vielä eilen...

Vielä eilen luulin , että rakkautemme olisi kuin kivijalka, murtumaton.
Vielä eilen kuvittelin, että liittomme perusta olisi kaiken kattava rakkaus, että tahdomme rakastaa niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.
Vielä eilen luulin , että anteeksi pyytäminen ja antaminen olisi menneen unohtamista ja uuden alkamista, että kaikesta huolimatta tahdomme yhdessä jatkaa.

Mutta tänään tiedän, että kivijalkakin voi murtua ja perusta horjua.
Tahtominen voikin loppua.
Anteeksi pyytäminen on vaikeaa, anteeksi antaminen lähes mahdotonta.
Epäluulo on astunut huoneeseen seuranaan viha ja katkeruus.
Usko ja rakkaus ovat kadonneet vieden mukanaan myös luotamuksen.
Mitä on jäljellä meidän kivijalasta, rakkauden perustasta?
Vain suru ja ikävä..
Ja toivo,toivo siitä, että usko ja rakkaus palaisivat takaisin tuoden myös luottamuksen tullessaan.
Että tahtoisimme vielä muurata tuon kivijalan, perustan uudelleen entistä vahvemmaksi
3141
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

netti - äläkä varsinkaan sättirakkauksiin..

turhaa surua itsellesi aiheutat, ja nimenomaan - turhaan, hyeenojen palstat.

Äänestä

Siitä elämästä.
Siitä
mikä meitä kaikkia ympäröi.
Mihin jokainen
osaltamme poltinmerkimme jätämme.
Elämän valtateillä.
Rakkaus satuttaa.
Rakkaus vihastuttaa.
Rakkaus antaa ja ottaa.
se on elämä.
Kuin tyyntä ja myrskyä merellä.
Laivoja kaatuu, uppoaakin.
Mut elämä jatkuu.
Sellainen on rakkaus.

Kiitos kun sain lukea
yöllisessä hetkessä runoa
joka kosketti.
Laittoi ajatuksen liikkeelle.

Äänestä
  • Niin se vaan on että rakkaus on se kivijalka mikä muurataan ja luottamus se perusta minkä päälle rakennetaan. täytyy olla taitava ja työteliäs muurari, että saa sellaisen kivijalan joka kestää elämän myrskyt.
    Kiitos kommentistasi

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


syyskuun kukka kirjoitti:

Vielä eilen luulin , että rakkautemme olisi kuin kivijalka, murtumaton.
Vielä eilen kuvittelin, että liittomme perusta olisi kaiken kattava rakkaus, että tahdomme rakastaa niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.
Vielä eilen luulin , että anteeksi pyytäminen ja antaminen olisi menneen unohtamista ja uuden alkamista, että kaikesta huolimatta tahdomme yhdessä jatkaa.

Mutta tänään tiedän, että kivijalkakin voi murtua ja perusta horjua.
Tahtominen voikin loppua.
Anteeksi pyytäminen on vaikeaa, anteeksi antaminen lähes mahdotonta.
Epäluulo on astunut huoneeseen seuranaan viha ja katkeruus.
Usko ja rakkaus ovat kadonneet vieden mukanaan myös luotamuksen.
Mitä on jäljellä meidän kivijalasta, rakkauden perustasta?
Vain suru ja ikävä..
Ja toivo,toivo siitä, että usko ja rakkaus palaisivat takaisin tuoden myös luottamuksen tullessaan.
Että tahtoisimme vielä muurata tuon kivijalan, perustan uudelleen entistä vahvemmaksi

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu