Ihastuminen voi takuulla olla yksipuolista, mutta mieltä olette: voiko rakkaus olla?
Rakkaus on aika voimakas sana ja tunne. Onko nähdäksesi mahdollista, että toinen suorastaan rakastuu ihmiseen, joka ei rakasta häntä? Eikö rakkaus rakennu hitaasti, pitkän ihastumisen ja tutustumisen seurauksena? Tällöin olettaisi että tunne on yhteensulautuneen parin kesken molemminpuolinen. Miten se rakkaus kehittyy, jos ei ole toisen kanssa tekemisissä? Voiko niin voimakasta fiilinkiä tuntea toista kohtaan, jos toinen ei välitä takaisin?
Jakakaa näkemyksenne.
Rakkaus on aika voimakas sana ja tunne. Onko nähdäksesi mahdollista, että toinen suorastaan rakastuu ihmiseen, joka ei rakasta häntä? Eikö rakkaus rakennu hitaasti, pitkän ihastumisen ja tutustumisen seurauksena? Tällöin olettaisi että tunne on yhteensulautuneen parin kesken molemminpuolinen. Miten se rakkaus kehittyy, jos ei ole toisen kanssa tekemisissä? Voiko niin voimakasta fiilinkiä tuntea toista kohtaan, jos toinen ei välitä takaisin?
Jakakaa näkemyksenne.
Vastaukset 2
Vanhimmat
En tiedä vastausta mutta minulla oli vähän tälläinen tilanne.
Minä hölmä menin ihastumaan todella pahastikkin yhteen varattuun ja tuntui siltä kuin se ei olisi ollut vain sellainen ihastuminen mitä tapahtuu vähänväliä. Mutta en laskisi lopujen lopuksi ehkä rakkaudeksi sitä tilaa vaan syväksi ihastumiseksi. Kaiken kukkuraksi en sinä aikana pystynyt ihastumaan kehenkään muuhun. Tiedä pystynkä vieläkään.
riippuu tilanteesta. ensinnäkin, mielestäni rakastuminen ja rakastaminen ovat kaksi eri asiaa, ja ihastuminen ei välttämättä johda rakastumiseen eikä aina ole edes ihastumista sillain romanttisessa mielessä. ei minulla ainakaan.
"Miten se rakkaus kehittyy, jos ei ole toisen kanssa tekemisissä?"
siinäpä se, ei mitenkään. on aika hölmöä mennä sanomaan että rakastaa jotakuta, jota ei loppujenlopuksi edes tunne. eri asia, jos olet tämän ihmisen kanssa tekemisissä, sanotaan että olette vaikka ystäviä (tosin täysin yksipuolista se ei voi silloinkaan olla)