Mulla on 12 viikkoa vanha sekarotuinen narttupentu, joka on ollut meillä jo kuukauden. Ongelmana on pennun räyhä kohtaukset ja pureminen. Pureminen ei ole pelkkää näykkimistä, vaan minun ja mieheni kädet ovat täynnä verisiä viiltoja. Aluksi yritimme kieltää ja ottaa niskastakin kiinni, mutta pentu innostuu tästä entisestään ja puree ja murisee kovempaa, eikä näissä tilanteissa lelut ja luut kiinnosta. Nyt yritäämme olla kiinnittämättä huomiota koiraan "kohtauksen" aikana, joka on kyllä auttanut ja purenta loppuu, mutta jatkuu taas hetken päästä, kehuista huolimatta.
Auttakaa, mitä tehdä!? Pentu ihana ja rakas, mutta leikkiminen ei onnistu, koska räyhääntyy. On koitettu myös tapascolla ja valkopippurilla.
Auttakaa, mitä tehdä!? Pentu ihana ja rakas, mutta leikkiminen ei onnistu, koska räyhääntyy. On koitettu myös tapascolla ja valkopippurilla.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kiellä kerran ja jos ei tottele, koppaa pentu syliin ja eristä hetkeksi vaikka omaan häkkiin tai vessaan.
nk. laumasta eristäminen on pennulle kuin pennulle kovin mahdollinen rangaistus.
Heti, kun pentu riehaantuu ja alkaa tosissaan purra, napatkaa vain pennusta kiinni, ja viekää se toiseen huoneeseen, pois näkyvistänne.
Mikäli pentu protestoi eristyksissäoloaikanaan, älkää kiinnittäkö sen itkuun/huutoon mitään huomiota, vaan hakekaa pentu takaisin VASTA SITTEN kun se on rauhoittunut, ja täysin hiljaa.
Luulisi kovapäisemmänkin pennun oppivan, ettei se huonolla käytöksellään saavuta mitään muuta kuin laumasta ulos "heittämisen".
Pienet näykkäisythän kuuluu tietenkin koiranpentujen elämään, ne kun tutustuu ympäröivään maailmaan tunkemalla kaiken mahdollisen suuhun, mutta tosissaan pureminen ja samalla järetön riehuminen menee jo vähän överiksi...
Emokoira opettaa pennuillensa "puremisen eston", jos vain pennut saavat tarpeeksi varttua emon seurassa. Muistaakseni se opitaan siinä 7-8 viikkoisena rodusta riippuen. Mutta jos pennulle ei ole suotu mahdollisuutta oppia sitä (vieroitettu liian aikaisin), niin ihmisen täytyy opetta se..
Neuvoisin juuri tuota huomioimattomuutta käyttämään niin kuin olet tehnytkin. Leikkivälle pennulle kaikista pahin rangaistus on juuri tuo huomoimattomuus. Kiellot eivät auta, koska niillä pentu saa hakemaansa huomiota (=palkinto).
Kun pentu on alkanut puremaan, niin onko huomioimattomuus aloitettu tismalleen samalla hetkellä? Pennun täytyy yhdistää huonot leikkitavat ja mitä siitä seuraa, jolloin pentu pyrkii leikkimään nätisti. Hetken kuluttua voi yrittää uudelleen leikkimistä. Mitään kehuja ei tarvita, kun palkintona toimii leikkiminen. Jos pentu ei ota rauhoittuakseen, niin silloin jättäisin pennun hetkeksi yksin (arestiin).
Mitä rotua pennussa mahtaa olla? Miten pennun kanssa leikitään? Mietin vain kun pentu kiihtyy leikistä noin paljon ja ei meinaa rauhoittua. >>> Pitäisikö leikkiä vähemmän villitseviä leikkejä? Se on osittain rodusta/perimästä kiinni, että mitä kannattaa leikkiä ja mitä ei, jotta ei vahingossa vahvisteta ei-haluttua -käytöstä/viettiä.
kun pentu puree vinkase jotta tietää jotta sattuu sinuun ja sano EI.jos ei usko niin kuonosta kiinni ja purista kunnes vinkuu.Itsellä menossa 5 koira eläkepäivien iloksi ja vanha keino ollut aina parempi.ei ole pennut purreet monta kertaa ja iloa on ollut koirista kymmeniä vuosia.
En tiedä millaisia koiria sinulla on ollut, mutta kaikille koirille tuollaiset väkivaltaiset keinot eivät toimi (miksi niitä pitää edes käyttää?). Esim. sellaisille koirille, jotka kokevat kaiken fyysisen kontaktin palkintona. Tälläisiä rotuja ovat sellaiset jotka ovat tarvinneet sitkeyttä, rohkeutta ja korkeaa kipukynnystä... (jalostettuja ominaisuuksia)
Kuonon puristamisessa on vaarana se, että koira liittää lähentyvän käden kipuun, jolloin joku kerta koira voi puraista paijaustarkoituksessa lähestyvää kättä. Miksi lähteä ottamaan tälläistä riskiä?
