tietääkö kukaan kuinka pääsee irti uhkailevasta
puolisosta-oli mikä tahansa keskustelu jos tulee
eri mieltä hän alkaa sanomaa älä ärsytä minua
minä en kestä -siis jos olen erimieltä
asiasta .tappamisella uhkailu on jo niin tuttua
että en ota todesta-kuitenkin hän on ulospäin
rauhallinen ja kaikkien mielestä mukava tyyppi
jos vain minä en ärsyttäisi häntä.eihän tässä
edes uskalla erota.
puolisosta-oli mikä tahansa keskustelu jos tulee
eri mieltä hän alkaa sanomaa älä ärsytä minua
minä en kestä -siis jos olen erimieltä
asiasta .tappamisella uhkailu on jo niin tuttua
että en ota todesta-kuitenkin hän on ulospäin
rauhallinen ja kaikkien mielestä mukava tyyppi
jos vain minä en ärsyttäisi häntä.eihän tässä
edes uskalla erota.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Hei,
tilanteesi on todella vaikea ja monimutkainen. Jos
asut isolla paikkakunnalla sekä seurakunnilla että
kaupungilla on perheasiainkeskuksia, joista saa
keskusteluapua ilmaiseksi. Pienelä paikkakunnalla
kannattanee kysellä terveyskeskuksesta.
Ammatti-ihmisen kanssa keskustellessa löytyy
helpommin ratkaisu ja he tukevat sinua myös matkan
varella, kun toteutat löytämääsi ratkaisua.
Suosittelen lämpimästi.
Tsemppiä!
häpeän tunne on todella voimakas tuntuu että olen
syyllinen kun mieheni pinna ei kestä-toisaalta
olen niin lukossa että en uskalla lähteä hakemaan
apua koska pelkään sitäkin että mieheni ei
hyväksy sitä ja ärsyyntyy entisestään-se tässä
onkin outoa etä hän on raitis-mutta jatkuvasti
uskoton ja se jotenkin sotkee meidän yhteiselämää-
kun ei jaksaisi enää niellä kaikkea-jospa
sittenkin on haettava apua-sillä olen huomannut
olevani jotenkin lamaantunut-ei jaksa
mitään.kiitos neuvosta anmari.
Nuo fiilikset oli minullekin erittäin tuttuja eli
aina oli minussa vika miehen ärsyyntymiseen.
Sitten mies muutti pois joksikin aikaa ja tuli
takaisin selittelemättä ja anteeksipyytämättä ja
elämä jatkui noin puoli vuotta rauhallisesti,
mutta sitten meni taas joku pieleen ja alkoi
erolla uhkaaminen ja kun myönnyin siihen, se
jatkui uhkailuna itsensä tapamisella. Uskottomuus
tuli sitten kuvaan ja se oli viimeinen asia,
mistä olimme sopineet, että sitten ei ole mitään
enää toisillemme annettavaa ja erosimme
yhteistuumin. Nyt on kulunut kaksi vuotta erosta
ja olemme kutakuinkin puheväleissä ja voimme
hoitaa lastemme asioita yhteistuumin.
sehän tässä onkin ihmeellistä että minä olen
huolissani hänen selviytymisestä-hänkin on
sanonut että jos jätän -lähdetään
yhdessä,kuitenkaan ei pysty olemaan niinkuin
lupaa eli yhä useammin on kiinni käymässä ja
päälle sylkemässä-silloin kun on kotona.pitäisi
olla vain hiljaa ja hyväksyä kaikki mitä hän
tekee -olen yrittänyt ymmärtää-mutta vaikka
kuinka olisi mieliksi -aina löytyy jotain
halveksittavaa huomauttamista minusta,vaikka
annoin anteeksi monen vuoden uskottomuuden-mikään
ei muutu -pahenee vain.alan jo itsekkin inhota
itseäni.
Kaikki me jotka olemme tuon käyneet läpi tiedämme
mikä helvetillinen painostus tuo suhde on.Sain
aina olla varpaillani ja itsetunto oli taatusti
nollilla!
