Uskomatonta

Kiitos siitä.

Ei minun ole vaikea myöntää, että
hetket kanssani, jokainen, on koru
elämäni käämyyn. Elämän villaa, josta
kehrään lankaa, jota joskus, sitten, hyväilen
sormin ja muistan tätä kaikkea.

Et koskaan varmaan opi tajuamaan miten
oma tuoksusi tuntuu minussa. Miltä ihosi
maku on mettä ja maustetta suussani. Miltä
povesi kannatteleminen tuntuu syvällä.
Kuinka kohoan katosessasi minua silmiin.

Tajutonta miten yhdessäolon pienet viirteet
piirtävät päiviin viivoja ja tunneista muodostuu
kuvia. Kuinka niistä nauttii, kun et ole. Miten
tämä aika suutelee minua. Nämä hetket hyväilevät.
Sinä, vain sinä, herkkää hiljaa tuo kuiskata. Tuntien.

Kiitollinen, olen niin kiitollinen, että maailmamme
kohtasivat. Me kaksi osuttiin yhteen ja syttyi kiinnostus.
Meissä heräsi joku elämää suurempi. Jotain mitä ei tunne
kädellä, vaan sydämellä. Kiitos tästä ajasta sinulle. Kiitos
että Sinä, omana itsenäsi, olet olemassa.

Jos et olisi, minä liitäisin paljon
matalammalla ja tuntisin vähemmän.



Kiitos runostasi.

Kun herää kiintymys, luottamus, Raottuu
Rakkauden ovi. Tulee jotain aivan
uutta valoa sisään ja varjot katoavat.

Rakkautta.

Jotain ihan omaa herkkyyttä
ja kauneutta Rakkausrunossasi.

Tuoretta ja uudelle tuoksuvaa.

Hieno kokemus lukea ja tuntea
Runosi sielu ja sisin.

Todella hieno tekstisi.

Pidin ja nautin.

Aurinkoa ja hymyä päivääsi.

niin väkevää niin koskettavaa.