Minun mielestäni tuota "EI"-käskyä ei tarvita puremisen esto -koulutuksessa. Eihän koira ymmärrä edes suomea..
Eli koira on howavartin ja perunkarvattoman koiran sekoitus. Koira villiintyy esim. jos koiralle heittää pallon- menee hakemaan, mutta takaisin tullessa alkaa purra käsiä. Tai jos leikkii pehmolelun kanssa, vähän aikaa kiinnosta mutta nopeasti tulee näykkimään käsiä.
Huomiotta jättäminen alkaa noin toisen puraisun aikana, tai lähinnä kun selviää, ettei kyseessä ole tutkimista.
Voisithan kokeilla muitakin leikkejä pallo ja pehmolelu leikien lisäksi. Aarteen etsintäleikki vaatii koiralta paljon keskittymiskykyä. Piilota herkkuja ja anna koiran etsiä ne. Myös lelun voi piilottaa, mutta koiran täytyy tietää sitten että mitä etsitään.
Pallon heittely ja pehmolelun kanssa painiminen voi nostaa koiran stressitasoa, jos niitä leikitään liian usein.
Mutta edelleen kannatan tuota huomioimattomuutta HETI, kun pureminen alkaa. Koulutuksen perillemeno voi viedä aikansa, sillä pentu ei opi kaikkea ihan hetkessä.
Mainitsit, että koirassasi on hovawartia. Lueskelin tuosta rotumääritelmästä ja luonteesta sanottiin, että hovawartilla on taistelutahtoa, itsevarmuutta ja kohtuullisesti temperamenttia. Voi olla että jotkut noista ominaisuuksista on periytynyt pentuusi. Siksi voisin sanoa, että kaikki fyysiset kuritus rangaistukset ovat vain tervetullut palkinto pennullesi.
tuollaista puremista ja riekkumista meillä, mutta kokeilisin laumasta eristämistä kun alkaa riehua. Ensin YKSI kielto, ja jos ei tottele niin sitten toiseen huoneeseen, kuten täällä jo ehdotettiin. Mua on tuo koiruus tainnut pari kertaa ottaa vähä sormesta tai kädestä kii, mä purin sitä korvaan takas niin että se vinkas ja tajusi ettei noin tehä tai itseenkin sattuu, niin ei ole sen jälkeen purrut! Minusta se kuonosta tai oikeastaan alaleuasta kiinni pitäminen on turhaa alistamista ja kova koira ei välttämättä heti luovuta niin nopeampi tapa kertoa on tuo korvasta pureminen kun palaute tulee heti.
Tuo pennun pureminen on vähän arveluttava keino, syystä että a) aikuiset koirat eivät ojenna pentuja puremalla niitä ja b) herkempi koira voi ruveta turhaan pelkäämään omistajaansa. (Kimppuun käyminen ei edusta koiran silmissä tasapainoista ja luotettavaa laumanjohtamista).
Aikuisten koirien tapa on ärähtää, jos pentu menee liian pitkälle. Meillä käsien ja vaatteiden pureminen loppui, kun joka kerta hampaiden osuessa ärähdettiin koiramaisesti päin pennun naamaa. Tässä kun oltiin pari päivää 100% johdonmukaisia koko perhe, pureminen loppui ja vaihtui muihin leikkeihin.
Paljonhan on siitäkin kiinni, että pentu ei tajua tekevänsä väärin. Niskasta tukistukset ja EI:t ovat ihmisten keino komentaa, pennusta ne voivat tuntua yllytykseltä entistä rajumpaan leikkiin. Siksi se näennäisesti ei "tottele".
Meillä sakemannin pentu oli samassa iässä 4-6 kuukauteen aivan toivoton purija.
Veri vaan virtasi käsistä. Mitkään kiellot ja ravistukset ei auttaneet , päinvastoin sai niistä vaan lisää puhtia.
Aloimme järjestelmällisesti siirtyä pois sen hampaiden ulottuvilta ja kannoimme sen eristykseen.
Aika pian toiminta kantoi hedelmää ja koira on nyt aikuisena mitä miellyttävin kumppani.
Tosi vilkas ja energinen. olen joskus jälkeenpäin ajatellut olisiko riehuminenkin ollut korvaavaa toimintaa, purkua valtavasta energisyydestä
Vielä lisäyksenä. Koiran käytös voi olla myös huomionhakuisuutta, puremalla se saa huomiota ja koiralle on sama onko huomio positiivista vai negatiivista, kunhan se saavuttaa päämääränsä.