Olen juuri 20 vuotta täyttänyt nuori mies. Olen täällä kirjoittamassa koska pakko purkaa mieltä ja sydäntä jonnekin.
Olen seurustellut pitkään, noin kolmisen vuotta ja puoli vuotta sitten suhde meni poikki. Syitä oli useita, mutta ehkä isoin syy oli että kiinnostus ja tunteet tyttöystävää kohtaan hävisivät hiljalleen kunnes tajusin ettei tätä voi jatkaa.
Kun suhde meni poikki, olen ollut ikään kuin eksyksissä vailla mitään määränpäätä. Kaikki on tuntunut yhdentekevältä ja mikään ei ole oikeastaan kiinnostanut. Olen ollut ihastunut erääseen tyttöön todella pitkään, jopa silloin kun itse vielä seurustelin. Tämä tyttö ei sitä tiedä, mutta en usko tämän olevan mitään laimeaa ihastumista vaan jotain vähän syvempää.
En tiedä miksi olen kiusannut itseäni näin pitkään ja ollut kertomatta tytölle, se on vaan ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa. En ole hirveästi ollut tekemisissä tämän tytön kanssa, ja tämän vuoksi ehkä kertominen on ollut vaikeaa.
Lukemattomat yöt olen valvonut vain ajatellen tätä tyttöä, monesti olen herännyt keskellä yötä kun tämä on vaivannut.
Jokainen päivä rullaa lähes samalla rytmillä ja töissä lähes puolet ajasta vaan haaveilen omissa maailmoissa. Kotona teen samat vitun asiat ja ennen nukkumaanmenoa tämä rakkauden kohde tulee mieleen ja nukkumisesta tule mitään.
Joskus viihteellä on kivaa kun saa hetkeksi ajatukset pois, mutta eiköhän se laskuhumalan aikoihin tule vielä vahvemmin mieleen ja mitä siitä seuraa, eiköhän sen jokainen arvaa.
Mihin tässä ollaan oikein menossa.. Miten voi olla näin rakastunut johonkin että se hallitsee mieltä joka päivä, ei pysty keskittymään mihinkään.
Miksi pitää ihmisen olla näin herkkä, tunteellinen ja pelkuri ettei pysty sanomaan mitä tuntee. Kiitos ja anteeksi.
Olen seurustellut pitkään, noin kolmisen vuotta ja puoli vuotta sitten suhde meni poikki. Syitä oli useita, mutta ehkä isoin syy oli että kiinnostus ja tunteet tyttöystävää kohtaan hävisivät hiljalleen kunnes tajusin ettei tätä voi jatkaa.
Kun suhde meni poikki, olen ollut ikään kuin eksyksissä vailla mitään määränpäätä. Kaikki on tuntunut yhdentekevältä ja mikään ei ole oikeastaan kiinnostanut. Olen ollut ihastunut erääseen tyttöön todella pitkään, jopa silloin kun itse vielä seurustelin. Tämä tyttö ei sitä tiedä, mutta en usko tämän olevan mitään laimeaa ihastumista vaan jotain vähän syvempää.
En tiedä miksi olen kiusannut itseäni näin pitkään ja ollut kertomatta tytölle, se on vaan ollut ylitsepääsemättömän vaikeaa. En ole hirveästi ollut tekemisissä tämän tytön kanssa, ja tämän vuoksi ehkä kertominen on ollut vaikeaa.
Lukemattomat yöt olen valvonut vain ajatellen tätä tyttöä, monesti olen herännyt keskellä yötä kun tämä on vaivannut.
Jokainen päivä rullaa lähes samalla rytmillä ja töissä lähes puolet ajasta vaan haaveilen omissa maailmoissa. Kotona teen samat vitun asiat ja ennen nukkumaanmenoa tämä rakkauden kohde tulee mieleen ja nukkumisesta tule mitään.
Joskus viihteellä on kivaa kun saa hetkeksi ajatukset pois, mutta eiköhän se laskuhumalan aikoihin tule vielä vahvemmin mieleen ja mitä siitä seuraa, eiköhän sen jokainen arvaa.
Mihin tässä ollaan oikein menossa.. Miten voi olla näin rakastunut johonkin että se hallitsee mieltä joka päivä, ei pysty keskittymään mihinkään.
Miksi pitää ihmisen olla näin herkkä, tunteellinen ja pelkuri ettei pysty sanomaan mitä tuntee. Kiitos ja anteeksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.