On selvää, että keskustelut ovat kovasti välinepainotteisia, ikään kun väline ratkaisee kaikki ongelmat kuvauksissa. Veikkaanpa, että harvalla on mitään käsitystä mitä hän haluaisi kuvata ja miksi. Jos jollekin selviä mitä hän kuvaa, se helpottaa esimerkiksi jo objektiivien valintaa. Sekin on vanha totuus, että kuvaamalla oppii kuvaamaan, tosin sekin edellyttää jonkinlaista aluerajausta.
Aluksi otetaan lähikuvia kukista, kasveista ja eläimistä. Sekin on ihan ok jos niistä rakennellaan laajempi kokonaisuus tai ne jäsentyvät joihinkin muiden aiheiden kuviin. Monesti nykykuvaus on päämäärätöntä räpsimistä. Kuvaamaan oppii keskittymällä siihen mitä kuvaa ja etsimällä kohteista sopivia kuvakulmia näkemyksensä esille tuomiseen. Kuvaaminen on nimenomaan kuvaajan näkemys kohteesta, jossa kamera on vain väline näkemyksen tallentamiseen.
Ani harvoin kuvaajan näkemys jää vajaaksi kameran huonouden vuoksi, yleensä vika on kameran takana. 2x – 1.5x kennoilla olevat perusjärkkärit riittävät kaikkeen mitä tavallinen harrastaja kuvaa. Hyvä dynamiikka on eduksi, toki RAW formaatissa valaistuseroihin voi vielä varsin paljon vaikuttaa. Nykyistä myytävistä kameroista kaikki täyttävät perusvaatimukset ja ne erot tulevat lähinnä ääritilanteissa, kohinan, nopeuden ja ergonomian suhteen.
Objektiiveja mieluummin vähän ja mahdollisimman käyttökelpoisia, meillä persaukisilla tämä toteutuu jo ihan käytännön syistä. Ihan omista kokemuksistani on muodostunut sopiva kattaus kahdesta lasista. Hyvä laajakulma joka croppikennolla on tietysti laajakulma-zoomi. Kuvakulma leveimmillään noin 90…100 astetta, mikään kalansilmä ei laajakulman tarvitse olla.
Olen aina ihmetellyt kuinka vähän kysellään hyvistä laajakulmista vaikka se on yksi tärkeimmistä objektiiveista, croppikennolla 24..35mm ei ole mikään laajakulma. Tuo 17~18mm nippa nappa riittää, mutta näissä 18-55mm laseissa tuo laajispää on yleensä melko vääristynyt. 10-20, 11-16, 10-24 ja 12-24mm ovat jo laajakulmia 1,6/1,5 cropilla. Olympuksella on sitten omansa, 7-14, 9-18 ja 11-22mm. Jos obiskassa on vielä kohtuullinen valovoima sillä pärjää mitä erilaisimmissa tilanteissa, jossa tarvitaan kuviin niin sisä- kun ulkotiloja ja ihmisiä näissä tiloissa, maisemia unohtamatta.
Toinen tärkeä alue on; ihmis- eläin, kasvi- ja esinekuvaus. Tässä toimii hyvin vaikka; 28-75/F2.8 50-135/F2.8 tai 50-150/F2.8. Näillä saa kohteen irti taustasta eikä tarvitse ihan vieressä olla kuvatessa. Tuo varsin yleinen 70-200/F2.8 on myös käyttökelpoinen tai sitten Canonin EF 70-200mm f/4L USM, joka on hinta/laatu todella hyvä. Myös kiinteitä laseja voi käyttää; 30…200mm, mutta zoomit on käteviä eivätkä käytännössä laadullisesti juuri häviä kiinteille laseille. Makrot ja teleet on oma lukunsa, joka tarvitsee hän sellaisen hommaa. Makrot on optisesti todella hyviä ja 50…150mm makrolaseja voi käyttää pikkuteleen tyyliin yleiskuvaukseen.