Vaan eräänä päivänä olin kypsä irtoamaan
suhteesta,ehdottaen kyllä keskustelua
asiasta,vaan eipä tietenkään mieheni suostunut
siihen.Niinpä läksin,ja nykyään elän ihanan
vapautumisen aikaa!
Nyt en voi kuin sääliä ihmistä,joka itsetuntonsa
kohentamiseen tarvitsee toisen alistamista.
Olen vapaa,rakastettu ja onnelinen!
Terveisin:
kiitos hyvästä palautteesta-tuntui kuin olisin
yksin ja ulospääsyä ei ole-jatkuva varuillaan olo
on todellakin koko ajan erittäin raskasta,koko
ajan odotan että tästä tulisi loppu jotenkin-siis
ei osaa olla rennosti palleaa kouristaa jo kun
mäkee miehen vaikka ei olisi mitään
erimielisyyttä-seuraava vaihe onkin avun
hakeminen -ei tästä kierteestä muuten ulos pääse-
kerään voimani-muutosta en enää odota tässä
suhteessa silä se ei ole muuttunut kuin ajoittain
kunnes ollaan taas samassa tilanteessa.
Minusta ero kannattaisi sehdä siten, että kun
mies on jossain poissa, niin haivyt, etkä palaa.
Se tuntuu tietenkin aika raalta lähteä noin, mutta
luulen ettei lähdöstäsi tule mitään, jos siitä
ilmoitat etukäteen. Syntyisi vain riita ja ehkä
uhkaavakin tilanne. Uutta osoitetta et myöskään
saisi jätää tiedoksi.
Sitten kun olette erossa, niin voitte kumpikin
miettiä ja selvitellä omia tunteitanne tahollaan
ja rakennella uutta elämää.
sitä minä en jaksa ymmärtää että hän alkaa olla
minusta kiinostunut kun olen lähtenyt -jo 3
kertaa olen tullut takaisin koska hän osaa omaan
tilaansa vedoten saada minut takaisin-on sanonut
jos jätän hän soittaa työnantajalle ja ilmoittaa
minusta kuinka sairas olen-soitaa myös
sukulaisille ja se tulee kaikkien tietoon että
olen hoidon tarpeessa oleva ihminen-vaikka olen
ollut vain hoidossa hänen pahoinpitejyn
takia .viimeksi kuukausi sitten otti nilkoista ja
uhkasi heittää parvekkeelta alas-sanoi viikko
sitten että sitä kaduttaa kun ei toteuttanut
sitä.uhkasi myös että nyt hän sen toteuttaa-
tuijotti minua ja kysyi onko sinull
atsesuojeluvaistoa,kyllä uhka on olemassa koko
ajan-kuitenkaan häntä ei täällä kotona mikän
kiinnosta on aina poissa ja särkee huonekalut jo
olen eri mieltä asioista.jospa tästä
selvitään...
Olet jo osoittanut,että osaat lähteä,koska olet
tehnyt sen jo useamman kerran.Tee se vielä,älä
enää usko,ett tilanne siitä miksikään muuttuu,ei
ihminen niin vain muutu,hän on sellainen kun
on.Älä enää pilaa elämääsi,luulisi yksinkin
olevan parempi kuin tuossa tilanteessa.Henkinen
ja fyysinen uhkailu on raukkamaista ja osoittaa
kumppanin kypsymättömyyttä ja huonoa
itsetuntoa.Älä välitä niistä uhkailuista,mitä hän
sanoo tekevänsä,jos et jää tai tule takaisin.Ota
ihmeessä yhteyttä esim. kriisipalveluun (tai
vast. mikä paikkakunnalta löytyy)tiedän
tapauksia,että sieltä saa tosi hyviä neuvoja,apua
ja tukea päätöksellesi.Älä alistu väkivaltaan ja
jos hän uhkailee hanki lähestymiskielto hänelle.
Luin tämän keskusteluketjun, ja viestini sinulle
anmari on samansuuntainen kuin aikaisemmatkin.
