Nyt on kiire etsiä epäkohtia kaikkialta. Mutta miten on lähihistorin lait.
Olen tutustunut Venäjän rangaistuslaitoksiin. Olen lukenut pohjoisista pakkotyö leirien elämästä ja vankien kohtelusta, alkaen tuosta Dostojevskin tunnetusta klassikosta: Muistelmia kuolleesta talosta. Gustav Helinin The Abart, sekä Soltsenytsin Denisovich päivään.
En pysty sanomaan missä määrin Stalinin ajan rangaistuslaitokset muistuttavat suomalaista vankeinhoitolaitosta, sillä jos noihin kirjoitettuihin kuvauksiin on uskomista, niin suomalaiset vankeinhoitomenetelmät kuusikymmentä luvulle loppuun asti, tuntuivat vielä kovemmilta, vielä epäinhimillisemmiltä, kuin nuo kuuluisat vankileirit Venäjällä.
Suomen poliittista, sekä kulttuurisista asemaa Idän ja Lännen välillä on pohdittu ja arvuuteltu sodan jälkeisistä vuosista asti lähes kaikissa kansallisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä.
Kansalliselta kulttuuriltaan Suomi on itse aina katsonut kuuluvansa läntisen maiden ja hallintotapojen piiriin, tosin ne jotka ovat viettäneen pitkiä aikoja läntisissä maissa myöntävät, että on havaittavissa selvä ero siinä kansallisessa ja nimenomaan valtion hallinnollisessa ilmapiirissä joka Suomessa on vallinnut.
Vankila olot ovat aina olleet se mittari, joka on lahjomattomasti paljastanut yhteiskuntien demokraattiset puutteet, sekä sen henkisen ilmapiirin mikä yhteiskunnassa kulloinkin valitsee.
Se tosiasia, että nuoria rikoksen tekijöitä kidutettiin suomalaisissa valtion ylläpitämissä rangaistuslaitoksissa kuudenkymmenen luvun loppuvuosiin, asti perustuu eri puolilla maailmaa tehtyihin tutkimuksiin joissa tutkittiin eristyksen ja siihen liittyvien ajatuksenmurtamismenetelmien vaikutuksista ihmiseen. Joukko amerikkalaisia asiantuntijoita professori E Lawrence. Tohtori Harold G. Sekä eräät muut ovat havainneet, että yksilöt, jotka viettivät vaikkapa vain muutaman päivän yksityis- sellissä, voivat kärsiä eriskummallisista kokemuksista: hallunasaatioista, vaikuttimien vääristymistä, masennuksesta, älyllisen suorituskyvyn muutoksista, sosiaalisen ihmissuhteiden vääristymisestä ja jakomielitaudin oireista. Pelkkä eristäminenkin ilman fyysistä pahoinpitelyä on äärimäisen ankara rangaistus, ja sen voidaan odottaa aiheuttavan dramaattisia muutoksia ihmisessä.
Poliittisen vangin ja rikos vangin välillä on ajateltu olevan selvä ero. Tosiasiassa sitä on vaikea erottaa silloin, kun nuori rikoksentelkiä tuomitaan kuudensadan markan auton luvattomasta käytöstä, yhdestä vuodesta kahteen vuoteen pidettäväksi kuritushuoneessa, taikka kioskin lasin rikkomisesta kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen, ja kun osalta kansalaisista riistetään kansalaisoikeudet viideksi vuodeksi kerrallaan, ja heistä puhuttaessa käytetään valtion viranomaisten keskuudessa sellaisia määrityksiä, kuten; epäsosiaalinen, hyödytön ja tuottamaton kansalainen joka ei palvele talouselämää.
Ja kun kaikki tämä tapahtuu rauhan aikana jolloin kaikkialla maailmassa pyritään uudenlaisin kriminaali poliittisin keinoin järjellisiin menetelmiin ja lopputuloksiin, niin silloin on alettava katsella maan historialliseen menneisyyteen ja onko rikoslaki, tuomioistuimet, ja vankeinhoitolaitos vai kaksinaamaisen politiikan välikappaleita.
Siitä miten vankeja kohdeltiin vielä 1960 luvun puolivälin jälkeisenä aikana suomalaisissa rangaistus laitoksissa. Olivatko menetelmät sekä ilmapiiri siellä vertaavissa etelä afrikkalaisiin taikka venäläisiin vankiloihin, siitä on visusti vaiettu, ja ne jotka siitä asiasta tietäisivät ovat kykenemättömiä monesta ei syystä vertamaan kokemuksiaan mihinkään.
