Meidän tyttö

sossut, mikä ei ole itsestäänselvyys ollenkaan.
Mutta noita kouluterkkarin tyylisiä ylireagoijia tässä maassa sen sijaan kyllä riittää. Turha koko piina teidänkin kohdalla mielestäni oli, mutta onneksi sossulla oli järki kohdallaan.

Onneksi olkoon!

old_profile_47326 kirjoitti:

riitti kun sai sossut ymmärtämään järkipuhetta - ja tässä meidän tapauksessa myös perhekoti auttoi asiassa, mikä oli itseasiassa tosi iso yllätys.

enemmän. Kolmenkin kuukauden huostaanotto voi olla tosi järkytys pienimmille lapsille, niin meillä ainakin oli, vaikka huosta sinällään loppui lyhyeen, kuten teilläkin.

ikää jo vähän kirjoitti:

enemmän. Kolmenkin kuukauden huostaanotto voi olla tosi järkytys pienimmille lapsille, niin meillä ainakin oli, vaikka huosta sinällään loppui lyhyeen, kuten teilläkin.

ja tavarat kotona, juhlimme syömällä täytekakkua ja tyttären tunnelma on mahtava, voi sitä ilon määrää.

on tyttö kirjoitti:

ja tavarat kotona, juhlimme syömällä täytekakkua ja tyttären tunnelma on mahtava, voi sitä ilon määrää.

Muistan teidän tapauksen alun, mutta sitten jäi jotain välillä lukematta.
Lapsi oli siis sijoitettuna johonkin, miten pitkän aikaa ja millaisessa paikassa?

on tyttö kirjoitti:

ja tavarat kotona, juhlimme syömällä täytekakkua ja tyttären tunnelma on mahtava, voi sitä ilon määrää.

vielä kerran. Onneksi asia sai näin onnellisen lopun.

uutisia! kirjoitti:

Muistan teidän tapauksen alun, mutta sitten jäi jotain välillä lukematta.
Lapsi oli siis sijoitettuna johonkin, miten pitkän aikaa ja millaisessa paikassa?

kiireellisenä huostaan kun otti yhtenä aamuna vahingossa kahdet epilepsialääkkeet - siitä koulu innostui ja teki lastensuojeluilmoituksen.
Sossun väki hyökkäsi meille, heidän tulkintansa mukaan tyttö oli masentunut ja itsetuhoinen.
Noh tyttö otettiin kiireellisenä huostaan, kuukauden oli perhekodissa, toisen kuukauden sairaalassa osastoilla tutkimuksissa.
ja vielä koulun loppuun asti perhekodissa.
Homma meni muuten mallikkaasti, mutta tuo sairaalan palautepalaveri siirtyi kaksi kertaa, ja siinä meni kolme viikkoa aikaa hukkaan.
Noh palaverissa kuitenki lääkäri kertoi, että tyttö ei ole masentunut eikä itsetuhoinen, sossu melkein järkyttyi kun heidän tulkinta olikin väärä.
Mutta joka tapauksessa eilen pääsi tyttö kotiin, kävi sairaalakoulua eiliseen asti, mikä oli mielestäni hyvä ratkaisu, sillä tyttärellämme on jonkinasteinen koulupelko.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin - vielä kun saisi väärästä päätöksestä vastuullisten päät vadille niin olisin tyytyväinen.

otettiin kirjoitti:

kiireellisenä huostaan kun otti yhtenä aamuna vahingossa kahdet epilepsialääkkeet - siitä koulu innostui ja teki lastensuojeluilmoituksen.
Sossun väki hyökkäsi meille, heidän tulkintansa mukaan tyttö oli masentunut ja itsetuhoinen.
Noh tyttö otettiin kiireellisenä huostaan, kuukauden oli perhekodissa, toisen kuukauden sairaalassa osastoilla tutkimuksissa.
ja vielä koulun loppuun asti perhekodissa.
Homma meni muuten mallikkaasti, mutta tuo sairaalan palautepalaveri siirtyi kaksi kertaa, ja siinä meni kolme viikkoa aikaa hukkaan.
Noh palaverissa kuitenki lääkäri kertoi, että tyttö ei ole masentunut eikä itsetuhoinen, sossu melkein järkyttyi kun heidän tulkinta olikin väärä.
Mutta joka tapauksessa eilen pääsi tyttö kotiin, kävi sairaalakoulua eiliseen asti, mikä oli mielestäni hyvä ratkaisu, sillä tyttärellämme on jonkinasteinen koulupelko.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin - vielä kun saisi väärästä päätöksestä vastuullisten päät vadille niin olisin tyytyväinen.

ei lähtenyt mukaan sossun vöyhötykseen.

"Noh palaverissa kuitenki lääkäri kertoi, että tyttö ei ole masentunut eikä itsetuhoinen, sossu melkein järkyttyi kun heidän tulkinta olikin väärä."