Toki laseja voi olla vaikka selkärepullinen, eihän kukaan kiellä niitä ostelemasta jos nappulaa löytyy. Ihan käytännössä kokeiltua on tuo kahden lasin ja rungon välineistö. Jos ollaan reissussa tai kuvataan jotain kissanristiäisiä tuo esitetty kattaus toimii aina. Kun vaihdat lasia tilanne meni jo ohi ja jos lasit on aina kiinni kenno pysyy puhtaampana. Merkillä ei ole väliä, ihan näppärä keikkasetti syntyy vaikka kahdesta alle 500€ perusjärkkärirungosta. Tärkeintä on laitteiden toimivuus ja tarkoituksen mukaisuus. Moneen tarpeeseen riittävä paketti syntyy vaikka Pentaxin K200D rungosta ja Tamron AF18-250mm F/3.5-6.3 XR Di II LD zoomista.
Aluksi otetaan lähikuvia kukista, kasveista ja eläimistä. Sekin on ihan ok jos niistä rakennellaan laajempi kokonaisuus tai ne jäsentyvät joihinkin muiden aiheiden kuviin. Monesti nykykuvaus on päämäärätöntä räpsimistä. Kuvaamaan oppii keskittymällä siihen mitä kuvaa ja etsimällä kohteista sopivia kuvakulmia näkemyksensä esille tuomiseen. Kuvaaminen on nimenomaan kuvaajan näkemys kohteesta, jossa kamera on vain väline näkemyksen tallentamiseen.
Ani harvoin kuvaajan näkemys jää vajaaksi kameran huonouden vuoksi, yleensä vika on kameran takana. 2x – 1.5x kennoilla olevat perusjärkkärit riittävät kaikkeen mitä tavallinen harrastaja kuvaa. Hyvä dynamiikka on eduksi, toki RAW formaatissa valaistuseroihin voi vielä varsin paljon vaikuttaa. Nykyistä myytävistä kameroista kaikki täyttävät perusvaatimukset ja ne erot tulevat lähinnä ääritilanteissa, kohinan, nopeuden ja ergonomian suhteen.
Objektiiveja mieluummin vähän ja mahdollisimman käyttökelpoisia, meillä persaukisilla tämä toteutuu jo ihan käytännön syistä. Ihan omista kokemuksistani on muodostunut sopiva kattaus kahdesta lasista. Hyvä laajakulma joka croppikennolla on tietysti laajakulma-zoomi. Kuvakulma leveimmillään noin 90…100 astetta, mikään kalansilmä ei laajakulman tarvitse olla.
Olen aina ihmetellyt kuinka vähän kysellään hyvistä laajakulmista vaikka se on yksi tärkeimmistä objektiiveista, croppikennolla 24..35mm ei ole mikään laajakulma. Tuo 17~18mm nippa nappa riittää, mutta näissä 18-55mm laseissa tuo laajispää on yleensä melko vääristynyt. 10-20, 11-16, 10-24 ja 12-24mm ovat jo laajakulmia 1,6/1,5 cropilla. Olympuksella on sitten omansa, 7-14, 9-18 ja 11-22mm. Jos obiskassa on vielä kohtuullinen valovoima sillä pärjää mitä erilaisimmissa tilanteissa, jossa tarvitaan kuviin niin sisä- kun ulkotiloja ja ihmisiä näissä tiloissa, maisemia unohtamatta.
Toinen tärkeä alue on; ihmis- eläin, kasvi- ja esinekuvaus. Tässä toimii hyvin vaikka; 28-75/F2.8 50-135/F2.8 tai 50-150/F2.8. Näillä saa kohteen irti taustasta eikä tarvitse ihan vieressä olla kuvatessa. Tuo varsin yleinen 70-200/F2.8 on myös käyttökelpoinen tai sitten Canonin EF 70-200mm f/4L USM, joka on hinta/laatu todella hyvä. Myös kiinteitä laseja voi käyttää; 30…200mm, mutta zoomit on käteviä eivätkä käytännössä laadullisesti juuri häviä kiinteille laseille. Makrot ja teleet on oma lukunsa, joka tarvitsee hän sellaisen hommaa. Makrot on optisesti todella hyviä ja 50…150mm makrolaseja voi käyttää pikkuteleen tyyliin yleiskuvaukseen.
Toki laseja voi olla vaikka selkärepullinen, eihän kukaan kiellä niitä ostelemasta jos nappulaa löytyy. Ihan käytännössä kokeiltua on tuo kahden lasin ja rungon välineistö. Jos ollaan reissussa tai kuvataan jotain kissanristiäisiä tuo esitetty kattaus toimii aina. Kun vaihdat lasia tilanne meni jo ohi ja jos lasit on aina kiinni kenno pysyy puhtaampana. Merkillä ei ole väliä, ihan näppärä keikkasetti syntyy vaikka kahdesta alle 500€ perusjärkkärirungosta. Tärkeintä on laitteiden toimivuus ja tarkoituksen mukaisuus. Moneen tarpeeseen riittävä paketti syntyy vaikka Pentaxin K200D rungosta ja Tamron AF18-250mm F/3.5-6.3 XR Di II LD zoomista.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Itselläkin tulee välillä turhautuminen, kun ei oikein keksi kuvausaiheita.Jos vielä menee katselemaan Photonetin kuvagalleriaan, niin tuntuu, että kaikki asiat tässä maailmassa on jo kuvattu!
Olen huomannut yhdeksi keinoksi pitää pientä muistikirjaa mukana ja kirjata siihen aiheita, joita sattuu tulemaan vastaan silloin kun kamera ei ole mukana.Tänä keväänä keksin aiheeksi kaupungilla olevat näyteikkunat.Nehän ovat mainiota ajankuvaa!Kun katsoo esim.30-50 vuotta vanhoja kuvia näyteikkunoista, kertovat ne paljon ko. ajan elämästä, varsinkin vaateliikkeiden somistetut esillepanot.Näyteikkunoista voi poimia myös mielenkiintoisia yksityiskohtia.Vanhojen tavaroiden liikkeen ikkuna on erityisen herkullinen kohde.
Pitää vain varoa, ettei kuvaaja itse näy heijastuneena ikkunasta.
Toinen paljon aiheita tarjoava kohde on vanha hautausmaa, jossa usein on koristeellisia hautamuistomerkkejä pienine yksityiskohtineen.Vanhoilla hautausmailla on usein myös hienoa valon ja varjon leikkiä, jota voi hyödyntää.
Mita tulee kalustoon, niin ei pidä myöskään väheksyä pokkaria kakkoskamerana laukussa.Järjestelmäkamerassa voi olla semi-zoomi ja pokkarilla otetaan yleiskuvia.
Se, miksi välineet on niin tärkeitä, johtuu siitä, että ne ratkaisee kaiken. Saakko mitään kuvaa vai ei riippuu välineistä..Samoin, millaiset tilanteet on mahdollisia kuvata. Taito parantaa mahdollisuuksia, mutta jos kohde on välineille mahdoton ei taidosta ole mitään apua.
Ilman välineitä ei kuvia synny, kuin piirtämällä ja siksi välineet on A&O.
On sitten kunkin oma asia, mitä välineillä tekee. Ehkä vain katselee niitä hyllyssä ja näyttelee vieraille.
Pentax on hyvä vaihtoehto ja paranee kaiken aikaa.
"…keskustelut ovat kovasti välinepainotteisia, ikään kun väline ratkaisee kaikki ongelmat kuvauksissa."
—saattaisikohan tuo johtua palstan nimestä "järjestelmädigit"
"mitä kuvata" -keskustelut kuulunevat toisaalle esim. "Yleistä valokuvauksesta"
Veikkaanpa, että harvalla on mitään käsitystä mitä hän haluaisi kuvata ja miksi.
—minä taas veikkaan, että aika harva on tietämätön siitä mikä ero on käsitteillä järjestelmädigit ja valokuvaus.
Tekstissä näyttää Jurrin tapaan olevan erittäin hyödyllistä tietoa hyvistä,käytännöllisistä yhdistelmistä laadukkaan kuvan aikaansaamiseksi.
Mikä on, kun pitää v...lla asiallisiin kirjoituksiin.No, onhan se tietysti parempi tehdä anonyymisti tuntemattomille, kuin esim. omalle perheelleen.
viesti tuo ketjun aloitus! Itse juuri hetki sitten kysyin täällä palstalla apua objektiiviongelmaani ja tämä oli todella sopivaa luettavaa minulle!!! Kun olen tässä jokusen viikon juuri miettinyt itselleni sopivan laajakulma/normaalizoomin valintaa, niin ei voi kuin ihmetellä, että joku väittää aloituskirjoituksen olevan väärällä palstalla.