Olen tutustunut Venäjän rangaistuslaitoksiin. Olen lukenut pohjoisista pakkotyö leirien elämästä ja vankien kohtelusta, alkaen tuosta Dostojevskin tunnetusta klassikosta: Muistelmia kuolleesta talosta. Gustav Helinin The Abart, sekä Soltsenytsin Denisovich päivään.
En pysty sanomaan missä määrin Stalinin ajan rangaistuslaitokset muistuttavat suomalaista vankeinhoitolaitosta, sillä jos noihin kirjoitettuihin kuvauksiin on uskomista, niin suomalaiset vankeinhoitomenetelmät kuusikymmentä luvulle loppuun asti, tuntuivat vielä kovemmilta, vielä epäinhimillisemmiltä, kuin nuo kuuluisat vankileirit Venäjällä.
Suomen poliittista, sekä kulttuurisista asemaa Idän ja Lännen välillä on pohdittu ja arvuuteltu sodan jälkeisistä vuosista asti lähes kaikissa kansallisissa ja kansainvälisissä yhteyksissä.
Kansalliselta kulttuuriltaan Suomi on itse aina katsonut kuuluvansa läntisen maiden ja hallintotapojen piiriin, tosin ne jotka ovat viettäneen pitkiä aikoja läntisissä maissa myöntävät, että on havaittavissa selvä ero siinä kansallisessa ja nimenomaan valtion hallinnollisessa ilmapiirissä joka Suomessa on vallinnut.
Vankila olot ovat aina olleet se mittari, joka on lahjomattomasti paljastanut yhteiskuntien demokraattiset puutteet, sekä sen henkisen ilmapiirin mikä yhteiskunnassa kulloinkin valitsee.
Se tosiasia, että nuoria rikoksen tekijöitä kidutettiin suomalaisissa valtion ylläpitämissä rangaistuslaitoksissa kuudenkymmenen luvun loppuvuosiin, asti perustuu eri puolilla maailmaa tehtyihin tutkimuksiin joissa tutkittiin eristyksen ja siihen liittyvien ajatuksenmurtamismenetelmien vaikutuksista ihmiseen. Joukko amerikkalaisia asiantuntijoita professori E Lawrence. Tohtori Harold G. Sekä eräät muut ovat havainneet, että yksilöt, jotka viettivät vaikkapa vain muutaman päivän yksityis- sellissä, voivat kärsiä eriskummallisista kokemuksista: hallunasaatioista, vaikuttimien vääristymistä, masennuksesta, älyllisen suorituskyvyn muutoksista, sosiaalisen ihmissuhteiden vääristymisestä ja jakomielitaudin oireista. Pelkkä eristäminenkin ilman fyysistä pahoinpitelyä on äärimäisen ankara rangaistus, ja sen voidaan odottaa aiheuttavan dramaattisia muutoksia ihmisessä.
Poliittisen vangin ja rikos vangin välillä on ajateltu olevan selvä ero. Tosiasiassa sitä on vaikea erottaa silloin, kun nuori rikoksentelkiä tuomitaan kuudensadan markan auton luvattomasta käytöstä, yhdestä vuodesta kahteen vuoteen pidettäväksi kuritushuoneessa, taikka kioskin lasin rikkomisesta kahdeksaksi kuukaudeksi vankeuteen, ja kun osalta kansalaisista riistetään kansalaisoikeudet viideksi vuodeksi kerrallaan, ja heistä puhuttaessa käytetään valtion viranomaisten keskuudessa sellaisia määrityksiä, kuten; epäsosiaalinen, hyödytön ja tuottamaton kansalainen joka ei palvele talouselämää.
Ja kun kaikki tämä tapahtuu rauhan aikana jolloin kaikkialla maailmassa pyritään uudenlaisin kriminaali poliittisin keinoin järjellisiin menetelmiin ja lopputuloksiin, niin silloin on alettava katsella maan historialliseen menneisyyteen ja onko rikoslaki, tuomioistuimet, ja vankeinhoitolaitos vai kaksinaamaisen politiikan välikappaleita.
Siitä miten vankeja kohdeltiin vielä 1960 luvun puolivälin jälkeisenä aikana suomalaisissa rangaistus laitoksissa. Olivatko menetelmät sekä ilmapiiri siellä vertaavissa etelä afrikkalaisiin taikka venäläisiin vankiloihin, siitä on visusti vaiettu, ja ne jotka siitä asiasta tietäisivät ovat kykenemättömiä monesta ei syystä vertamaan kokemuksiaan mihinkään.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.