Paska elämä.

Et ainakaa oo yksin.. Vähän sama tilanne mulla ja varmaan monella muullaki.
Koulussa tosin menee ihan ok mutta muuten kuulostaa tutulta.

En nyt oikein osaa sanoa mitään. Kai sun elämästä jotain hyvääki löytyy? Eikö sulla oo sisaruksia joille voisit puhua, jos vanhemmat ei voi auttaa?

Nii ja hyvä ettet oo tehny itsemurhaa

Joo, mulla on ollu samoja tuntemuksia. Ja niin varmasti monella muullakin. Kun ei oo oikein ketään kenelle puhua niin elämä tuntuu ihan erityisen raskaalle ja itkettää vähän kaikki. Mullakaan ei ollu yhessä vaiheessa yhtään sellasta oikeaa kaveria jolle vois puhua kaikesta. Ja kaikki tuntui jotenkin kurjalle ja mikään ei innostanu.

Mutta älä huoli. Kyllä sä jossain vaiheessa löydät oikeita kavereita. En tiedä harrastatko jotain tai mikä sua kiinnostaa? Voisit alottaa vaikka jonkun harrastuksen, sillä tavalla on monet saanu ystäviä, jotka on kiinnostunu samoista asioista. Sitä paitsi, varmasti joku huomaa, että oot hyvä tyyppi. Ja että kaverit on sulle tärkeitä, niinku meille kaikille.

Se on aina ollu totta että komeus ei oikeesti merkkaa mitään jos ne tyypit on muuten täysiä luusereita, joilla on joku tarve puhua toisista paskaa. Toivottavasti ne kaverit joskus tajuaa miltä se voi tuntua. Ei sellaisia tyyppejä kukaan lopulta jaksa uskoa.

Vaikka miten olis vaikeaa, niin kyllä ne asiat vielä järjestyy aikanaan. Älä niistä arvosanoistakaan huoli..ne ei kerro minkälainen olet ihmisenä. Varmasti olet hyvä jossain asiassa, ehkä et ole vielä löytäny omaa juttuas. Mutta se ei edes ole niin tärkeää. Ole vain oma itsesi ja älä anna muiden masentaa sua. Sä oot ihan yhtä tärkeä kuin kaikki muutkin ihmiset, ja vanhemmillesi varmasti se kaikkein tärkein. Kyllä se elämä vielä näyttää paremmalle, älä turhaan huolehdi. Oot ihan normaali ihminen, etkä ole ainoa, joka kokee tollasta.
Kiitos kun kirjoitit! Varmaan moni nyt lukee sun viestin ja tajuaa, että eivät olekaan yksin näiden asioiden kanssa.

Kyllä sinä vielä löydät kavereita :) Kaikkea hyvää ja iloa sun elämääs!

Yritä koota itsesi ja yritä parantaa niitä numeroita.
Itse en ole kokeisiin lukenut vaan menestykseni avain on se että minulla on motivaatio kohdallaan ja perskoulun päättötosidtukseen sain melkein ysin keskarin. En silti voi puhua muiden puolesta onhan se täysin eri asia varmasti itsellesi.

en voisi kuvitella maailmaa jossa vanhempani eivät kuuntelisi. Ihan oikeasti puhu heille tästä se helpottaa. Jos he yhtään välittävät he kyllä ymmärtävät kantasi. Eli sanot suoraan ja keskustelet et huuda vaan puhut rauhallisesti asiasta ja pyydät heidän ymmärystään niin he varmasti lopettavat painostamasta.

Ovatko ne kavereita jos ne puhuvat sinusta paskaa.
Itse olen jättänyt kaveripiirit taakseni juuri sen takia etten saa muuta kuin herjoja takaisin siitä että tulen lähellekkään. Miksi vaivautua en minä sellaisia kavereita halua.

Ja usko pois se menee ohi joten koita kestää.
Kun nuoruus on ohi aurinko paistaa taas uskoi sitä tai ei.

Ei ne arvosanat ole mitään! Oma ylä-asteen päästötodistuksen keskiarvo oli 9,2... Ikinä en kokeisiin lukenut jne. Tämä omaamani "viisaus" ohjaa minut aina itsetutkisteluun. Se vasta perseestä onkin. Vaadin itseltäni mahdottomia, huomaan kaikki virheet itsessäni, olen kamala ihminen (puhun paskaa jne.), vihoittelen muille ja pidän heitä alempiarvoisina koska eivät "ymmärrä" asioita niin laajalti kuin minä. En tiedä ketään kaltaistani ja toivottavasti en löydäkään. Tästä seuraa huono itsetunto vaikka ihan komea ja muutenkin itseänimiellyttävä ulkoisesti mielestäni olenkin. Sisäiset "pahat" asiat vain huomaan ja ne inhottavat itseäni.

jos minunki ongelmat olisi noin pieniä, niin... vaihetaanko elämiä keskenämme??

Miten olisi jos työntäisit paskan olosi johonki oikeen synkkää nurkkaan. Se että asioita jää murhehtimaa ei auta mitää, pois koneelta ja lähe töiden hakuun. Näin saat säännöllisyyttä elämääs ja mielialakin kohenee, usko pois. Ei se elämä ala kukoistamaan joku aamu. Turhaa jäät odottelemaan auringon nousua. Ryhdy tekemään töitä koulusi eteen SÄÄNNÖLLISESTI muistaen että vain sinä hyödyt opiskelustasi. Kavereita et saa kotona murehtimalla, aloita harrastus, jos sinulla ei ole harrastusta niin hanki sellainen. Joukkue urheilulajit kuten säbä yms. voisivat olla hyvä vaihtoehto. Tämän lisäksi käy lenkillä, raikas ilma kohottaa mielialaa. Muista syödä myös terveellisesti sillä ravinto vaikuttaa myös mielialaasi.

Harmi että sinusta tuntuu että asiat menevät huonosti, mutta lohduttavaa on se että voit tehdä asioillesi jotain. Onnea!

Älä ota tuota "mä olen paska" -asennetta ikinä!!! Miten Sä voit vaikuttaa elämääsi valtavasti ihan omalla tietoisella päätökselläsi tehdä siitä hauskempaa, kaikki on kiinni omasta asenteesta, eikä vähiten siitä, miten suhtautuu itseensä. Sä et näytä viestisi perusteella kunnioittavan itseäsi, mikä on ongelman ydin. Olematon itsekunnioitus johtaa masennukseen ja muiden mielipiteiden armoilla olemiseen, toiset ihmiset määrittelevät miten onnellista elämäsi on. Olen ollut kyseisessä tilanteessa, enkä suostu sellaiseen elämään enää. Järkeilin kuitenkin hieman ja tulin siihen tulokseen, että en halua elää kurjaa elämää.

- Opettele pitämään itsestäsi,
- opettele olemaan välittämättä muiden mielipiteistä ja
- hanki itsekunnioitusta.

Itsekunnioitusta saa tekemällä asioita, joihin ei usko pystyvänsä. Liikunnan harrastaminen on yksi parhaista keinoista kohottaa mielialaa ja itsekunnioitusta. Mä aloitin lenkkeilyn. Vaikka ei millään olisi tahtonut lähteä lenkille ja kuitenkin lähti, pystyi ansaitusti taputtamaan itseään selälle.

Muutos vie aikaa, joten kannattaa aloittaa mahdollisimman pian. Lähde lenkille/salille/tekemään jotain missä hikoilee, et takuulla tule takaisin huonommalla tuulella. Siis hieman itsekunnioitusta, s'il vous plaît! Tsemppiä =)