Joo, mulle sattui näin, että unohdin ottaa pilleriliuskasta ensimmäisellä vkolla kaksi peräkkäistä pilleriä ja yhdynnässä tuli oltua mieheni kanssa. Oon kertonu hänelle vauvakuumeestani ja hän oli sitä mieltä, että odotetaan vielä, mikä on kyllä ymmärrettävää, koska olemme seurustelleet vasta n. 8kk. Ei kyllä olisikaan vielä "järkevää" hankkia lapsia... Oon yrittäny hillitä tätä kuumeilua, mut minkä nainen luonnolleen voi...?
No sitten rupesin huolestumaan, että mitä jos...
Sunnutaina otin viimeisen pillerini ja rupesin oottelemaan menkkoja. Tiistaina olikin sellanen olo, että nyt alkaa, vatsaa särki ja jomotti, mutta mitään ei kuulunutkaan!! Keskiviikkona olo rupesi olmaan tosi kummallinen aivan erilainen kuin ennen. Rupesin löytämään kaikenlaisia raskauden ensioireita (joita oli ollut jo pillereiden syönnin aikana), kuumeilua, rintojen kovaa arkuutta... (taisi olla kuitenkin vain luulotautia:) ) Keskiviikkona menkkoja ei kuulunut... Torstainakaan ei mitään ja rupesin ihmettelemään oikeen tosissaan, sillä ikinä ei oo näin kauan kestäny menkkojen alku viimeisestä pilsusta. No sitten marssin apteekkiin ja ostin testin ja tein sen........ No negatiivinenhan se oli, pieni pettymyshän se oli kuitenkin, mutta toisaalta helpotus, sillä haluan,että lapsi olisi molemmin puolin toivottu!!
Aattelin testin tekemisen jälkeen, että jos mitään ei rupea kuulumaan niin sitte muutaman päivän päästä uudestaan. Kerroin testin tekemisestä miehelleni kun hän tuli kotiin. Hänen reaktiosta en oikeen saanut selvää... Aika ihmeissään hän oli...En oikeen tiiä et mistä.
Mut joo, mulla rupesi olemaan todella kovia kipuja vatsassa ja selässä, erilaisia kuin norm. kk kivut, hyvä että en itkua jo vääntänyt! Perjantaina (tänään) aamulla vessassa pyyhkiessä sitten tuli verta paperiin ja jäin tuijottamaan sitä hetkeksi ennen kuin tajusin, et nyt ne sitten alkoi... Olo on ollut tosi sekava koko pvän. Oli jotenkin sellanen olo et oon raskaana vaikka testi näyttikin neg.
Mun oli pakko saada kirjoittaa tää juttu, olo tuli paremmaksi. Kiva jos jaksoit lukea, ei tää ehkä nyt ihmeellistä muille oo, mut muule oli.
Hyvää tulevaa kevättä kaikille ja pidän peukkuja teille, jotka ootte "oikeesti" tekemässä niitä päivänsäteitä!
No sitten rupesin huolestumaan, että mitä jos...
Sunnutaina otin viimeisen pillerini ja rupesin oottelemaan menkkoja. Tiistaina olikin sellanen olo, että nyt alkaa, vatsaa särki ja jomotti, mutta mitään ei kuulunutkaan!! Keskiviikkona olo rupesi olmaan tosi kummallinen aivan erilainen kuin ennen. Rupesin löytämään kaikenlaisia raskauden ensioireita (joita oli ollut jo pillereiden syönnin aikana), kuumeilua, rintojen kovaa arkuutta... (taisi olla kuitenkin vain luulotautia:) ) Keskiviikkona menkkoja ei kuulunut... Torstainakaan ei mitään ja rupesin ihmettelemään oikeen tosissaan, sillä ikinä ei oo näin kauan kestäny menkkojen alku viimeisestä pilsusta. No sitten marssin apteekkiin ja ostin testin ja tein sen........ No negatiivinenhan se oli, pieni pettymyshän se oli kuitenkin, mutta toisaalta helpotus, sillä haluan,että lapsi olisi molemmin puolin toivottu!!