Hae ihmeessä itsellesi apua, apua itsesi koossa
pitämiseen ja siihen, että löydät ratkaisun
vaikealle tilanteellesi liitossa.
Jos ihan suoraan ilmaisen ajatukseni, niin voisin
ehdottaa, että kerää kamasi ja häivy. Et taida
edes itse enää huomata, kuinka miehesi käytös
nakertaa itseluottamustasi ja oikeuttasi ns.
hengittää vapaasti.
Samansuuntaisia kokemuksia on itsellänikin, ja
täytyy myöntää, että kertomuksesi sai vanhaa
ahdistusta pinnalle. Itse olen pitkän prosessin
kautta saanut itseni vapaaksi, ja joskus oikein
harmittaa, että siihen meni niin pitkä aika,
useita ihania ja rauhallisia vuosia meni hukkaan
suotta. Tietysti kokemus on kasvattanut, mutta
rajansa kaikella, omaa henkeä ei kannata moisessa
suhteessa vaarantaa. Aina sananlasku; parempi
mies talossa kuin kymmenen kadulla, ei aina
kuitenkaan pidä paikkaansa.
heräsin taas pahaan oloon-nukun eri huoneessa
lukon takana,sillä tilanne on jo ollut 2 vuotta
se että en voi nukkua samassa huoneessa-sillä
ehdolla asun täällä vielä,vaikka on hän tullut
siitäkin läpi jo useamman kerran -kun puhun
pahasta olosta miehelleni-hän sanoo että minun
aivonystyrät on jo kuluneet siksi minä muka
riitelen,siis se on riitaa kun sanon että voin
pahoin-minulla on jatkuva hengenahdistus mille ei
löydy syytä,sillä puhua ei saa mistään se on heti
riitelemistä-ilman päiväkirjan kirjoittamista en
olisi tässä-hän kuitenkin sanoo että rakastaa
minua ihan liikaa-onko tämä rakkautta-muuten hän
ei kose minuun kuin suuttuessa-josta on arvet
polvissa ja mustelmia useamman kerran vuodessa.
On surullista lukea viestiäsi ja tietää, ettei
kuitenkaan voi auttaa. Sinun täytyy nyt olla
vahva ja tehdä päätös elämänmuutoksesta. Tiedän,
että sen jälkeen löydät ja saat apua. Minä
ymmärrän, ettei päätöksenteko ole helppoa, on
niin paljon tunnesiteitä entiseen, mutta tiedätkö
että tilanne voi mennä vain parempaan suuntaa
molemmille osapuolille. Lähetän sinulle tuhansia
lämpimiä ajatuksia ja jos mahdollista enegiaa
näin netin välityksellä. Jaksetaanhan.
olen 19 w mut luin ton sattui kiinnostamaan..
mun miesystäväni on 34 vuotta ja pitää
suhdettamme yllä uhkailulla ja pelottamisella.
sitä on jatkunut kolme vuotta..aika jonka olemme
olleet yhdessä. mä olen kykenemätön tekemään
mitään..lopettamaan suhdetta.
Mua ei ole lyöty kertaakaan mutta sanallisesti
hän uhkailee ja pelottelee mut täriseväksi ja
itkeväksi ihmiseksi..
Hän sanoo myös että rakastaa mua liikaa, siksi
kaikki. ei ole viikkoa ettei tätä tapahtuisi. hän
pelkää minun pettävän vaikka en ole koskaan sitä
tehnyt.
haluaisin joka ikinen päivä pois tästä suhteesta
mutta jokin tekee mut voimattomaksi.
hän osaa olla myös hellä ja rakastava mut
hetkessä hän muuttuu hirviöksi. hänen vihansa
näkyy ja kuuluu. hän huutaa kunnes itken ja
siitä hän raivostuu entistä enemmän..itkeminen
tuntuu suututtavan häntä silmittömästi. sääliä ei
heru koskaan. joka kerran jälkeen hän pyytää
anteeksi ja sanoo ettei toistu..
hän uhkaa kertovansa suvulleni valheita ja
muutenkin utopistisilla asioilla mutta en ymmärrä
sitä pelon hetkellä..