Kuten tuolla jo mainitsin tämä kahden lasin paketti on minulla toimiva, niissä kuvaustarpeissa joihin olen törmännyt. Jos harrastelijaa kiinnostaa linnut ja suurpedot niitä tuskin kuvataan puolen metrin päästä laajakulmalla.
Minulla on ollut teemana; "ihminen ja hänen ympäristönsä". Elikkä, jos olen loma- tai muulla reissulla jossa on aikaa kuvata, pyrin kuvaaman sen ympäristön jossa ao. ihmiset elävät ja tietysti myös ihmiset itse.
Toinen aihe on ns. "kissanristiäiset" joita jouduin suvun juhlissa kuvaamaan. Tämä lienee kaikille kuvauksenharrastajille tuttua, toki nykyisin on "tikikamera" kaikilla ja kaikki kuvaavat - helppoa kun heinänteko ;D
Minulle paras setti on: Tokinan 11-16/F2.8 sen kaveriksi Tokinan 50-135/F2.8 tai Sigman 50-150/F2.8. Jos haluaa täydentää kalustoa siihen väliin vaikka Sir Earl of Snowdonin mainitsema Nikkor AF-S DX 35mm f/1.8G. En ole mikään merkki-friikki, mutta Canonin ja Nikonin etu on siinä. että Tokinan lasit sopivat molempiin samoin Sigman ja Tamronin koko sortimentti.
''Minulla on ollut teemana; "ihminen ja hänen ympäristönsä". Elikkä, jos olen loma- tai muulla reissulla jossa on aikaa kuvata, pyrin kuvaaman sen ympäristön jossa ao. ihmiset elävät ja tietysti myös ihmiset itse.''
Niimpä. Voiko tuota tylsempää kuvausaluetta olla....no, ehkä jotkut (pakko)sukujuhlat....
Ihminen on haastava kuvattava, mutta myös palkitseva. Jostain syystä kaikkein kuuluisimmat kuvaajat ovat ihmiskuvaajia. Kaupunki, rakennukset, miljöö jossa ihmiset asuvat tai ovat joskus asuneet - tylsää mutta näin on voidaan sanoa dokumenttikuvista aina.
Alla hieman erilaista haastetta:
1.) kuvaa kaikki Suomessa esiintyvät korentolajit yhden vuoden aikana.
2.) kuvaa kaikki Suomessa esiintyvät korentolajit (molemmat sukupuolet) yhden vuoden aikana.
3.) Kohta 2, mutta siten, että kaikkien lajien kuvaspaikat ovat semmoisia, missä aiemmin ei ole ilmoitettu kys. lajeja esiintyvän.
Noissa, stepit 1 => 3 alkaisi jo hieman valokuvaushaastetta (etreämeä)....
Alla hieman erilaista haastetta:
1.) kuvaa kaikki Suomessa esiintyvät korentolajit yhden vuoden aikana.
2.) kuvaa kaikki Suomessa esiintyvät korentolajit (molemmat sukupuolet) yhden vuoden aikana.
3.) Kohta 2, mutta siten, että kaikkien lajien kuvaspaikat ovat semmoisia, missä aiemmin ei ole ilmoitettu kys. lajeja esiintyvän.
Noissa, stepit 1 => 3 alkaisi jo hieman valokuvaushaastetta (extreameä).
Miksipä kuvaamaan sellaista jota ei tunne lainkaan?
Kunnollista laajakulmaa ei ole olemassa täyskennoiselle Canonille.
17-40/4L tuottaa reunoilta niin kelvotonta kuvaa, että reunat on leikattava pois ennenkuin kuvaa kehtaa näyttää. 16-35/2.8L ei ole juuri parempi tässä suhteessa.
Vanhoilla ja muovisilla Canonin ei-L 20/24/28mm primeillä ei optiikan laatu tyydytä myöskään. Sigman 15-30mm tuottaa himmennettynäkin 15mm päässä mustat reunat kuvaan (ei pelkästään vinjetointia, vaan näkyy jo obiskan reunat).
Canonin 14mm tai 24mm L-lasit, Sigman 12-24 tai 8mm fisu lienevät ainoat toivoni.