Aattelin testin tekemisen jälkeen, että jos mitään ei rupea kuulumaan niin sitte muutaman päivän päästä uudestaan. Kerroin testin tekemisestä miehelleni kun hän tuli kotiin. Hänen reaktiosta en oikeen saanut selvää... Aika ihmeissään hän oli...En oikeen tiiä et mistä.
Mut joo, mulla rupesi olemaan todella kovia kipuja vatsassa ja selässä, erilaisia kuin norm. kk kivut, hyvä että en itkua jo vääntänyt! Perjantaina (tänään) aamulla vessassa pyyhkiessä sitten tuli verta paperiin ja jäin tuijottamaan sitä hetkeksi ennen kuin tajusin, et nyt ne sitten alkoi... Olo on ollut tosi sekava koko pvän. Oli jotenkin sellanen olo et oon raskaana vaikka testi näyttikin neg.
Mun oli pakko saada kirjoittaa tää juttu, olo tuli paremmaksi. Kiva jos jaksoit lukea, ei tää ehkä nyt ihmeellistä muille oo, mut muule oli.
Hyvää tulevaa kevättä kaikille ja pidän peukkuja teille, jotka ootte "oikeesti" tekemässä niitä päivänsäteitä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
niin että jaksa odottaa. olen yhden äiti (p.5v) ed liitosta ja uuden mieheni kanssa astumme pian avioon ja sitten alkaa lasten toivominen toden teolla, tosin ehkäisyä ei ole käytetty naimisiin meno päätöksen jälkeen eli 3 kk eikä vauvasta tietoa. ehkä biologia antaa sen puolen hoitua vasta häästressin jälkeen. tosin olen vähän vanhempi (28) ja sekin voi vaikuttaa. haluan vauvan tai me siis haluamme ja uskon kaiken asettuvan kohdalleen ajan kanssa. lääkäri kertoi kerran että jos menkat esim "luulojen" vuoksi myöhästyy niin ne ovat yleensä kivuliaammat. Mie olen jopa kuvitellut aamupahoinvoinnitkin itselleni :)
Mutta meidän aikamme koittaa vielä!
kun vastasit =) ja onnea teille naimisiinmenon johdosta! Toivotaan, että aikamme on vielä!!
Hyvää tulevaa kevättä sulle!
Mielikuvituksella on sitten mahtava voima! Olen saman ikäinen kuin sinä, mieheni on minua kuusi vuotta vanhempi. Olemme päättäneet jättää tämän kevään jälkeen, kesän alussa, ehkäisyn pois ja toivomme uutta perheenjäsentä.
Nyt tälläkin istumalla odottelen pari päivää myöhässä olevia kuukautisiani alkavaksi. Mielessä pyörii "mitä jos tärppäsikin jo nyt" vaikka olen syönyt tunnollisesti pillereitä unohtamatta ainuttakaan. Mahassa tuntuu omituiselta ja yleensä ennen kuukautisia ilmestyvät kivut alaselässä eivät ole nostaneet päätään.
Meidän tilanteessa vauva olisi tervetullut, mutta luulen menkkojeni kuitenkin muutaman päivän sisällä alkavan joten en elättele turhia toiveita. Mutta pakko myöntää, että mielikuvituksen voima on todella mahtava: se saa tuntemaan olon omituiseksi, enkä lainkaan ihmettelisi jos mielikuvituksen ansiosta kuukautisten alkamispäivä siirtyisi edelleen muutaman päivän :)
Heippa, me avomieheni kanssa päätimme lopettaa e-pilsut ja toivomme lasta. Olen 23 ja avomieheni 29, yhdessä olemme olleet kohta kuusi vuotta ja elämä hymyilee..Vauvakuumeeni sai valtaisat mittasuhteet muutama kuukausi sitten ja nykyään näen vauvastani jo unia, joka puolella on vauvoja...;)Olen huomannut tarkkailevani ja toivonut löytäväni raskauden merkkejä itsestäni, en millään jaksaisi odottaa kierron loppuun..Meillä tuli loppujen lopuksi tämä päätös todella äkkiä, itse olen ollut valmis jo pitkään mutta mieheni ei ole halunnut.Yllätys, yllätys n.kuukausi sitten sanoi, että voin jättää pillereiden syönnin ja tulee jos on tullakseen.Olen onneni kukkuloilla.Ostin tänään jo pienet vauvasukat ja kyllä oli mies haltioissaan.:) Olen syönyt e-pillereitä 14-vuotiaasta asti, joten en usko että heti tärppää mutta toivossa on ihana elää..Onnea kaikille vauvahaaveilijoille, kyllä meidän jokaisen "oikea" aika tulee vielä joskus, kun kaveripiiriin syntyy ensimmäinen vauva, ovat muutkin miehet myytyjä, näin kävi minunkin miehelleni!;)
-Karo-
Mä kun luin sun juttua, ajattelin että voihan hitto, mulla kävi kans just noin kun selitit!!!!