En saa surra ja vihata häntä. jos joskus mökötän
hän ei anna olla rauhassa. en saa mennä
huoneeseen yksin, en saa olla lukkojen takana..
hän saa vihansa vimmassa hajotettua oven tai mikä
häntä milloinkin estää..en saa itkeä ja surra
rauhassa. en saa lähteä suutuksissani yksin
kadulle kävelemään.. mä en saa vihata, mun pitää
antaa HETI anteeksi. viha on hänen
yksinoikeutensa..
en tiedä.. tätäkään en saisi kirjoittaa..
kaipaisin niin tilaa ja aikaa olla nuori. mutta
olen suljettu.. yritän joskus uskotella että olen
onnellinen. en silti ole kyennyt aikoihin
hymyilemään kuin koirilleni.. en ymmärrä miten
jaksan..en ymmärrä .. en edes tiedä mitä haluan.
pelkäisin myös lentää omilleni.. hän on
huolehtinut musta..
enkä ymmärrä miten voin olla 19 vuotiaana
suunnilleen samassa tilanteessa missä te..jo
avioliitossa olevat.. tunnen olevani häkkiin
suljettu lintu, jos ovi joskus avautuu..
ulkopuolella vaanii kissa ja pakottaa valitsemaan
joko vankeuden .. tai vaaniva kissa hyökkää ja
tekee selvää jälkeä..
älä pilaa elämääsi. Sinun pitää nauttia siitä ja
irrottautua suhteesta,joka on sinulle kuin
vankila.Olen mennyt 18 vuotiaana naimisiin ja nyt
on 30. vuosi menossa,mutta en ole koskaan
tuntenut niin kuin kuvasit.Minua ei ole uhkailut
koskaan ei henkisesti eikä fyysisesti, vaikka,
kuten kaikki tietävät, ei avioliitto ole aina
pelkkää päivänpaistetta eikä meistä kumpikaan ole
kaikkein helpoimpia ihmisiä. Ei mikää liitto
perustu sellaisille asioille,joista
kirjoitit.Yritä lopettaa tollanen suhde
mahdollisimman pian ja ala elämään nuoren ihmisen
lailla.
kiitos -tuntuu että olen saanut voimia edetä
asiassa-tunneside on todella ollut voimakas-
tuntuu kuin tekisi mieli riuhtaista itsensä irti-
olen myös toivonut että mieheni ymmärtäisi että
ero on molemmille paras ratkaisu,mutta sitä ei
kannata jäädä odottelemaan -että hän ymmärtäisi-
syyttely on turhaa -mutta sen tiedän nyt että
mikään ei muutu vaikka kuinka muuttaisin
käytöstäni-eikä kukaan jaksa loputtomasti
ymmärtää siinä hukkaa oman elämänsä.kiitos.
Oon ollut tuollaisen pelottavan sairaalloisen
mustasukkaisen miehen kanssa n. 10 v.
En tiedä oisinko elossa jollei mulla olisi ollut
omaa asuntoa ja vikkeliä jalkoja. Mutta kun hän
valillä oli pitkiäkin aikoja niin hyvä ja näitä
kohtauksia ei kestänyt kauaa yhdellä kertaa niin
palasin aina takaisin. Hän alkoi rauhoittua ja
hyväksyä sen että lähdin pois kun hän joi
vähänkin. Nyt olen parantumattomasti sairas ja
hän on pysynyt mun rinnalla ja auttanut kaikin
tavoin. Hän on kuitenkin ainoa ihminen joka on
välittänyt todella minusta ja minä hänestä. Ei
ole tarvinnut pelätä moneen vuoteen. Sumsummarum,
joskus sairaalloisesta mustasukkaisuudestakin voi
parantua.
tässä on nyt kysymys sellaisesta tilanteesta,
että paranemista on turha jädä odottelemaan.
