Jere. Se oli aina ollut mulle tärkeä ihminen, mutta nykyään se oli mulle enemmän, kuin pelkkä ystävä.Noin viikko sitten me oltiin alettu seurustelemaan. Mä olin aina ollut jotenkin varautunut jätkien suhteen.Mitä enemmän mä niistä pidin, sitä varautuneempi mä olin.Ja nyt mä olin ehkä varautuneempi, kuin ikinä ennen.
Mä istuskelin koulupöytäni äärellä ja tuijottelin kuvaa musta ja Jerestä pienenä. Me oltiin uimassa. Siitä on ehkä kuus vuotta. Nykyään Jere on pidempi, tummempi ja sillä ei ole enää niin mielettomästi pisamia, kuin kuusi vuotta sitten. Paitsi kesäisin sille tulee aina enemmän pisamia.
Mä jatkan myöhemmin...
Risuja?
Mä istuskelin koulupöytäni äärellä ja tuijottelin kuvaa musta ja Jerestä pienenä. Me oltiin uimassa. Siitä on ehkä kuus vuotta. Nykyään Jere on pidempi, tummempi ja sillä ei ole enää niin mielettomästi pisamia, kuin kuusi vuotta sitten. Paitsi kesäisin sille tulee aina enemmän pisamia.
Mä jatkan myöhemmin...
Risuja?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei risuja, ei ihan.
Toi nyt vaan oli mahottoman tylsä aloitus, ja loppu ihan kesken. Siks sanosin, et jatka.
Se voi muuttuu kultasuoneks, mut älä tee liian lyhyitä pökkelöitä...jos tajuut.
Ei se kovin hyvä ollu, mut jatka. Olis tosi kiva lukee lisää.
Pidempii pätkii!