kunnanisiltä käyttööni virka-asunnon, josta en joutunut maksamaan mitään. Olin kunnassa töissä puoli vuotta, minkä jälkeen pidin puoli vuotta omaa lomaa säästöjeni turvin. Matkustelin mm. ympäri Aasiaa ja koin sanoinkuvaamattoman hienoja elämyksiä.
Matkustelusta jäljelle jääneet rahani osakkeisiin sijoitettuani otin taas yhteyttä reppufirmaan uuden diilin itselleni neuvotellakseni. Firman virkailija järjestikin minulle vielä entistä hienomman sopimuksen eräässä Pohjois-Suomen pikkukunnassa. Sillä reissulla olen vieläkin. Puolen vuoden sopimus päättyy heinäkuussa – parhaaseen loma-aikaan –, jolloin jään jälleen omalle sapattivapaalleni. On tietenkin paikoitellen raskasta joka päivä näytellä potilaiden huolista kiinnostunutta, mutta kuukausittain tililleni siirrettävä sievoinen summa öljyää kyllä henkiset makuuhaavani.
Edellä kuvatulla tavalla pystyn luistelemaan eräänlaisena vapaamatkustajana yhteiskunnassa, jossa aamukahdeksasta iltapäiväneljään -luuserit heräävät joka aamu päämäärättömään, tarkoituksettomaan, ahdistuneeseen ja valaistumattomaan oravanpyöräänsä tämän ”yhteiskuntamme” omistavan luokan tarkoitusperiä palvelemaan.
Minä onneksi olen oman itseni herra: nauran hyväpalkkaisessa työssäni röhönaurua ja selailen pörssikursseja. Onnekseni olen pystynyt tekemään melko kannattavia sijoituksia, mutta ne kohdistuvatkin kohteisiin, joihin minkään matalaotsaisen kiintiöduunarin ansiotasolla ei sijoitellakaan: aseteollisuuteen ja lääketehtaisiin. Varmoja tuottoja on luvassa – jopa näin ns. laman aikana!
Tällainen on siis minun tarinani. Kaikesta saamastani hyvästä kiitän ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita valistuneita vanhempiani, jotka aikoinaan neuvoivat minulle, kuinka toimia elämässä.
Tervetuloa vastaanotolleni!
Hymyillään, kun tavataan!
T. Lääkäri
Täällä Suomi24:ssä käsitellään niin paljon erilaisia ura- ja palkkavaihtoehtoja, että minä päätin kertoa täällä nyt omani.
Monesti elämässä on nuorilla ihmisillä ongelmana se, että heidän vanhempansa tai heitä kasvattavat tahot eivät kerro riittävän tarkkaan tai lainkaan, kuinka maailma tosiasiallisesti toimii. Nämä kertomukset sisältäisivät mm. vihjeet siitä, millainen koulutus kannattaa hankkia.
Minä olin onnekas. Juristi- ja diplomi-insinöörivanhempani kertoivat minulle jo ala-asteen lopulla elämän realiteetteja. Sain oppia, että raha pyörittää maailmaa ideologioiden ohella ja että yhteiskunnan eliitti hallitsee massoja ideologioiden avulla. Kävimme monia antoisia keskusteluja, joissa toki vanhempani kokeneempina ja kypsempinä osapuolina olivat enemmän ”antavassa” asemassa.
Tiesin siis jo pienestä pitäen, mitä kohti pyrkiä. Siinä, missä ikätoverini imppasivat bensaa jokirannassa, minä panostin jo alakoulusta alkaen luonnontieteisiin enkä roikkunut turhia ulkona. Lukiossa menestyin pitkässä matematiikassa ja fysiikassa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen pyrin ja pääsin lääketieteelliseen tiedekuntaan, josta valmistuin noin kuudessa vuodessa lääketieteen lisensiaatiksi. Tämä tapahtui edellisvuoden lopulla.