Sossut ovat liikaa tottuneet "toimivaan" heidän ja psykiatrien väliseen yhteistyöhön, joka todelisuudessa kulkee törkeän epärehellisyyden ja laittomuuden rajamailla. Ilmeisesti tuolla lääkärillä ei ole mitään yhteyksiä sijaishuoltoon, ei virkansa puolesta, eikä yksityisihmisenä, se varmaan oli pelastus tilanteessanne. Lääkärillä ei ollut siis mitään tarvetta turvata sijaishuollon lapsimateriaalin riittävyyttä.

Meillä tilanne oli niin päin, että sossu puolusti meitä, mutta lääkäri suhtautui lapseen kuin sijaishuollon korvaukset olisivat olleet hänen omia rahojaan, eikä rehellinen sossu meinannut alkuun uskaltaa vastustaa psykiatrin mielipidettä, koska he itse eivät ole lääkäreitä. Huonoimmassa tilanteessa ovat ne perheet - joita on enemmistö - joiden asiassa sekä lääkärit että sossu ovat yhtä huostahulluuden lyömiä.

Haluatko tai jaksatko kertoa yhtään, miten tyttö koki sijoitusaikansa, millainen paikka oli ja miten häntä kohdeltiin?

lääkärilläkin, koska kirjoitti:

ei lähtenyt mukaan sossun vöyhötykseen.

"Noh palaverissa kuitenki lääkäri kertoi, että tyttö ei ole masentunut eikä itsetuhoinen, sossu melkein järkyttyi kun heidän tulkinta olikin väärä."

Sossut ovat liikaa tottuneet "toimivaan" heidän ja psykiatrien väliseen yhteistyöhön, joka todelisuudessa kulkee törkeän epärehellisyyden ja laittomuuden rajamailla. Ilmeisesti tuolla lääkärillä ei ole mitään yhteyksiä sijaishuoltoon, ei virkansa puolesta, eikä yksityisihmisenä, se varmaan oli pelastus tilanteessanne. Lääkärillä ei ollut siis mitään tarvetta turvata sijaishuollon lapsimateriaalin riittävyyttä.

Meillä tilanne oli niin päin, että sossu puolusti meitä, mutta lääkäri suhtautui lapseen kuin sijaishuollon korvaukset olisivat olleet hänen omia rahojaan, eikä rehellinen sossu meinannut alkuun uskaltaa vastustaa psykiatrin mielipidettä, koska he itse eivät ole lääkäreitä. Huonoimmassa tilanteessa ovat ne perheet - joita on enemmistö - joiden asiassa sekä lääkärit että sossu ovat yhtä huostahulluuden lyömiä.

Haluatko tai jaksatko kertoa yhtään, miten tyttö koki sijoitusaikansa, millainen paikka oli ja miten häntä kohdeltiin?

todella raskasta aikaa sekä tytölle, että kotona meille, tyttö soitti usein kotiin huoneestaan itku kurkussa, kotiinkaan ei päässyt kuin kerran ensimmäisen kuukauden aikana.
Toki kävimme siellä katsomassa kerran viikossa, mutta raskasta tuo oli tytön perusluonne kun on ujo siis todella ujo, niin tyttö yritti kuluttaa aikaansa leikkimällä huonessaan barbeilla sekä lukemalla paljon kirjoja joita veimme hänelle.
Kolusta tuli noin puolet poissaoloja, ei minkään näköistä sopeutumista sijaiskouluun.
Osastojaksolla tilanne helpottui alkushokin jälkeen, tyttö pääsi joka viikonlopuksi kotiin ja pyrimme lisäksi käymään sairaalassa kerran viikossa.
Sairaalakoulu oli pieni ja tyttö piti siitä kovasti, niin kovasti, että kun tuli aika palata perhekotiin koulua jatkettiin sairaalakoulussa lukukauden loppuun saakka, tämä oli mielestäni onnistunut ratkaisu.
Viimeinen kuukausi perhekodissa menikin jo paremmin, tyttö alkoi pikkuhiljaa vapautua ja uskalsi mennä toimintaan mukaan lisäksi perhekodin eläinkatras auttoi asiaa paljon, eikä tietenkään merkityksetöntä ollut myöskään se että sieltä löytyi kaveri.
Perhekoti oli minusta hämmästyttävän hyvä paikka, siellä lapsiin suhtauduttiin ainakin meidän nähden lämmöllä, ja luulenpas että tytär olisi sanonut jos olisi kaltoin kohdeltu siellä.
kaiken kaikkiaan kokemus oli sellainen, että toivon ettei kenenkään tarvitsisi turhaan moista kokea.

