Kastetilaisuudessa kuulin lapsen nimen. Nimi oli järkytys, tietysti vanhemmat saavat antaa lapselleen mieleisen nimen, mutta taustalla olikin pojan suku.
Poika sai isänsä sukunimen, se ei vielä riittänyt pojan suvulle, vaan vielä piti nimeksi laittaa perintönä kulkeva nimi.
Olen aina inhonnut tuota nimeä ja se tuli sitten pojalle nimeksi. Onneksi ei kuitenkaan kutsumanimeksi.
Tässä tapauksessa nimen pakottivat antamaan pojan sukulaiset. Nimi on kulkenut jonkun esiädin antaman mallin mukaan ja nyt sitä nimeä pakotetaan antamaan sukupolvelta toiselle. Asian ymmärtäisi jotenkuten, jos kyseessä olisi hieno suku, mutta kun kyseessä on junttisuku.
Toivottavasti pojan vartuessa aikuseksi ja poikalapsen saadessaan pojan vaimo ei salli junttisuvun enää pakottaa ottamaan tuota perintönimeä.
Kuinka yleistä tällainen on nykyaaikana.
Poika on ihana, mutta nimi muuttaa kaiken.
Poika sai isänsä sukunimen, se ei vielä riittänyt pojan suvulle, vaan vielä piti nimeksi laittaa perintönä kulkeva nimi.
Olen aina inhonnut tuota nimeä ja se tuli sitten pojalle nimeksi. Onneksi ei kuitenkaan kutsumanimeksi.
Tässä tapauksessa nimen pakottivat antamaan pojan sukulaiset. Nimi on kulkenut jonkun esiädin antaman mallin mukaan ja nyt sitä nimeä pakotetaan antamaan sukupolvelta toiselle. Asian ymmärtäisi jotenkuten, jos kyseessä olisi hieno suku, mutta kun kyseessä on junttisuku.
Toivottavasti pojan vartuessa aikuseksi ja poikalapsen saadessaan pojan vaimo ei salli junttisuvun enää pakottaa ottamaan tuota perintönimeä.
Kuinka yleistä tällainen on nykyaaikana.
Poika on ihana, mutta nimi muuttaa kaiken.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Toisaalta on kiva kun suku haluaa tuolla tavalla osoittaa uuden lapsen tervetulleeksi. Ja mikä helvetin hieno suku ja junttisuku? Monesti hienot ne vasta juntteja onkin
mielestäsi nimi on kamala ja kaikkea muuta kuin sopiva.
Mistä tiedät, ett' sukulaiset pakottivat tuon nimen antamiseen? Kuka sen on sinulle kertonut? Miten vanhemmat kommentoivat? Voihan se olla ihan heidän oma ajatuksensa ja pitävät nimestä kovasti.
Meidänkin pojalle annettiin 20 vuotta sitten nimi, jota äidin (minun) vanhemmat ja sukulaiset kovasti ihmettelivät. Kyseinen vanhahtava nimi ei ollut sillä hetkellä muodissa (toisin viime vuosina). Vanhalla sedällä oli kyllä sama nimi, mutta ei se vaikuttanut tähän nimen antoon. Poika on ollut koko ikänsä ihan nimensä näköinen - riippumatta pitääkö sukulaiset nimestä vai ei.
Nimihän ei poikaa pahenna, vaan sukulaiset....
Meillä poika sai toiseksi nimekseen nimen, joka on miehen suvussa kulkenut 1600-luvulta. Ei se nimi olisi ollut minun suosikkejani, mutta ajattelin, että se voi kuitenkin olla pojalle itselleenkin aikuisena tärkeää, että hän kuuluu nimellään suvun jatkumoon! Ja kun 400 vuotta äidit ja isät ovat antaneet saman nimen lapselleen suvussa, niin minusta se on niin arvokas perinne, että jatkan sitä omasta mielipiteestäni huolimatta. Ensimmäiseksi nimekseen poika sai sitten nimen minun ehdotukseni mukaan.
Oma toinen nimeni on myös suvun perua, eikä se ole minusta mikään ihana nimi, mutta minulle tärkeä siksi, että tiedän, kenen äidilleni rakkaan sukulaisen mukaan se on annettu. Jotenkin tuntuu mukavammalta, että nimellä on tukevampi perusta kuin "löydettiin tämä kivankuuloinen nimi yhdestä sisustuslehdestä".
Suku ei oikeasti voi pakottaa lapsen nimeä. Sen päättävät vanhemmat. Jos taas vanhemmat haluavat antaa lapselle jonkin nimen sukulaisten pyynnöstä, niin sehän on heidän päätöksensä. Jos nimi on laillinen, niin sitten on.