Jos tiedätte jonkun reunoille asti hyvin piirtävän laajakulman Canonin full-framelle niin kertokaa.
Ihan tuolla olympuksella.
Mutta en usko sinunkaan pitäneen canonia edes kädessäsikään?
Ei se totuutta muuta miksikään että sinä et usko tai uskot johonkin.
Tuolle suurimmalle kameravalmistajalle löytyisi kelvollista laajakulmaa täysikennoisellekkin.
Sen verran hyvältä bisnekseltä vaikuttaa, että jos canon ei viitsi moista väsätä niin joku muu kylläkin.
> En usko etteikö tuolle suurimmalle kameravalmistajalle löytyisi kelvollista laajakulmaa täysikennoisellekkin. Sen verran hyvältä bisnekseltä vaikuttaa, että jos canon ei viitsi moista väsätä niin joku muu kylläkin.
...nähdä nuo AF-lasit 20...24mm:n polttoväleiltä, joilla yleensä kinokennorungoilla merkistä riippumatta löytyy kelvollinen reunapiirto heti täydestä aukosta lähtien. Sen verran olen eri testejä lueskellut, että ainoastaan Nikkor AF-S 14-24mm f/2.8 G ED N pistää silmään.
Olympuksen E-3:lla 1.5 vuotta, eräs objektiiviivini on ixuskuvaajien mainostama suttusuumi Zuiko 7-14mm. f.4, hintakin vain 1700€. Laadulla on tekijänsä. En harrasta valokuvausta 30 vuotta vanhoilla vaarin vanhoilla Nikkoreilla, enkä Canoneilla, jotka Nikon joskus teki Canonille.
Kunhan piirtää reunat hyvin pari pykälää himmennettynä niin jo piisaa.
Vaan vitsit on vähissä Canonin laajakulmien osalta, ainoastaan 14LII, 24L, 24L II ja 35L toimivat kuten pitääkin, ja jo mainittu Sigman 12-24 (jos siitä hyvän kappaleen saamaan sattuu)
Canonin omat laajakulmazoomit kusevat, nimenomaan 5Dmk2 kanssa. Croppirungolla leikkautuu ne paskimmat kohdat kuvasta pois automaattisesti.
Mee juomaan kennos täyteen.
> Ei tarvii täydellä aukolla toimia, kunhan piirtää reunat hyvin pari pykälää himmennettynä niin jo piisaa.
...tuo valo vaan riitä, joten turhia kompromisseja kuvan laadussa välttääkseen on paras hyödyntää valovoimaa korkeiden ISO-arvojen sijaan salamasta puhumattakaan.
Tsekkaa vaikka DXOMarkista jos et usko. Tässä kestää sitä ISO-herkkyyttä nostaa varsin rajusti verrattuna moniin muihin.
> Tsekkaa vaikka DXOMarkista jos et usko. Tässä kestää sitä ISO-herkkyyttä nostaa varsin rajusti verrattuna moniin muihin.
...jos vertaa noihin vanhempiin kinokennoihin. ISO 800:lla sama kuvanlaatu kennon puolesta kuin Panasonic Lumix DMC LX3 pokkarilla ISO 80...100:lla, jos se niinkuin valokuvaukseen kelpaa.
..dynaaminen range on yksi hyvä mittari, tällä saa painokelpoista jälkeä vielä ISO 3200:lla, ja 6400:kin menee kun RAWin konvertoi oikein ja malttaa siistiä JPEGiä.
Kohinakin on tässä enemmän värikohinaa, mikä helpottaa huomattavasti kuvan siistimistä.
> Kuvanlaadussa monia tekijöitä. Dynaaminen range on yksi hyvä mittari, tällä saa painokelpoista jälkeä vielä ISO 3200:lla, ja 6400:kin menee kun RAWin konvertoi oikein ja malttaa siistiä JPEGiä.
> Kohinakin on tässä enemmän värikohinaa, mikä helpottaa huomattavasti kuvan siistimistä.
...arvot ovat jotakuinkin minun Sony A100:n ISO 800:sta vastaavia, jota itse käytän vain hätätapauksissa. Pääasiassa kuvaan ISO 100:lla kiitos runkovakaajan. En kuvaa liiemmin liikkuvia kohteita.
on melkoinen ero laadullisesti. A100 kun tuottaa ISO800:lla melkoisesti myös luminanssikohinaa, jonka siistiminen kuvasta on työläämpää kuin krominanssin tasoittaminen.