Paitsi että mun menkat alko jo kolme päivää sitte..
Siis kaikki samat jutu, raskaustestiä myöten, hassua! Me asutaan avoliitossa, parin kuukauden päästä tulee neljä vuotta siitä kun alettiin seurustelemaan..ja ollaan kihloissa...ja mulla
on mieletön vauva kuume!! kääk!!!
mutta mies on sitä mieltä että pitää odottaa...
kun ei vaan jaksais.. mä muuten oon 21..ja mies 22..
Mä oon 21 ja mies 22.. kesällä tulee 4 vuotta täyteen seurustelua :D
Joo mulla vauvakuume on vaivannu jo jonkin aikaa, mutta mies pikkusen on vastarinnassa..! no viime menkkojen aikaan sano että on hiukan pettyny ja että ehkä ajatus vauvasta ei ookaan niin paha! eli painostus tuottaa tuloksen :P nyt vauvan yritys kovasti käynnissä ja seksikin maistuu paremmalle, ku mielessä pyörii ajatus että tässä vois vaikka tulostakin tulla :) Onnea teille miten sitten päätättekin toimia! :D
sun juttus oli ihan samanlainen ku mun viime päivät...tosin sillä erotuksella että oon jättäny pillerit pois viime kesänä ja molemmat odotetaan innoissamme vauvaa.
tänä aamuna alko menkat ja itku tuli, jotenki oli sellanen olo että olisin oikeesti ollu raskaana,kaikki mahdolliset ja mahdottomat oireet ilmaantu =) mun menkat oli viikon myöhässä ja ehdin jo tehdä testinkin(joka tietysti oli negatiivinen) mutta jotenkin silti toivoin että olisin ollu raskaana.
Tiiän miltä susta tuntuu!!!
Itsellä ollut vauvakuume jo vuoden verran, välillä enempi välillä vähempi..
Pillereitä syön ja epäsäännöllisestä työrytmistä johtuen joskus on joku pilsu unohtunut.
Miehelle en asiasta oo puhunut kun kerran pikku pöhnissä ja se oli melkonen katastrofi kaikkineen väärin ymmärryksineen... joten asiaa en oo "uskaltanut" ottaa uuestaan esille... Toivon, että joku päivä avomieheni vois ottaa asian esille, koska luulen kyllä hänen tietävän "kuumeilustani". Syksyllä tuttavapiiriin tulossa pienokaisia, salaa toivon, että ne mieheni sydäntä pehmittäis...:)
Itse olen nuori, eikä kiirusta sinänsä ole, mies tosin rutkasti vanhempi, joten eipä mies ainakaan siihen "nuoruuteen" vois vedota:)
Mutta siis...vaikka pilsuja syönkin, niin silti joka ainoa kuukausi menkkojen alkamiseen liittyyy aika kuluttavakin tunnekohu... Joka kerta menkat on alannut ja se on tuntunut pahalta, mutta toisaalta pelkään sitäkin, että tulisin raskaaks, pelkään siis sen takia, että mitenkä mies asiaan suhtautuis?? Joskus sanonut, että jos ehkäsy pettää, niin ei siinä kuinkaan kävis, vauva ois ihan ok, mutta silti... en halua, että mies joutuis haluamattaaan isäks taikka vauvan takia sidotuks suhteeseen ollaan nimittäin avopari, eikä yhteistä historiaa kovinkaan pitkästi.
Mutta ehkä joku päivä, meillä ois pikkukäärö sylissä..