Sano jotain..

minä luulen että haluaisit puhua rakkaudesta.

tv. ilidio

old_profile_53287 kirjoitti:

minä luulen että haluaisit puhua rakkaudesta.

tv. ilidio

Tiesitkö, no et varmaankaan tai sitten tiesitkin, mutta kumminkin, tiesitkö, että sinä iltana taivas oli sysipimeä ja se enteili, että rajumyrsky oli tulossa. Jos ei ihan sillä sekuntilla niin ainakin lähituntien aikana tai edessä olevan yön kuluessa. Eikä sellaisen myrskyn jäljiltä edes aamulla olisi vielä tyyntä ellei tuuli jostain kumman syystä vaihtaisi suuntaa nopeasti ja tyynnyttäisi kuohuavia aallonharjanteita ympäriltä. Vielä ei satanut, mutta vaahtopäät löivät jo laitoihin niin, että tuulen ulvontakin jäi toiseksi niiden paukkuessa laitoja vasten. Meri veti syvyyksinsä kaiken irtonaisen ja kuulosti kuin se olisi mylviessään vaikertanut hiljaa omaa häijyyttään. Sinä iltana en olisi halunnut olla siinä uppoavassa laivassa, joka ei välttämättä saavuttaisi satamaa ennenkuin meri nielaisisi senkin kokonaan ja peittäisi märkään mustanpuhuvaan vaippaansa. Sillä hetkellä sinä tunnuit todella suojaisalta satamalta johon olisin halunnut ankkuroida laivani ennen kuin se ehtisi purjehtia kokonaan raivoavan myrskyn silmään. Olit kuin pelastusrengas, johon en uskaltanut tarttua kuitenkaan. Minä vain purjehdin eteenpäin koittaen estää vielä ensimmäisten pisaroiden laskeutuessa alas kastumasta ihan kokonaan.
Tuollaisia, siis todella kummallisia asioita puhuttavaksi runosi sai minussa aikaiseksi, niitä sen enempää selittämättä, mutta oliko se rakkautta sitähän minä en tiedä, tiedätkö sinäkään

...ihan sanattomana kirjoitti:

Tiesitkö, no et varmaankaan tai sitten tiesitkin, mutta kumminkin, tiesitkö, että sinä iltana taivas oli sysipimeä ja se enteili, että rajumyrsky oli tulossa. Jos ei ihan sillä sekuntilla niin ainakin lähituntien aikana tai edessä olevan yön kuluessa. Eikä sellaisen myrskyn jäljiltä edes aamulla olisi vielä tyyntä ellei tuuli jostain kumman syystä vaihtaisi suuntaa nopeasti ja tyynnyttäisi kuohuavia aallonharjanteita ympäriltä. Vielä ei satanut, mutta vaahtopäät löivät jo laitoihin niin, että tuulen ulvontakin jäi toiseksi niiden paukkuessa laitoja vasten. Meri veti syvyyksinsä kaiken irtonaisen ja kuulosti kuin se olisi mylviessään vaikertanut hiljaa omaa häijyyttään. Sinä iltana en olisi halunnut olla siinä uppoavassa laivassa, joka ei välttämättä saavuttaisi satamaa ennenkuin meri nielaisisi senkin kokonaan ja peittäisi märkään mustanpuhuvaan vaippaansa. Sillä hetkellä sinä tunnuit todella suojaisalta satamalta johon olisin halunnut ankkuroida laivani ennen kuin se ehtisi purjehtia kokonaan raivoavan myrskyn silmään. Olit kuin pelastusrengas, johon en uskaltanut tarttua kuitenkaan. Minä vain purjehdin eteenpäin koittaen estää vielä ensimmäisten pisaroiden laskeutuessa alas kastumasta ihan kokonaan.
Tuollaisia, siis todella kummallisia asioita puhuttavaksi runosi sai minussa aikaiseksi, niitä sen enempää selittämättä, mutta oliko se rakkautta sitähän minä en tiedä, tiedätkö sinäkään

kiitos palautteesta. minua arvostellaan siitä että minulla on liian pitkiä runoja…mutten taida välitä koko asiasta.

käy kurkimaan tätä sivua J


http://www.youtube.com/watch?v=zrasH_Lp1oE

se että jotain tuttua runoissani... olen joskus ollut näillä sivuilla.... olin poissa..

tv. ilidio