Tilanne on vaarallinen. Omassa lähipiirissäni
tässä esillä olevan kaltainen suhde johti
tappoon. Parempi olisi ollut muuttaa ajoissa
erilleen.
Joten "paniikkihäir..". Heti jalat alle ja
matkaan. Ei se haittaa vaikka mies soittelisikin
sinne tänne. Kyllä muut sen ennenpitkää tajuavat
missä perimmäinen vika ja tärkeintä on ettei
henkesi ole vaaarassa. Sitten rakennat uuden
elämän.
auttaa
uhkailijat on usein pelkureita
Ilmoita poliisille tollasesta kahelista!!
uhkailusta.Sitten eroon koko tyypistä ja haet
lähestymiskiellon.Jos tyypi vielä tuppaa lähelle
niin soitto poliisille niin johan äijää viedään.
Taitaa olla miespuolisille olennoille hyvin
tyypillistä.olen itse kokokenut samanlaista
kohtelua ja tullut siihen tulokseen, että se vain
jatkuu jos asialle ei tee pistettä.Monet miehet
eivät kestä arvostelua/nalkutusta ja syynä on
miehen oma epäkypsyys.Niin että jos asiat eivät
rupea selviämään puhumalla,kannataa tietysti
yrittää selvittää asioista "eri tyylillä" kuin
aikaisemmin.Jos mies ei kuitentaankaan rupea
ottamaan tajutakseen,että hän ei voi samaan
malliin, kannattaa ottaa etäisyyttä ja jättää
mies miettimään miten elämänsä haluaa elää.-yksin
vai kaksin.Uhkailu on usein vain omaa
epävarmuutta ja vaikuttamisen
tarvetta.Kokemuksesta tiedät varmasti olisiko
puolisostasi oikeasti tekemään jotain typerää.
eroa on ainut neuvo mikä auttaa
Oisit kuunnellu äitiäs!
Eikö kukaan varottanu sykopaateista?
Tuskin ois auttanu... naisia vaan tuntuu nuo
sykot viehättävän.
Ei kukaan rupea tieten tahtoen olemaan
väkivaltaisen ja häiriintyneen miehen kanssa.
Näitä tyyppejä kun ei välttämättä tunnista päälle
päin, vaan monet heistä ovat päälle päin
rauhallisia, jopa kiltin ja kunnollisen oloisia.
Totuus paljastuu naiselle usein liian myöhään,
esim. kun jo asutaan yhdessä, ja se tulee yleensä
lamauttavana shokkina.
Tutkimuksen mukaan nelisenkymmentä prosenttia
suomalaisnaisista on kokenut väkivaltaa tai
uhkailua perhepiirissä, joten ryhdistäytykää,
suomalaiset miehet! Ei naista uhkailemalla ja
väkivallalla pidetä, vaan rakkaudella. Paha olo
saa naisen ennemmin tai myöhemmin lähtemään.
Maassamme on hälyttävän paljon perheväkivaltaa,
eikä sitä saa hiljaisesti hyväksyä esimerkiksi
naista syyllistämällä.
Kysy itseltäsi mitä suhteeltasi haluat? Kuuluuko
uhkailu ja sen tapaiset menettelyt mielestäsi
rakkauteen ja eheään parisuhteeseen? Mikä pitää
sinut kiinni miehessä?
Mikäli elämäsi on jatkuvaa pelkoa, mielipahaa ja
rikkinäisiä hetkiä, niin hetki yksiksesi, onko se
kaikki sen arvoista.
KETÄÄN EI VOI PAKOTTAA OLEMAAN SUHTEESSA VÄKISIN
EIKÄ KETÄÄN VOI OMISTAA!!!!
Puhun kuuden vuoden kokemuksella; minulle
saneltiin päivittäin mitä tehdä. Minua epäiltiin
aina kaikesta. Ja olin 'syyllinen' aina miehen
omiin mokiin. Aikansa kutakin - ja nyt olen
vapaa. Enkä kadu hetkeäkään!
Kukaan ihminen ei ole sen väärti, että Sinun
pitäisi uhrata elämäsi hänen vuokseen.