Pitäisi ottaa kuvat samasta kohteesta vierekkäin esim 50mm/1.4 laseilla niin pääsisi vertaamaan livenä tätä kuvanlaatuasiaa. Taulukkoarvot kun eivät kerro koko totuutta. Itse olen kyllä kaverin Sony A200 päässyt hypistelemään, mutta valitettavasti kaverilla ei ole ainuttakaan kunnon objektiivia kameraansa niin vertailu on rajoittunut lähinnä kohinan laadullisten erojen havainnointiin.
> Pitäisi ottaa kuvat samasta kohteesta vierekkäin esim 50mm/1.4 laseilla niin pääsisi vertaamaan livenä tätä kuvanlaatuasiaa.
...tapauksessa croppirungolla otetun kuvan valotusaika ole pitempi verrattuna kinokennorunkoon samankaltaisella 50mm:n polttovälisellä lasilla kuvia otettaessa samasta kohteesta. Silloin croppirungossa olisi varmaan parempi käyttää 35mm:n kiinteää, mutta noita laadukkaita 35mm:iä ei taida löytyä kuin Nikoniin ja Pentaxiin. Tosin aina kai voi kuvata f/8:lla tai vielä pienemmällä aukolla.
Ja pointtinahan oli kameran runkojen, erityisesti kennojen ominaisuuksien vertailu.
Nykyiset 50mm/1.4 lasit ovat kaikilla valmistajilla niin laadukkaita, että ei ole tarvetta vertailla lasien ominaisuuksia tässä tapauksessa. Kaikki 50mm/1.4:t piirtävät reunoille saakka terävää kuvaa. Ja värientoisto on optiikan puolesta kunnossa, samoin kontrasti. Croppikertoimetkin voidaan siis unohtaa.
Eli polttoväliltään ja tyypiltään samalla obiskalla (ei siis normi 50mm vs 50mm makro), herkkyydellä, valotusajalla ja aukolla, samasta kohtaa ja samaan kellonaikaan ( /-1 minuutti) samana päivänä otetut kuvat vierekkäin niin päästään vertaamaan itse kameroita. Ja kun otetaan kuvat eri herkkyyksillä niin päästään vertaamaan kohinan kehitystä ISO-arvon kasvaessa.
Käppyrät kun kertovat kohinan määrän, mutta eivät sen laatua. Samalla nähdään dynaamisen rangen merkitys käytännössä ja värientoiston laatu hämärässä.
nuo eri kameroitten mitatut ISO-arvot poikkeavat toisistaan niin paljon kameran asetusten ISO-arvoihin verrattuna, että on aivan turhaa tehdä ISO-vertailuja niiden pohjalta. Parempi olisi ottaa kuvia samalla aukolla ja valotusajalla kustakin kohteesta ja kun nuo valaistusolosuhteet huononevat, ottaa uudet kuvat käyttäen keskenään samoja aukkoja ja valotusaikoja lisäämällä ISO-arvoa valaistuksen mukaan. Edelleen olen sitä mieltä että croppirungossa 50mm:n lasilla tulee pitempi valotusaika verrattuna kinokennoisen kameran vastaavaan otokseen samalla lasilla kun käytetään samaa ISO-arvoa ja aukkoa. Valotusajan kasvu lisää kaiten kohinaa myös.
"Edelleen olen sitä mieltä että croppirungossa 50mm:n lasilla tulee pitempi valotusaika verrattuna kinokennoisen kameran vastaavaan otokseen samalla lasilla kun käytetään samaa ISO-arvoa ja aukkoa. Valotusajan kasvu lisää kaiten kohinaa myös."
-Voisitko hieman valottaa ajattelusi perusteita?
Ja tämä ei ole mikään fittuilu viesti vaan ihan puhdas kysymys.
> Voisitko hieman valottaa ajattelusi perusteita?