Valmistumista edelsi mm. niin sanotun lääkärinvalan vannominen. Se oli pelkkä vitsi, tyhjää sanahelinää. Valmistumisen yhteydessä minulle myös tarjottiin paristakin kotikaupunkini ympäristökunnasta terveyskeskuslääkärin virkaa. Nauraen kieltäydyin: kuka hullu nyt muka menisi työilmapiireiltään muutenkin surkeiksi kaikenlaisissa ”työolobarometreissa” todettujen kuntien ”arvauskeskusten” koiranvirkojen alistettavaksi sekä ottaisi kontolleen virkavastuun tekemisistään? En minä ainakaan!
Kunnalliseen kommunistiseen terveydenhuoltojärjestelmään kohtalaisen huvittuneena mielessäni siinsivät aivan toisenlaiset, paljon valoisammat näkymät. Pestauduinkin tuota pikaa erään ”reppufirman” palvelukseen. Olin kuullut, että Itä- ja Pohjois-Suomessa oli erittäin paljon lääkärinvirkoja täyttämättä, koska niihin kositut lääkärit olivat ilmeisesti tulleet aivan samanlaisiin johtopäätöksiin kuin minä ”omien” lääkärinvirkojeni kohdalla: ne olivat turhaa ajanhukkaa!
Reppufirma neuvotteli minulle makoisan sopimuksen erääseen Itä-Suomen pieneen kuntaan, joka itkien maksoi noin 8000 euron kuukausipalkan minulle, vastavalmistuneelle! Lisäksi reppufirma puristi kunnanisiltä käyttööni virka-asunnon, josta en joutunut maksamaan mitään. Olin kunnassa töissä puoli vuotta, minkä jälkeen pidin puoli vuotta omaa lomaa säästöjeni turvin. Matkustelin mm. ympäri Aasiaa ja koin sanoinkuvaamattoman hienoja elämyksiä.
Matkustelusta jäljelle jääneet rahani osakkeisiin sijoitettuani otin taas yhteyttä reppufirmaan uuden diilin itselleni neuvotellakseni. Firman virkailija järjestikin minulle vielä entistä hienomman sopimuksen eräässä Pohjois-Suomen pikkukunnassa. Sillä reissulla olen vieläkin. Puolen vuoden sopimus päättyy heinäkuussa – parhaaseen loma-aikaan –, jolloin jään jälleen omalle sapattivapaalleni. On tietenkin paikoitellen raskasta joka päivä näytellä potilaiden huolista kiinnostunutta, mutta kuukausittain tililleni siirrettävä sievoinen summa öljyää kyllä henkiset makuuhaavani.
Edellä kuvatulla tavalla pystyn luistelemaan eräänlaisena vapaamatkustajana yhteiskunnassa, jossa aamukahdeksasta iltapäiväneljään -luuserit heräävät joka aamu päämäärättömään, tarkoituksettomaan, ahdistuneeseen ja valaistumattomaan oravanpyöräänsä tämän ”yhteiskuntamme” omistavan luokan tarkoitusperiä palvelemaan.
Minä onneksi olen oman itseni herra: nauran hyväpalkkaisessa työssäni röhönaurua ja selailen pörssikursseja. Onnekseni olen pystynyt tekemään melko kannattavia sijoituksia, mutta ne kohdistuvatkin kohteisiin, joihin minkään matalaotsaisen kiintiöduunarin ansiotasolla ei sijoitellakaan: aseteollisuuteen ja lääketehtaisiin. Varmoja tuottoja on luvassa – jopa näin ns. laman aikana!
Tällainen on siis minun tarinani. Kaikesta saamastani hyvästä kiitän ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita valistuneita vanhempiani, jotka aikoinaan neuvoivat minulle, kuinka toimia elämässä.
Tervetuloa vastaanotolleni!
Hymyillään, kun tavataan!
