Mitä mieltä olette tilanteesta, jossa toinen on kiinnostuneempi toisesta henkilöstä? Tuntuu, että itse olen tilanteessa, jossa toinen osapuoli on kiinnostuneempi minusta, kuin minä hänestä. Välitän kuitenkin tästä toisesta osapuolesta ja toivon, että ajan myötä tämä ero välillämme tasaantuisi... en kuitenkaan tiedä, voinko näin käydä tai käykö näin yleensä (itse olen ensimmästä kertaa tilanteessa, jossa minä olen "vähemmän" kiinnostuneempi osapuoli). Pitääkö siis kahden ihmisen välisen kiinnostuksen olla tarkalleen samoilla kohdilla vai voiko se ajan myötä tasoittua?
Ja sitten ihan muu asia, vihaan naisia, jotka eivät uskalla päin naamaa ja rehellisesti sanoa, mitä ajattelevat. Miten se voi olla niin vaikeaa, en ymmärrä.
Ja sitten ihan muu asia, vihaan naisia, jotka eivät uskalla päin naamaa ja rehellisesti sanoa, mitä ajattelevat. Miten se voi olla niin vaikeaa, en ymmärrä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
uskallakko ite muka sanoo kaikki asiat heti ihan päin naamaa?häh?
ku ei tiedä yhtää mitä toinen ajattelee
ja muuten, ei kait sitä nyt ihan saman verran tarvi olla kiinnostunut mutta jos taas et oo ollenkaa kiinnostunut niin ei kannata ees yrittää. ku ei saanut oikee selvää tuosta tekstistä ootko minkään vertaa kiinnostunut? (kiinnostus voi ajan myötä tasoittua: sitä tulee joko lisää tai se lopahtaa)
on kolahtaakseen ja samantien. Intohimo syttyy heti jos on syttyäkseen, se ei ajan mittaan kuin vähene. Yleensä jo vuodessa intohimo alkaa laantumaan, harvassa ne parit jotka "naivat kuin kanit" vielä tämänkin jälkeen. Eli jos olet jo noin alussa "vähemmän kiinnostunut", peräänny. Oletko eronnut hiljattain? Jos niin sekin saattaa vaikuttaa; et ole käsitellyt mennyttä suhdettasi ja vertaat tätä häneen?
Oli se minullekin kova paikka vaikka uskallan tehdä lähes mitä tahansa. Kai se oli siinä, että tarkkailin häntä kiinteästi pitkän aikaa ja tulin siihen tulokseen ettei hän ollut minusta kiinnostunut, niin jo etukäteen tiesin, mitä sieltä on tulossa. Pakit tulee, eri asia miten hän ne toimittaa. Kun rakastun fiksuun ihmiseen niin fiksut pakit sieltä tulivat, mutta vaikea se oli silti.
kun toinen,miksi en tiiä mut nii se vaan on.elämän mittasesta kokemuksesta puhun,on ikääkin senverta että pystyy näin sanoon.
minä. itse naiseni kanssa olimme kyllä molemmat heti "täysillä mukana".
ootaspas vähän tahi johkin aikaa niin huomaat,toiselta alkaa hiipumaan kiinostus.ei oo huu haata se on realismia,inho realismia.
tämäkin mutta realismia se ei ole vaan pessimismiä.
Mistäpäin Suomea olet?
Nuorena kun vielä harjoittelee kaikenlaista on usein tärkeämpää että elämässä "on joku" kuin sen olemisen laatu. Vanhemmiten huomaa että jokaisen kelkkaan ei tarvitse lähteä eikä kaikille tarvitse sanoa "tahdon". Kyllä se siitä...