kuukausi oli kirjoitti:

todella raskasta aikaa sekä tytölle, että kotona meille, tyttö soitti usein kotiin huoneestaan itku kurkussa, kotiinkaan ei päässyt kuin kerran ensimmäisen kuukauden aikana.
Toki kävimme siellä katsomassa kerran viikossa, mutta raskasta tuo oli tytön perusluonne kun on ujo siis todella ujo, niin tyttö yritti kuluttaa aikaansa leikkimällä huonessaan barbeilla sekä lukemalla paljon kirjoja joita veimme hänelle.
Kolusta tuli noin puolet poissaoloja, ei minkään näköistä sopeutumista sijaiskouluun.
Osastojaksolla tilanne helpottui alkushokin jälkeen, tyttö pääsi joka viikonlopuksi kotiin ja pyrimme lisäksi käymään sairaalassa kerran viikossa.
Sairaalakoulu oli pieni ja tyttö piti siitä kovasti, niin kovasti, että kun tuli aika palata perhekotiin koulua jatkettiin sairaalakoulussa lukukauden loppuun saakka, tämä oli mielestäni onnistunut ratkaisu.
Viimeinen kuukausi perhekodissa menikin jo paremmin, tyttö alkoi pikkuhiljaa vapautua ja uskalsi mennä toimintaan mukaan lisäksi perhekodin eläinkatras auttoi asiaa paljon, eikä tietenkään merkityksetöntä ollut myöskään se että sieltä löytyi kaveri.
Perhekoti oli minusta hämmästyttävän hyvä paikka, siellä lapsiin suhtauduttiin ainakin meidän nähden lämmöllä, ja luulenpas että tytär olisi sanonut jos olisi kaltoin kohdeltu siellä.
kaiken kaikkiaan kokemus oli sellainen, että toivon ettei kenenkään tarvitsisi turhaan moista kokea.

suhteen tuuri kävisikin.

Ei lapsen tarvitse aina edes kertoa huonosta kohtelusta, kyllä sen vanhemmat näkevät lapsesta ilman kertomistakin. Mutta toisaalta uskon, että harva lapsi jättää kertomatta; kyllä meidänkin lapsi kertoi, vaikka häntä nimenomaan peloteltiin ja uhkailtiin, että ei saa kertoa edes vanhemmille.

No, onneksi selvisitte loppujen lopuksi vähällä, vaikka missään mielessä vähäisiä tuollaiset toimet eivät ole tietenkään. Vertaan vain siihen, että joillain millä sattuu syinkin tehty huosta voi jatkua vuosia.

Nämä jutut ovat poliitikkojen ja viranomaisten taholta niin kummallisen salailtuja, toimittajilta kuulee, miten ei saa puhua julkisuudessa siitä, eikä tästä. Löytyisiköhän sellainen asianajaja, joka rohkenisi lähteä ajamaan syytettä koulua tai lastensuojelua vastaan. Tympäisee kun turhiin huostaanottoihin suhtaudutaan vähätelen, "virheitä sattuu" -tyyliin, koska koko lastensuojelun asenne on sellainen, että ylilyönteihin lähdetään niin kovin innokkaasti mukaan. Saati sitten kuntapoliitikot, jotka mahdollistavat sen tilanteen, että laittomia huostaanottoja tehdään sumeilematta muka "lapsen edun" nimissä.

otettiin kirjoitti:

kiireellisenä huostaan kun otti yhtenä aamuna vahingossa kahdet epilepsialääkkeet - siitä koulu innostui ja teki lastensuojeluilmoituksen.
Sossun väki hyökkäsi meille, heidän tulkintansa mukaan tyttö oli masentunut ja itsetuhoinen.
Noh tyttö otettiin kiireellisenä huostaan, kuukauden oli perhekodissa, toisen kuukauden sairaalassa osastoilla tutkimuksissa.
ja vielä koulun loppuun asti perhekodissa.
Homma meni muuten mallikkaasti, mutta tuo sairaalan palautepalaveri siirtyi kaksi kertaa, ja siinä meni kolme viikkoa aikaa hukkaan.
Noh palaverissa kuitenki lääkäri kertoi, että tyttö ei ole masentunut eikä itsetuhoinen, sossu melkein järkyttyi kun heidän tulkinta olikin väärä.
Mutta joka tapauksessa eilen pääsi tyttö kotiin, kävi sairaalakoulua eiliseen asti, mikä oli mielestäni hyvä ratkaisu, sillä tyttärellämme on jonkinasteinen koulupelko.
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin - vielä kun saisi väärästä päätöksestä vastuullisten päät vadille niin olisin tyytyväinen.

ensin hutkitaan niin p....sti ja sitten vasta kun tämä ..... sossu on hutkinut ja sotkenut
niin sitten kun oikea ja koulutuksen kyseiselle alalle saanut henkilö tutkii asiaa
ammattitaidolla ja koulutuksen mukanaan tuomaan asiantuntijuudella
(esim. lääkäri eikä siis tämä huuhaa sossu joka siis kuvittelee olevansa jopa s e lääkäri...) niin sitten vasta ollaan oikeilla jäljillä lapsenkin edusta puhuttaessa.


Kuka viranomainen kirjoitti, että lapsi on masentunut ja itsetuhoinen
ja missä asiakirjassa nämä tiedot viranomaisen (siis kenen viranomaisen?) lausumana ja kirjaamana ovat?
Siinä se asian "ydin" on rikossyytteen nostamiselle henkilöstä,
joka on mahdollisesti esiintynyt,
ilman että on hankkinut itselleen alalle määrättyä koulutusta.
esimerkiksi terveydenhuollon asiantuntija lausunnon antajana tai jopa lääkärinä.

******
Onneksi teillä meni asiat näin, onneksi.