T. Lääkäri
Vastaukset 10
Vanhimmat
Millä tavalla koet olevasi yhteiskunnan vapaamatkustaja? Jos todellakin teet terveyskeskuslääkärin työtä jossain Pohjois-Suomen pikkukunnassa, se on todellakin arvokasta työtä tämän yhteiskunnan hyväksi.
Terveyskeskuslääkärin työ pikkukunnassa on erittäin vastuullista työtä. Pitää tehdä vaikeitakin ratkaisuja itsenäisesti, koska potilaita ei voi lähettää kauas erikoislääkärin tutkittavaksi. Työ vaatii suunnattomasti älyä ja luonnetta.
Lukio lääkis tekee yhteensä 9 vuotta palkatonta aikaa elämässäsi, se pitää maksaa rahallisesti jollain tapaa takaisin. Myös työn vastuullisuudesta tulee palkita. Tekemäsi diagnoosit vaikuttavat ihmisten elämään suunnattomasti.
Se, että pidät puoli vuotta lomaa vuodessa on myöskin positiivista. Ihmisten tulisikin käyttää enemmän aikaa perheen parissa ja vapaa-aikaan. Suomessa ja Euroopassa on erittäin paljon työttömiä ihmisiä. Työn jakaminen on tulevaisuutta. Ei niin, että jotkut ihmiset tekevät niska limassa töitä ja toiset jäävät kokonaan vaille työtä. Se jos mikä on epäoikeudenmukaista. Kaikkien suomalaisten työaikoja tulisi lyhentää mitä pikimmin. Työssäkäyvien ihmisten tulisi tuntea solidaarisuutta työttömiä kohtaan.
Monet saattavat pitää sinua ylpeänä, itsekeskeisenä ja rahanahneena. Ei, olet vaan tehnyt oikean ratkaisun, mutta tässä pääsemme siihen että yleensä raha kulkee suvussa, itselläni perusduunari vanhemmat, jotka eivät koskaan patistelleet opiskelemaan pitkälle, joten mitä musta tuli...:lähihoitaja, kaiken maailman perseenpyyhkijä, ja jos valitetaan että duuni on raskasta niin EI ole, MUTTA, palkka on aivan paska.
Okei, tienaan brutto tällä hetkellä n. 3000e, ja nyt iso MUTTA:
teen 2-vuorotyötä aamu ilta norm kvtes mukaan JA lisäksi yleensä n. 7 päivää keikkafirmojen kautta, joka tarkoittaa sitä että 2xkk vkloppuna olen omassa duunissa aamuvuorossa, kipitän keikkaduuniin illaksi, herään aamulla omaan duuniin, kipitän keikkaduuniin, jne. toisinsanoen jos päivissä laskee työpäivät, teen n. 27 päivää duunia kuukaudessa. Repikää siitä.
Ja palkka on 3000e.
Lääkäri: juuri noin tekisin itsekin jos olisin lääkäriksi alkanut. Oikea reitti.
Että jollekkin riittää vähempikin? Ja kaikilla ei ole hyvin koulutettuja vanhempia? Ei ole rahaa, ei ole edellytyksiä lukea matikkaa ja muuta hienoa. Mulle opetettiin älykkyyden olevan geeneistä kiinni, joten miksi yrittää?
Sulle vanhempas kerto miten viisaat ihmiset johtaa maailmaa ja tyhmiä ihmisiä. Mulle äiti kertoi että olen samaa paskaa kuin muutkin. Kukaan ei ole yli-ihminen, on turha käyttäytyä sen mukaan koska kuolemaan tästä mennään.
Ja arvostelit ihmisten valintoja ja mainitsit miten jotkut imppasivat bensaa jokirannassa. Mitä sitten? Miten sinun rahanpalvonta kulttuuri elämäs on muka parempi kuin puitossa chillaus?
