Luin juuri onnellisuuden oppaan.
Siinä sanottiin, että usko tuonpuoleiseen
tekee onnelliseksi. Pistän sen jutun, jonka
siitä oppaasta kirjoitin, tähän
Usko tuonpuoleiseen tuo onnea elämään
Onnellisuuden perusteita
Ole itsellesi ystävä
Näkökulmia onnellisuuden saavuttamiseen
Barbara Berger: Oletko onnellinen?, suom. Hilkka Pekkanen,
WSOY
Eräs onnellisuuden perusteista on, että ihminen pystyy olemaan ystävä itselleen. Pahimmassa tapauksessa vihaamme itseämme
ja menetämme elämänuskon, vaikka edellytyksiä olisi paljon
parempaan.
Barbara Berger tekee kirjallaan onnelliseksi ainakin itsensä rojaltien muodossa. Hän jaottelee onnen edellytykset
kymmeneen osa-alueeseen, joista ensimmäinen on oman todellisuuden hyväksyminen, kaikkine vaikeuksineenkin.
Usein ihmiset rimpuilevat todellisuuttaan vastaan ja saavat
siitä stressiä. Onnellisuuden puute on lopultakin vain mieleen istutettu ajatus, josta voi päästä eroon elämällä tätä päivää ja
omaa todellisuuttaan.
Epärealistiset odotukset elämältä, epärehellisyys itselleen,
pelottavat mielikuvat, muiden asioista huolehtiminen, toisten paheksunnan pelkääminen, siinähän niitä paheita aluksi.
Ihmisen pitäisi pyrkiä toimimaan oikein välittämättä seurauksista (Vaikka lukijan mieleen hiipii peikko, että rehellinen ei pärjää edes työelämässä. Niin se vain on.)
Berger neuvoo myös hoitamaan käsillä olevan tilanteen ja unohtamaan muun, ja lopulta myös iäisyysusko, siis tietoisuus
siitä, että elämän jälkeen tulee jotain, pitää mielemme positiivisena.
Hyviä ajatuksia sinänsä, mutta hivenen pinnallisesti perusteltuja. Otetaanpa vaikka tuo turhista huolehtiminen ja
hetkessä eläminen. Kuinkahan pitkällä niillä keinoin pötkittäisiin.
Kas kun elämä on usein varautumista niin hyviin kuin huonoihin aikoihin.
Siinä sanottiin, että usko tuonpuoleiseen
tekee onnelliseksi. Pistän sen jutun, jonka
siitä oppaasta kirjoitin, tähän
Usko tuonpuoleiseen tuo onnea elämään
Onnellisuuden perusteita
Ole itsellesi ystävä
Näkökulmia onnellisuuden saavuttamiseen
Barbara Berger: Oletko onnellinen?, suom. Hilkka Pekkanen,
WSOY
Eräs onnellisuuden perusteista on, että ihminen pystyy olemaan ystävä itselleen. Pahimmassa tapauksessa vihaamme itseämme
ja menetämme elämänuskon, vaikka edellytyksiä olisi paljon
parempaan.
Barbara Berger tekee kirjallaan onnelliseksi ainakin itsensä rojaltien muodossa. Hän jaottelee onnen edellytykset
kymmeneen osa-alueeseen, joista ensimmäinen on oman todellisuuden hyväksyminen, kaikkine vaikeuksineenkin.
Usein ihmiset rimpuilevat todellisuuttaan vastaan ja saavat
siitä stressiä. Onnellisuuden puute on lopultakin vain mieleen istutettu ajatus, josta voi päästä eroon elämällä tätä päivää ja
omaa todellisuuttaan.
Epärealistiset odotukset elämältä, epärehellisyys itselleen,
pelottavat mielikuvat, muiden asioista huolehtiminen, toisten paheksunnan pelkääminen, siinähän niitä paheita aluksi.
Ihmisen pitäisi pyrkiä toimimaan oikein välittämättä seurauksista (Vaikka lukijan mieleen hiipii peikko, että rehellinen ei pärjää edes työelämässä. Niin se vain on.)
Berger neuvoo myös hoitamaan käsillä olevan tilanteen ja unohtamaan muun, ja lopulta myös iäisyysusko, siis tietoisuus
siitä, että elämän jälkeen tulee jotain, pitää mielemme positiivisena.
Hyviä ajatuksia sinänsä, mutta hivenen pinnallisesti perusteltuja. Otetaanpa vaikka tuo turhista huolehtiminen ja
hetkessä eläminen. Kuinkahan pitkällä niillä keinoin pötkittäisiin.
Kas kun elämä on usein varautumista niin hyviin kuin huonoihin aikoihin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
hyviin ja huonoihin aikoihin.Se,joka uskoo johdatukseen ottaa päivän kerrallaan,ja todella luottaa,mikä varmaan ei kaikille ole helppoa!
Minäkin uskon ,että olemalla ystävä itselleen,voi saavuttaa onnellisuuden.
Kehen me voimme luottaa,kuin omiin rehellisiin tunteisiimme?Olkoon ne maailman silmissä kuinka lapsellisia tahansa,ne ovat aidointa mitä meillä on!
Jos pääset joskus näkemään mielisairaaloissa potilaita, siellä niitä on.
Orastavan mielisairauden ensi oire on uskoontulo. Siinä vaiheessa ihminen on suvaitsematon ja rettelönhakuinen.
ei luulisi tuollaista suustaan päästelevän ja vielä julkiselle palstalle kirjoittavan.
Loukkaat pahasti sekä uskonnollisen vakaamuksen omaavia että mieleltään sairaita. Myös monia palstalaisia!
Tuo viesti on kovin desillusioituneen ihmisen ajattelematonta puhetta.
Ei usko johonkin meitä suurempaan ole koskaan vienyt muuhun kuin lähimmäisen rakkauteen.
Todettu on muuten,että juuri ihmiset vailla uskoa mihinkään ,ovat alttiinpia sairastumaan henkisesti.
totuuteen uskominen on onnen avain.
Miksi pitää itseään harhoissa ,mieli siinä vaan synkistyy.
Totuuden etsiminen on onnenllisen ihmisen joka päiväistä elämää.
Usko omaan itseensä,harkinta tekemisissään ja ennenkaikea katse eteenpäin.
Totuus, että en ole enään nuori,olen silti onnellinen, kun saan elää ja nauttia tästäkin päivästä.
Kuinka olenkaan saanut onnellisen vanhuuden ,täälä omieni tykönä.
Vaikkakin moni tuttavistani suomessa luulee, että olen onneton kun en "saa" olla synnyinmaassani.
Mitä minulla sielä nyt vanhana olisi, tuttavat kaikkoo ,ja nyt olisin yksin.
Tiesin jo montavuotta sitten ,kun jäin työstä pois,että aikaa on ,kun sen osaisi käyttää oikein.
On harrastuksia jos jonkinlaisia,ikäisteni seurassa on mukavaa,ja nuorisoa on omassa suvussakin ,niinettä ,kun ei tunne itseään sivusta katsojaksi-- ottaa osaa nykyaikaan!!!
"Siinä vaiheessa ihminen on suvaitsematon ja rettelönhakuinen."
Tuostapa päätellen olet koko ajan uskoontulemassa!
Tervetuloa peremmälle!
Uskon vaan itseeni ,epäilen paljon ja se onkin pelastanut minut monelta pahalta.