salaa rakkaus ei kuollut
se hiipi vain hiljaa pois
yritimme kyllä viivyttää
kuitenkin
kosketus kuihtui
kuiskaus kaikkoni
yöt muuttuivat yksinäiseen uneen
me hukuimme toisiltamme
kaukana sinä
kaukana minä
meillä sanaton ikävä
se hiipi vain hiljaa pois
yritimme kyllä viivyttää
kuitenkin
kosketus kuihtui
kuiskaus kaikkoni
yöt muuttuivat yksinäiseen uneen
me hukuimme toisiltamme
kaukana sinä
kaukana minä
meillä sanaton ikävä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jäin oikein miettimään.
Ajatuksissain harhailemaan.
Niin.
"Kaikonneet"
Rakkaus voi senkin tehdä.
Kaikota.
Lentää pois.
Ei ainiaaksi.
Vain käymään jossakin.
Palatakseen uudellee.
Hymyilen,,,,,,,,,
Kiitos Sinulle runostasi
Kiitos kommentistasi
Elämä on joskus oikukas, varsinkin tunteiden kanssa se kieputtaa
Tämä on niin elämästä ettei enempää voisi olla!
Tekisi mieleni sanoa samoin, kuin sinä sanoit minulle -
tämä on täytynyt kokea,,,
- Ehdottomasti - jälleen Murumaunmukainen runosi
Kiitos siis kaunis runostasi, tässä iltahetkessä! :)
miten olet pystynytkin kiteyttämään näin tiiviiseen
pakettiin rakkauden kuihtumisen ja kuoleman ?
' kosketus kuihtui
kuiskaus kaikkoni
yöt muuttuivat yksinäiseen uneen '
* huokauksia *
Jos teille jäikin sanaton ikävä, niin minä olen sanaton runosi edessä -
ravisuttava !
Teki minuun vaikutuksen
ja sorvasi minussa vastarunosen
jonka kuitenkin hattuuni piilotin
sinua siis armahdin.....
Mutta kuten sanottua....Tykkäsin!