Raha on paha.
suorittaneita valistuneita vanhempiani, jotka aikoinaan neuvoivat minulle
-Kyllä kysymys on "perimästä" eikä niinkään neuvoista. Koulussa tarvittava älykkyys ja kyky oppia on perinnöllistä. Yleensä lapset ovat yhtä koulutettuja kuin vanhemmatkin. Kouluaikoina muistan muutamia lahjakkaita oppilaita, kaikki heidän vanhempansakin olivat erittäin korkeasti koulutettuja, joten se näkyi lapsissakin: heille koulunkäynti oli helppoa ja kymppejä tuli kokeista vähällä vaivalla. He olivat perineet vanhemmiltaan tarvittavan lahjakkuuden. Minä taas yritin kyllä lukea, mutta vitosia ja kutosia oli todistuksessa useita. Sama tilanne oli mun kahdella siskolla. Mun vanhemmilla on toisella käytynä ammattikoulu ja toiselle ei koulutusta lainkaan, joten kyllähän se näkyy minunkin opiskelumahdollisuuksissa. Perimä määrää etten pääse pitkälle vaikka haluaisin. Ammattikoulu oli minulle täyttä tuskaa ja jouduin pitämään vuoden tauon opiskelusta, että selvisin kielten ja matematiikan kursseista. Ei ole kertakaikkiaan tarvittavaa älykkyyttä selvitä opiskeluista.
Reppufirma neuvotteli minulle makoisan sopimuksen
Hyvä palkka, mutta teet kuitenkin pätkätyötä ja ilmeisesti muutatkin paikkakunnalta toiselle lyhyiden työsuhteiden perässä. Sehän on hyvin vaativaa, ilmeisesti sinulla ei perhettä kun pystyt kulkemaan. Palkka on hyvä, mutta en tuota kyllä muuten mitenkään helpoksi kokisi. Ei varmaan sovi pitkäaikaiseksi elämäntavaksi. Kai sitä haluaa jonnekin asettuakin.
kysymättä meidän mielipidettä. Sinne on mentävä, mistä puuttuu ihmisiä.
Mutta...se se vasta helppoa on, ei tavi ottaa vastuuta yhtään mistään! Senkun vaan on. Tekee mitä määrätään.
Palkkaa tulee, joo...mutta en kyllä vaihtais sun hommaan en.
Kuulostat yksinäiseltä ja tympääntyneeltä.
Ei sulla kai oikeita ihmissuhteita ole, eikä oikeita työkavereita.
Mun mielestä olety luuseri...ei raha ratkaise.
Vaikuttaa hieman provokatiivielta tämä kirjoitus...
Lääkärin etiikka ja moraali ovat kyllä tunnetusti korkeita ja kollegiaalisuus myös. Eli kaikkien työtä arvostetaan ja jokainen lääkäri tietää myös sen, kuinka tärkeää ja haasteellista terveyskeskustyöskentely on.
provoja ihmiset jaksavatkin rustata
Jatka lisää kun en jaksa vaivautua antamaan mitään tyhjentävää vastausta.
Aina tulee mieleen omat läheiseni jotka alalla.
Voisiko he pienessä viini hiprakassa sanailla moista?
Hienoa luettavaa!
Tulostin ja lähetin banaanipostina lääkäriliiton viestintäpäällikölle. Tiedä vaikka löytyisi keikkaa sieltäkin kun levänneenä lomaltasi palaat. Hyvää kesää!
T. kollega
Miksi kerrot tarinasi?Mikä on pointti?Olet varmasti älykäs ja älykkäät vanhemmat,mutta "röhönauraminen" muille ihmisille ja toisten luusereiksi kutsuminen ei ole kypsän ihmisen toimintaa.Lannistettiinko sinut lapsena ja sisällesi kasvoi joku grandioosi idea omasta ylemmyydestäsi muita ihisiä kohtaan?Aika narskua edes vaivautua kirjoittamaan noin pitkää tarinaa tyhjästä.
Jokainen ihminen elää vain sitä omaa anutlaatuista elämäänsä ja toimii siinä ammatissa missä on.Ihmisinä olemme samanarvoisia.
Hyvää kevttä sinulle "lääkäri"