...kautta verraten, niin kun otin omalla Tamron 17-50mm f/2.8:lla kuvat samalla aukolla ja ISO-arvolla samasta kohteesta sekä 33mm:n että 50mm:n polttoväleillä, niin jälkimmäisen valotusaika oli pitempi. Tuo kohina taas on luettu eri foorumeilla, että valotusajan kasvu lisää kohinaa.
Jos valotusajaksi säädetään 1/100, se on 1/100 riippumatta polttovälistä, aukosta tai kennon koosta.
Jos kuvaat puoliautomaattiasetuksilla, silloin kamera tietysti säätää valotusaikaa, herkkyyttä tai aukkoa.
> Jos valotusajaksi säädetään 1/100, se on 1/100 riippumatta polttovälistä, aukosta tai kennon koosta.
...peräjälkeen samasta kohteesta kaksi kuvaa 50mm:n normaalilasilla sekä croppirungolla että kinokennorungolla käyttäen aukkoa f/8, valotusaikaa 1/100 ja ISO 100 herkkyyttä, niin kumpi kuva on tummempi vai eikö niissä sittenkään ole eroa sen suhteen?
> Jos valotusajaksi säädetään 1/100, se on 1/100 riippumatta polttovälistä, aukosta tai kennon koosta.
...nyt tuo talonpoikaisjärjen käyttö tehdä tepposet. Siis kai tuota valoa kulkee samalla lasilla samaa aukkoa käyttäen yhtä paljon läpi samoissa valaistusolosuhteissa, mutta suuremmalle pinta-alalle sitä ei ehdi tulla samassa ajassa yhtä paljon eli kinokenno vaatii pitemmän valotusajan kuin croppikenno samalla ISO arvolla. Eli jos kahdessa tiimalasissa on erikokoiset pohjat mutta samankokoinen reikä, niin tuon pienemmän pohjan omaava tiimalasin pohja peittyy nopeammin.
valo ei käyttäydy niinkuin kaasut tai vesi. Et sinä voi kaataa pullosta valoa jonkun reiän läpi huoneeseen. Ei se toimi ollenkaan niinkuin olet ajatellut.
Valon nopeus on niin älyttömän suuri, että kaikki mahdolliset tummuuserot samalla valotusajalla kino-ja croppikennon välillä selittyvät ihan muilla asioilla kuten dynaamisella rangella.
Kun zoomaat 33mm->50mm, valotusmittaus tapahtuu pienemmältä alueelta, joten siihen on saattanut tulla 50mm:llä enemmän varjokohtaa kuin 33mm:llä joten automatiikka korjaa tilannetta säätämällä valotusaikaa pidemmäksi.
Kuvitellaan tilanne jossa sinulla on ensin 18mm kamerassa. Mittaat valotuksen kohteesta, ja sen jälkeen zoomaat 300mm ja mittaat uudelleen. Aikaisemmassa 18mm mittauksessa pienenä pisteenä näkyvä varjokohta saattaa 300mm asennossa peittää koko kuva-alan. Silloin se on täysin loogista että automatiikka säätää valotusajan pidemmäksi. Mutta vastaavasti se varjokohta näkyy valoisampana kuin lyhyemmällä valotusajalla, mutta sitä ei huomaa jos varjokohta on 18mm asennossa vain pieni piste kuvassa. Capiche?
> Kun zoomaat 33mm->50mm, valotusmittaus tapahtuu pienemmältä alueelta, joten siihen on saattanut tulla 50mm:llä enemmän varjokohtaa kuin 33mm:llä joten automatiikka korjaa tilannetta säätämällä valotusaikaa pidemmäksi.
...voi olla enää eroa kuva-aiheen sisällössä, jos kuvasin tuota harmaavoittoista tapettia pelkästään tuon "filmirainan" yläpuolelta.
http://www.flickr.com/photos/23955094@N08/3358960153/sizes/l/in/set-72157612046870609/
Lukuisissa otoksissa 33mm:n polttoväli antoi lyhyemmän valotusajan, siis kaikissa.
> valo ei käyttäydy niinkuin kaasut tai vesi.
...tuosta viimeisistä koulunpenkin kuluttamisista on jo reilut 30v. niin ei sitä kaikkea muista mitä ei muuten ole tarvinnut.
Älä anna kameran päättää puolestasi. Säädä arvot kohdalleen itse niin opit samalla kuvaamisesta enemmän.